anopin lahjat
en pidä anopistani, hän arvostelee ja piikittelee kaikesta ja huseeraa kotonamme liian itsenäisesti(järjestelee kysymättä kaapit ja lasten vaatteet). Nyt hän on taas tulossa ja hermot ovat kireänä ja miehen kanssa riitaa. Syy: anopin antamat taulut jne koriste-esineet. Hänellä on into antaa lahjaksi tauluja jotka eivät ole mitään arvokkaita eivätkä mielestäni kauniita vaan ihan kamalia..Miehen mielestä ne kaikki pitäisi laittaa esille ettei äiti suutu. Mä en haluaisi, en halua missään nimessä viestittää että toivon niitä lisää vaan haluaisin korostaa että tämä on minun reviirini jossa sisustan minä. Miehenkään mielestä taulut eivät ole kivoja,hän haluaa vain miellyttää äitiään.
Onko muilla tuollaista että jonkun antamat kamat kaivetaan esille kun hän tulee käymään? Onko se teidän mielestänne turhaa hänen pillinsä mukaan tanssimista vai huomaavaisuutta?
Sama pätee anopin lapsille tuomiin kirpparivaatteisiin, niitä oikeasti laatikoittain eikä hänellä ole mitään kykyä ostaa kirppareilta. Vaatteet kuluneita, karkeita, todella rumia 80-luvun äitiyspakkauksista peräisin. Mies ei kehtaa sanoa että emme niitä halua joten niitä tulee laatikoittain ja anoppi kyselee niiden perään ja kyttää käytetäänkö niitä. Ja tietenkin loukkaantuu jos niitä "kivoja" pöksyjä ei löydykään jotka hän lahjoitti.Itse ostan mieluummin muutaman kauniin uuden vaateparin ja sitten huutonetistä ,aleista tms. lisää nättejä käyttövaatteita.Haluan siis itse päättää mitä lapsille puen, varsinkin suloiselle tyttövauvalleni. Mies syyttää että hyljeksin hänen äitinsä lahjoja, mutta en varmasti hyljeksisi jos ostaisi jonkun kauniin siistin vaatteen.Ikinä ei osta mitään uutta.Eikä minulla ole edes mikään nirppanokkamaku, ihan hennesiä ,cirafia ja lindexiä lapsillani käytän ja myös siis kierrätettyä.
On epäkohteliasta valittaa lahjasta, miten saisin anopille päähän että hän tuhlaa turhaan rahojaan siellä kirpparilla?
Kommentit (8)
Itse pengon anoppilassa anopin ympäriinsä haalimia laatikoita ja pusseja, joissa siis vaatteita, ja otan vain parhaat päältä. Olen sanonut ettei meillä ole paljoa tarvetta vaatteille. Usein teen pusseista kunnon löytöjä ilman että joutuisin ottamaan kahta pussillista lumppua kotiini.
anopin antamat koriste-esineet, pöytäliinat lamput yms menevät vähän kerrallaan pelastusarmeijaan. Mieheni ei huomaa mitään ja anoppi asuu 600 km päässä eikä kää usein.
Samoin pelastusarmeijaan olen raahannut mieheni 90-luvulta olevat verkka-asut, collegepuvut ja lippalakkikokoelman :))
on nimenomaan anopin pillin mukaan tanssimista. Teillä sisustatte sinä ja miehenne ja pidän suorastaan naurettavana touhuna sitä, että yhden henkilön takia tilapäisesti muuttaisitte sisustustanne. Miehesi on todella tossukka.
sanoisit, että miehesi saa päättää, mitä otatte vastaan anopilta....
Silloin et itse jää minkäänlaiseen kiitollisuuden velkaan ja kun miehesi valitsee tavarat, voit pikkuhiljaa siirtää sellaiset, joista et niin suuresti välitä syrjään.
Tärkeintä on kaiketi, ettei anopille tule sellaista tunnetta, että niin ser miniä vain käyttää meidän hyväntahtoisuuttamme hyväksi ja sinulle että anoppi syytää roskaa perheeseen...
Toimii muuten hienosti - voin kertoa sen kokeneena.
Tietenkin, jos anopin kanssa on oikeasti sydämelliset välit, voitte aivan suoraan selvittää, mitä haluat ja mitä et. Mutta jos anoppi on sellainen "inhoikäväanoppi"...
Minäpä kerran naputin kaikki taulut vessoihin (kahteen eri vessaan) Ja posliinihirviöt sinne vessan seinille pienille hyllyille ylös.
Tein siis näin juuri ennen anopin vierailua..
Sen jälkeen ei ole uusia tauluja ja koristehirveyksiä tullut :D
Noille vaatteille en osaa sanoa mitään.. Ehkä voisit anopin vierailun ajaksi leikata keittiön tiskirätiksi jonkun anopin ostaman ryysyn? Ja jossain vaiheessa voisit anopin nähden pestä lattiat toisella leikellyllä ryysyllä..?
homma oli meillä.
Minä en ole ripustanut yhtäkää taulua seinälle, varastossa kaikki, kuin myös kirppistavarat. Roskissa osa. Vaatteita en huoli, sanon suoraan ettei ole käyttöä. JA olen sanonut suoraa että meille ei mahu enää yhtää tavaraa et kaapit on ihan täynnä ja inhoon ylimääräistä tavaraa!
mies ei tuosta roinasta myöskää pidä mutta ei koskaa ole äidillee sanonu et ny riittää.
Mulle on se ja sama mitä anoppi tykkää kun en huoli sitä kirppiskamaa! Meidän koti ja sisustus, meidän lapset!
Jos anoppi tuo vaatteita lapsille niin otan vain ne parhaimmat, joista ite pidän ja lopun annan takasin ja sanon ettei kelpaa!
irronnut ja munakarvat kasvanut? Ei vaikuta siltä. ...
se on hänen oikeutensa. Sinun oikeutesi on käyttää tuotuja juttuja oman mielesi mukaan tai olla käyttämättä.
Itse olen heittänyt anopin antamia joululahjoja roskiin, koska ovat olleet hirvittäviä koriste-esineitä. Jos on antanut lapselle vaatteita olen iloisesti hymyillen ottanut vastaan- ja haudannut kaapin pohjalle tai tunkenut roskiin. En mä anopin mieltä halua pahoittaa mutta teen miten itse haluan!
Voisit ystävällisesti sanoa ettet nyt tarvii vaatteita enempää, on jo paljon ja selitystä perään jää käyttämättä vaan, viee turhaa tilaa kaapista jos on paljon yms.
Löytäisköhän anoppi jonkun muun jolle vois antaa vaatteita..
Meillä sama homma oman äitini kanssa. Eri vaate maut, joskus otan vastaan ja jätän käyttämättä. Ja oma äitini on kauhea rojun kerääjä, ostelee kirppiksiltä ja kaupoista kaikkea ja sitten on tuomassa omat vanhansa meille. Alussa ei ymmärtäny mutta sitten jouduin sanomaan. Joskus muitaa joskus ei.