Kuinka tiukkoja te olette n. 13-14 v. harrastusten suhteen? Meinaan patistatteko treeneihin..?

Tunnustan,Olen marttyyri, mielummin harrastaisin itse jotain ne ajat kun notkun jäähalleilla tai katselisin vaikka telkkaria. En halua (tai ainakaan tunnista sitä) päteä lapsieni kautta. Me molemmat vanhemmat haluamme kyllä hyvittää lapsille sen että emme kumpikaan ole saaneet itse nuorena harrastaa, ei urheilua eikä muutakaan. Olisko se sitten sitä pätemistä, en tiedä...

Minulla oli juuri tuollaista nuorena, kaikkea vahdittiin ja treenata ja kilpailla täytyi. Inhosin sitä.



Nyt olenkin sitten todella urheiluvastainen ja liikun todella vähän. Missään tapauksessa en haluaisi että omat lapseni alkaisivat kilpaurheilemaan.



Jos lapsi tai nuori itse haluaa (kilpa-)urheilla, on vanhempien rooli tukea lasta silloin kun lapsesta tuntuu vaikealta ja tietenkin kannustaa ja kehua, mutta tiukka ei saa olla. Lasten ja nuorten täytyy saada olla lapsia ja nuoria eikä mitään vain-urheilijoita!



Minusta muuten elämän pitäisi aina olla mahdollisimman kivaa!

lähteä lapsesta eikä äidin patistamisesta. Tietysti jos lapsi alkaa laistaa treeneissä käynnistä, voi patistaa ja kannustaa jatkamaan hyvää harrastusta, mutta ei siihenkään voi pakottaa. ja ruokavalion vahtiminen kuulostaa todella kamalalta.

siis mun veli esimerkiksi juuri tuon ikäisenä aloitti pitkän matkan harjoittelun.. Pitkiä lenkkejä yksin ja oli todella tärkeää että ruuat osuivat juuri kohdalleen.. Mutta se oli mun veljen valinta eikä mun äidin.. On muuten nykyään Suomen mestari kys. lajissa, joten kyllä kannatti hänellä..

Mutta jos äiti on se, joka toimii "moottorina" harrastukselle niin silloin mennään metsään. Motivaatio on sisäsyntyistä!

ei tartte patistaa treeneihin. Jotain venyttelyjuttuja painostetaan kotona tekemään, samoin hierojalla ei tykkää käydä, viedään kuitenkin satunnaisesti. Ruokailusta ei pidä huolta, söisi vain hedelmiä, siihenkin vanhemmat panostaa ja painostaa. Toivottavasti kaikki urheilevat lapset osaavat joskus arvostaa vanhempien uhrauksia lajin eteen.

Toivottavasti kaikki urheilevat lapset osaavat joskus arvostaa vanhempien uhrauksia lajin eteen.

Käyttämällä sanaa "uhrautua" paljastat itsesi marttyyriksi...

Vanhemmat ovat olemassa sen takia, että he huolehtivat jälkikasvustaan, on vain luonnollista että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa tekemisistä ja pärjäämisestä. Eivät ne ole uhrauksia. Ikävä kyllä sinä kuulostat juuri tuollaiselta lapsensa kautta pätevältä vanhemmalta.

t. 2

Harkat on 3 kertaa viikossa, 1,5 tuntia kerralla. Kertaakaan ei tyttöä ole tarvinnut pakottaa lähtemään vaan välillä laitettu kielto, ettei harkkoihin mennä.



Harkkojen päälle on esitykset ja niihin harjoitukset. Välillä menee minun mielestä liian rankaksi, joten siksi "määrään" lepopäiviä.

meillä tyttö harrastaa 3-4krt/ viikossa, nyt harjoittelevat em-kisohin, joten treenejä on tosi tiuhaan tulossa. Mun pitää varmaan välillä määrätä jäämään kotiin ettei mee liian överiksi.



Mun kaverin jääkiekkoileva poika kans joutuu pakosti treenaamaan, poikaa ei enää kiinnosta koska pakotetaan..

tullu vastauksia sillä välin ku käväsin koulussa :).



Niin, minustakin se pitää lähteä lapsesta se halu harrastaa. Tässä tapauksessa en olisi ihan varma että poika on tosissaan kiinnostunut harrastamastaan lajista...mutta tekee sitä koska vanhemmat (eritoten äiti) "määrääväät".



Olen miettinyt monesti että pitäsikö kysyä/sanoa asiasta jotain. Esim. muistuttaa että pojan pitää itse saada päättää kuinka tiiviisti lajia harrastaa. Mutta en ole uskaltanut.



Harmittaa vaan pojan puolesta, kun jää monesta kivasta paitsi (kavereiden kans hengailusta, herkuttelusta, muista harrastuksista jne...)



ap