Loukkaavinta mitä sinulle on sanottu?
Entinen sukulaiseni näki minut n. puolen vuoden jälkeen, jolloin olin jo synnyttänyt kolmannen lapseni. Hän tokaisi minulle heti ensimmäiseksi " Sä oot lihonnut ihan saatanasti!" Paha mielihän siitä tuli. Koin hetkellisen masennuksen ja tiesin sen olevan jokseenkin totta. Olin kyllä lihonnut mutta en nyt niiin paljon. Sitten masennus muuttui kiukuksi. Päätin näyttää sille paskiaiselle. Hommasin salikortin ja laihdutustabletteja(auttaa polttaa rasvaa liikunnan yhteydessä), kiinteytysgeelejä ja uusin ruokavalioni. Alku oli tosi tahmeeta, mutta kun muistin nämä loukkauksen sanat, jaksan kummasti vaikka kiukun voimalla kuluttaa kaloreita salilla. Nyt on vasta 1 kuukausi mennyt JA KILOJA PUDONNUT 4! Ok, se ei ole päätähuimaavaa mutta hitaasti hyvä tulee ja minulla on jo paljon parempi olo. Nyt aion jatkaa liikkumista ja terveellistä ruokavaliota. Enää ei ees tee mieli suklaata! =)
Kommentit (12)
on ollut loukkaavinta, samoin rintojen kasvamisesta huomauttelu. Tätä nimenomaan sukulaisten (miespuolisten) taholta. Anoreksiaa minäkin olen sittemmin sairastanut. Aikuisiällä loukkaavinta on varmaakin ollut, kun kerroimme sukulaisille toisesta raskaudesta, esikoinen oli tuolloin 1v. Muutama kysyi suoraan, että oliko vahinko (mikä tuntui todella loukkaavalta, kun ikää meillä jo yli 30v). Eipä ollut, vastasimme yhtä suoraan, että mielellään olisi saanut tulla pienemmälläkin ikäerolla (ikäeroa tuli siis 1v9kk mikä lienee aika tavallista).
oma isäni, ja niitä onkin paljon : (
Lapseton kaveri mulle sanoi näin kun kuulemma vaan ryyppään ja vien aina lapsen hoitoon vaikka todellisuudessa 6kk vauva oli isänsä kanssa kotona ja minä ekaa kertaa 1,5 vuoteen missään
"sä olet ihan löysä, et taatusti ole neitsyt"
Tavallaan palveluksen tai herätyksen. Mutta paska jätkä se silti on! ;) Nyt aion laittaa itteni hemaisevaan kuntoon ja haukkua vuorostaan sen!
on sanottu tosi pahasti, varsinkin omien vanhempien töksäytykset ovat satuttaneet, vaikka en mikään älyttömän paksu ole ikinä ollutkaan. Eikä sekään kauhean kivalta tuntunut, kun isoisäni huomautti minulle finneistäni. Mitäpä niille pystyi teini-iässä tekemään, aivan kuin ei olisi itseänikin haitannut. Muilla lapsenlapsilla eli serkuillani ei ollut finnejä, joten kyllähän minun finninaamani herätti huomiota. :(
oli varmasti se kun mieheni (nyt entinen) sanoi ettei rakasta mua enää eikä todellakaan tunne muhun enää mitään vetoa, lapsemme syntymään oli enää pari päivää eikä tuo tehnyt kovin hyvää itsetunnolle. Mies lensi pihalle ja onneksi kaukana on pysynytkin.
Näen niissä nätin, jopa kauniin naisenalun pitkällä tukalla, luonnollisesti meikattuna ja ihannepainossaan. Noilta vuosilta muistan lähinnä sen että minut kiusattiin nollaitsetunnon partaalle ja läskiksi haukuttiin usein :(.
Eräs seurusteleva mies (työkaverini) lähti mukaani baarireissulla ja seuraavassa työvuorossa sanoi: "Sä olet pelkkä huora."
(en tiennyt seurustelusta)
Yläasteella ruokalassa lapsuuden leikkitoveri sanoi poikaporukan keskelta: "Hyi vittu miten läski perse!"
Seurustelin 16-vuotiaana ja istuin poikakaverin vieressä kun hänen kaverinsa soitti.
Kaveri kyseli miksi poikaystäväni hengaa minun kanssani. Ja vastasi itse kysymykseensä: "Tai no joo, onhan rotallakin reikä ja pöllöllä pillu". Poikakaverini vaan naureskeli kun luuli etten kuullut.
Näitä riittää... kaikkea paskaa on kuultu eikä itsetunto ole parhaasta päästä..
Miten teillä on se avioliiton jatko mennyt?
"sä olet ihan löysä, et taatusti ole neitsyt"
Äiti sanoi että lähtee ja ottaa veljeni mukaansa. Erikseen sanoi, että minua ei ota. Äidiltä noita on tullut paljon muitakin, mutta tämä ehkä loukkaavin, sisältää niin paljon.
"ei sun kannattaisi noita syödä, kun olet niin lihava".. Piti lähteä kaupasta pois, kun itkuhan siitä seurasi ja paha mieli pitkäksi aikaa. Enkä edes ollut lihava vaan normaalipainoinen.
Anoreksiaa sairastin sen jälkeen pitkään, mutta voin sanoa nyt voittaneeni tuon taudin, sen jälkeen vasta, kun minusta tuli äiti. Päällimmäinen ajatus oli vain, että enää kukaan ei sano minua lihavaksi! Nyt olen pyöreämpi kuin nuoruudessa, mutta silti onnellisempi kuin koskaan :) Ja olen antanut anteeksi.