Miten suhtaudut parikymppisiin nätteihin sinkkunaisiin?

Avoliitossa ja yhden lapsen äiti. Ja elämä on nyt paljon rikkaampaa kuin sinkkuaikana, pakko myöntää. Mutta lohdutukseksi voin sanoa, että raskaana ollessa mulla oli vähän samanlainen tunne kuin sulla, mutta se kyllä meni ohi heti kun vauva syntyi.

Kahden lapsen kotiäiti ja viikon kohokohta kun ajan sillä farmariautolla ruokakauppaan yksinäni....



Joskus muistelen kaiholla sinkkuaikoija kun vientiä riitti ;)

olen minäkin. Kahden lapsen äitinä ja juuri töihin palanneena kaipaan yksinäisiä hetkiä ja nykyään vieraiden miesten huomiota. Apua, sanoinko minä tuon.

Periaatteessa olen varmaan kateellinen nuoruudesta ja kauneudesta, mutta käytännössä en törmää niihin tunteisiin kun en ole edes osana kaksikymppisten maailmaa. Töissä meillä on jotain assareita jotka ehkä saattavat olla alle kaksvitosia, mutta niitä olisi vaikea kadehtia kun en näe niiden elämästä muuta kuin sen assariuden. Ehkä niillä on mielettömän ihana siviilielämä, mutta mä näen niin toisenlaisen puolen ettei sitä mitenkään pysty kadehtimaan.

en ainakaan kadehdi. :)

Työtä ja opiskelua, kituuttamista pienissä rahoissa vaikka kuinka ahkeria ovat. Ihania ja kauniita, rohkeita, kielitaitoisia ehkä heitä voisi kadehtiakin jos ei näkisi heissä niitä pieniä prinsessoja joita ei voi kuin rakastaa.

painoin enteriä liian aikaisin....



Ja miehen kanssa välttelen. Siis ilman miestä en suhtaudu kategorisesti mitenkään, riippuu tyypistä.

Kaukana hehkeästä. Kirjoittelin pari iltaa sitten yhteen ketjuun jossa kerroin mm. iho-ongelmistani ja vaikeasta elämästäni. Älkää viitsikö yleistää.

Eipä se parikymppisen elämä kovin kummoista ole. Baarissa hyppäämistä. Sekö nyt sitten on hienoa? Ei ainakaan mun mielestä.

saatan vinkata miehelleni, että katsos mitä silmänruokaa :)

Ainakaan en tunne mitään kateutta. Se aika oli ja meni, enkä koskaan mikään erityisen kaunis edes ole ollut.

Minä olen 23-vuotias yksivuotiaan äiti. Kyllä täytyy sanoa että olen nyt päljon onnellisempi kuin pari vuotta sitten. Muistan niin elävästi sen tyhjyyden tunteen mikä minulla oli. Juoksin joka viikonloppu baareisa eikä se tuntunut enää miltään. Olin muutenkin yksinäinen vaikka ystäviä minulla onkin.. Nyt minulla on perhe; ihana tytär ja ihana mies. Eikä se NAINEN ole kadonnut minnekkään. Nautin yhä miesten ihailevista katseista. Ja eiköhän jokainen nainen näitä katseita jonkin verran saa iästä riippumatta. :) Eli ts. minulla on kaikkea mitä ennenkin ja lisäksi perhe. Moni kadehtii teitä.

Eikä mieskään. Oma tytär on vielä niin nuori, että tuohon aikaan on vielä matkaa.



Itse olemme yli nelikymppisiä. Mies ei vilkuile sillä silmällä, vaikka olisi kuinka kaunis, kun parikymppiset on kuitenkin kakaroita hänen silmissään. Jotain yli kolmekymppistä vois jo vilkuillakin ;)