Tykkäättekö oikeesti näistä rasvattomista, aspartaami jugurteista??

En voi syödä mitään mikä maistuu aspartaamilta.

Monet ns lisäaineetkin mitä elintarvikkeissa on ovat vitamiinia ymv.

Hermomyrkkyä ei kyllä ruokiin laiteta. LOL

Aspartaami

Aspartaami (E951) lisäaineena

Aspartaami (E951) on erittäin vähän energiaa sisältävä keinotekoinen makeutusaine, joka koostuu kahdesta elimistössä tavallisesti esiintyvästä aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista. Aminohapot ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat proteiinien rakennusaineita. Aspartaami on 100-200 kertaa makeampi kuin tavallinen sokeri. Se ei kestä kuumentamista. Aspartaamin hajoamistuotteet ovat asparagiinihappo, fenyylialaniini ja metanoli. Hajoamistuotteena syntyvä metanoli metaboloituu nopeasti ja mitattavia pitoisuuksia veressä on ainoastaan, jos aspartaamia nautitaan runsaasti eli yli 50 mg ruumiin painokiloa kohden.



Aspartaamia sisältävissä tuotteissa pitää olla merkintä " sisältää fenyylialaniinin lähteen" . Kyseinen merkintä on varoituksena PKU-tautia sairastaville. PKU-tauti eli fenyyliketonuria on Suomessa erittäin harvinainen aineenvaihduntasairaus. PKU-tautia sairastavien on noudatettava tarkkaa ruokavaliota, joista on poistettu mm. fenyylialaniinia sisältävät soija sekä naudan liha ja maksa. Tarkempia tietoja ruokavalio-ohjeista saa Väestöliiton perinnöllisyysklinikalta.



Aspartaamin turvallisuusarviot

Ennen EFSAn perustamista turvallisuusarviointityö kuului Euroopan elintarvikealan tiedekomitealle SCF (Scientific Committee for Food). Se on julkaissut aspartaamista turvallisuusarviot vuosina 1984, 1987, 1988 ja 2002. Aspartaamin hyväksyttävä päivänsaanti (ADI) on 40 mg painokiloa kohden. ADI- arvo on saatu jakamalla sadalla se annos - 4000 mg/painokiloa - jolla ei oltu todettu haittavaikutuksia. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä aspartaamia, voi 60 kiloa painava henkilö joka päivä juoda aspartaamilla makeutettu juomaa neljä litraa eli kahdeksan puolen litran pullollista ilman, että ADI-arvo ylittyy. Suomalaiset juovat keskimäärin1,5 litraa erilaisia juomia päivässä.

Syön vain maustamatonta jogurttia. Muut on ihan liian makeita, oli makeus sitten sokerista tai korvikkeista lähtöisin.

Sukraloosi

Sukraloosi eli E955 on keinotekoinen makeutusaine, joka hyväksyttiin makeutusaineiden listalle Euroopassa vuonna 2004. Tätä ennen se oli ollut markkinoilla muun muassa Irlannissa ja Isossa-Britanniassa kansallisella päätöksellä sekä Kanadassa, Australiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa.



Mikä aine sukraloosi on

Sukraloosi valmistetaan tavallisesta sokerista eli sakkaroosista liittämällä siihen klooria. Tällöin sakkaroosin kolme hydroksyyliryhmää korvataan klooriatomeilla. Sukraloosi on noin 600 kertaa sokeria makeampaa. Sen rakenne on pysyvä myös korkeissa lämpötiloissa ja sitä voidaan käyttää monien erityyppisten elintarvikkeiden valmistuksessa.



Sukraloosin käyttö elintarvikkeissa

Sukraloosi ilmoitetaan pakkausmerkinnöissä sanalla makeutusaine ja tämän lisäksi joko omalla nimellään tai E-numerolla, E 955.



Kuten muidenkin keinotekoisten makeutusaineiden niin myös sukraloosin käyttö on lainsäädännössä rajattu tiettyihin elintarvikkeisiin. Sitä saa käyttää esimerkiksi vähäenergiaisiin tai lisättyä sokeria sisältämättömiin jälkiruokiin, makeisiin ja leipomotuotteisiin sekä vähäenergiaisiin tai lisättyä sokeria sisältämättömiin juomiin.



Sukraloosin turvallisuus

Euroopan Komission tiedekomitea julkaisi sukraloosista turvallisuusarvion vuonna 2000. Rakenteeltaan sukraloosi on hyvin kestävä ja se erittyy elimistöstä pääosin muuttumattomana. Elimistössä siitä hajoaa noin 5 % kahdeksi monosakkaridiksi. Turvallisuusarviossa on arvioitu myös nämä kaksi hajoamistuotetta.

Väärät käsitykset

Lisäaineista pelotellaan turhaan

Lisäaineiden vaarallisuudesta liikkuu julkisuudessa hurjia väittämiä ja uskomuksia. Joidenkin lisäaineiden väitetään olevan epäilyttäviä ja jopa vaarallisia sekä voivan pahimmillaan aiheuttaa syöpää tai hermostollisia oireita. Tietolähteinä mainitaan mm. Düsseldorfin yliopisto tai Pariisin syöpäinstituutti, jotka ovat kumonneet kyseiset tiedot.



Elintarviketurvallisuusvirasto muistuttaa, että lisäaineita lisätään elintarvikkeisiin tarkoituksella ja niillä on jokin haluttu teknologinen vaikutus. Lisäaineiden avulla pyritään esimerkiksi estämään bakteereiden ja muiden tauteja aiheuttavien mikrobien kasvu, parannetaan elintarvikkeen koostumusta, makua, ulkonäköä tai ravitsemuksellista laatua. Lisäksi lisäaineet ovat hyvin tutkittuja ja niiden turvallisuus on arvioitu monin erilaisin puolueettomin tutkimuksin ennen kuin ne hyväksytään markkinoille ja käytettäväksi elintarvikkeiden valmistukseen.





Vain hyväksyttyjä lisäaineita saa käyttää elintarvikkeiden valmistukseen

Lisäaineiden käytöstä elintarvikkeiden valmistuksessa on tarkat määräykset elintarvikelainsäädännössä. Aineiden turvallisuus arvioidaan kansainvälisissä riippumattomissa asiantuntijaryhmissä, joita ovat FAO/WHO:n alainen JECFA (Joint FAO/WHO Expert Committee on Food Additives) ja EU:n elintarvikealan tiedekomitea SCF (Scientific Committee on Food). Ennen hyväksyntää lisäaineet testataan erityyppisin kokein, joissa selvitetään aineiden myrkyllisiä vaikutuksia ja syöpävaarallisuutta. Turvallisuutta arvioidaan myös saantitutkimusten avulla.



Turvallisuus- ja saantitutkimusten perusteella komiteat asettavat joillekin lisäaineille ADI-arvon (Acceptable Daily Intake), joka tarkoittaa hyväksyttävää päivittäistä saantia, jolle ihminen voi altistua periaatteessa koko ikänsä ilman terveydellisiä haittavaikutuksia. ADI-arvo ilmoitetaan milligrammoina henkilön painokiloa kohden. Esimerkiksi virvoitusjuomissa makeutusaineena käytetyn aspartaamin (E 951) ADI-arvo on 40 milligrammaa/kg. ADI-arvon perusteella laskien ja olettaen, että juomaan on käytetty suurin sallittu määrä makeutusaineita, saa 60-kiloinen henkilö turvallisesti käyttää joka päivä aspartaamilla makeutettua tuotetta neljä litraa.



Euroopan unioni edellyttää, että kansalaisten lisäaineiden saantia seurataan. Elintarvikevirasto on kartoittanut suomalaisten lisäaineiden saantia ja tutkimusten perusteella lisäaineiden saanti ei ole suomalaisella aikuisväestöllä kansanterveydellinen ongelma. Myös 13 kk:n - 6 vuoden ikäisillä lapsilla lisäaineiden saanti on keskimäärin kohtuullisella ja turvallisella tasolla.



(Tutkimusjulkaisut: Salminen ja Penttilä. Elintarvikelisäaineiden saanti 1-6-vuotiailla. Elintarvikeviraston tutkimuksia 4/1999 ja Ovaskainen, Penttilä, Korpela ja Valsta. Elintarvikkeiden lisäaineiden saannin arviointi suomalaisella aikuisväestöllä. Elintarvikeviraston tutkimuksia 2/2000).

Ja nimenomaan sitä banaanijukurttia. Ja juon joskus Pepsi Maxia. Hyvää on.