Vauvan masennus

Ihmettelin aikoinani poikani ollessa pieni hänen vähäistä lokerteluaan ja ylesesti ottaen hän vältteli katsekontaktia. Olin jotenkin ihmeissäni, mutten ymmärtänyt ajatella sen olevan jopa masennusta, ennenkuin luin yhtenä päivänä netistä sen oireita ja kyllä täsmäsivät kaikki. Muistan niitä vaunulenkkejä, joita teimme paljon ja vauvani vaan tuijotti eteenpäin aika ilmeettömän näköisenä, kun yritin iloisena toimitella hänelle kaikenlaista ympäristöstä, se oikein ahdisti. En osannut alkukuukausina nauttia ja olla vauvasta onnellinen, ensimmäinen kun oli. Hoidin rutiinilla ja hyvin, mutta ehkä se rakkauden välittyminen ei sitten toiminut ja sairastuiko vauva siksi masennukseen....antakaa hyvät sisaret neuvoja ja kertokaa kokemuksista.