Onko normaalia ekaluokkalaisen käytöstä?

Siellä kuulemma oppii kaikki nuo jutut kun asiasta kyselin. t. ap

Kyllä se mitä lapset saa sanoa riippuu vielä ekaluokkalaisella aikuisista. Jos läheiset aikuiset sallii kiroilun tai vaikka tuollaiset tappo puheet niin niitä käytetään.



Totta on sekin että lapset oppivat toisiltaan. Ei tarvita kun yksi rääväsuu luokkaan ja toinen joka purskahtaa nauruun kun rääväsuu avaa suunsa niin kaikki alkaa matkia rääväsuuta. Tai ei ehkä ihan kaikki.



Minulla on toka ja kolmasluokkalaiset tytöt ja molemmille olen joutunut sanomaan että meillä ei kiroilla. Pitää opetella katsomaan missä seurassa mitäkin päästää suustaan. Minä kiroilen joskus. Teininä kavereiden kanssa enemmänkin. Kun hermot menee ja ärräpää lipsahtaa suusta mutta en salli sitä lapsilleni. En ole ikinä kiroillut vanhempieni tai isovanhempien seurassa joten minun lapsetkin voi sen opetella.

Tappamisella uhkaaminen on myös kielletty "mä tapan sut tai itteni" ei käy meillä. Tappaminen on kielletty myös laissa samoin uhkailu. Ekaluokkalainen kyllä "pelkää" poliisia sen verran että jos vetoaa Suomen lakiin niin luulisi tappopuheet jäävän pois.

Toisaalta voisi myös keskustella mitä itsensä tappaminen auttaa. Ketkä jää tänne suremaan. Mitä poika voittaa sillä jos luovuttaa kuolemalla eikä taistele ja opi asioita ja selviydy haasteista voittajana. jne. Pojat on kovia kilpailemaan ja voittminen tärkeää jos painotat tuota haasteista voittamista voi into vaikeden läksyjen tekemiseen löytyä. Kun tehtävä on ratkaistu voit sanoa että voitit itsesi olit ensin vähän tyhmä ja nyt kun opit asian olet viisaampi.

kovin syvällisesti ekaluokkalaisen kanssa, ellen todella arvele hänen sellaisia pohtivan (ja silloin olisi kyllä asiaa myös psykiatrille). Ei ravallisen lapsen tarvitse sitä osata miettiä. Toki voi kannustaa tsemppimään, mutta ei se luovuttaminen sentään ole sama kuin kuolema vaan se että jättää läksyt tekemättä.



Meillä 7 v. alkoi jossain vaiheessa videopeliä pelatessaan sanoa että tekee itsemurhan, kun tarkoitti että antaa ukkonsa tuhoutua (kyseessä 3-vuotialle sallittu peli siis, mutta niissäkin on tätä räiskettä). Minä yksiselitteisesti kielsin sen ja sanoin, että itsemurha on niin hirveä asia että siitä puhutaan vain vakavissaan, ei muissa yhteyksissä. Mulla on lähipiirissä sattunut yksi itsemurha, josta lapset ei tiedä, ja varmaan ääneni oli niin totinen kun lasta kielsin, että kerrankin asia meni perille laakista.



Eli ap:n tapauksessa kieltäisin itsemurhalla uhkailun ja muuhun itsensä haukkumiseen suhtautuisin kannustavasti. "Et tietenkään ole tyhmä, osasithan tämänkin." Selatkaa vaikka koulukirjoja taaksepäin niin lapsikin näkee kaiken mitä on oppinut vuoden kuluessa. Jos lapsi menee noissa tilanteissa ihan lukkoon, niin peli on saatava jotenkin poikki. Meillä ei oikeastaan tehonnut muu kuin se että pakotin lapsen pitämään tauon. Usein sekin aiheutti itkua mutta sen jälkeen hän oli kuitenkin valmiimpi yrittämään uudestaan.

Poika valittaa olevansa tyhmä. Kokeissa tai tehtävissä ei saisi olla yhtään virheitä ja niissä on ollut maksimissaan kaksi kerralla.



Ei tässä mun mielestä ollut pointtina se itsensä tappaminen, vaan keino saada lapsi ymmärtämään, ettei ole tyhmä.



Yhtenä vaihtoehtona pidän ainakin meillä huomion hakemisen. Voiko poika tosiaan pitää itseään tyhmänä, kun on luokkansa parhaita lukijoitakin, eikä vielä ole ollut vaikeuksia oppia ekaluokan asioita...

tämä on normaalia juuri ekaluokkalaisilla. Olin itsekin ihmeissäni kun oma lapseni alkoi aina hermostuessaan puhua itsemurhasta, siis tyyliin oon niin huono että tapan itseni, vaikkei muuten mitenkään synkkyyteen taipuvainen ole. Satuin kerran katsomaan dokumentin ekaluokkalaisesta pojasta, jota omat vanhemmat kuvasivat ja jutut olivat aivan samanlaisia. Kun poika hermostui itseensä tai vanhempiinsa alkoi uhkailla tekevänsä itselleen jotain, mutta kun katsoin sitä ulkopuolisena tajusin että kyse on vain huomion hakemisesta, poika siis kaipasi ja tarvitsi vain rohkaisua ja tietoa siitä että on tärkeä ja rakastettu vaikkei aina niin hyvin onnistuisikaan. Eli uskoisin että kyse on vain rajojen etsimisestä ja halusta nähdä vanhempien reaktioita "suuriin asioihin ja uhkauksiin". Kun vaan jaksaa aina vakuuttaa rakkautta ja välittämistä, jää varmaan uhkailutkin pikkuhiljaa unholaan...

Olipa huojentavaa lukea viestejänne kun itsekin jo ajattelin, että mikä kumma tyttöä oikein vaivaa kun aina on kuolemassa läksyjen takia. Yleensä tämä alkaa kun läksyjä on vähän enemmän ja hänen keskittyminen herpaantuu eikä jaksaisi jatkaa. Silloin kirjat ja vihot lentävät lattialle ja tyttö kirkuu kuolevansa (ja lisää että huomenna hän ei ainakaan mene kouluun). Silti hän pärjää varsin hyvin eikä ole ymmärryksessä mitään vikaa.

että otit tämän puheeksi, meillä kanssa ekaluokkalainen puhuu kuolemisesta ja tappamisesta turhautuessaan, ja olen ollut huolissani, mistä johtuu. Ehkä se tässä vaiheessa sisäistetään se oman kuolemisen mahdollisuus, ja sitä sitten työstetään puhumalla siitä?

Kuulostaa niin kauhealta, kun muuten elämäniloinen ja virkeä lapsi puhuu monta kertaa viikossa, että on tyhmä, tahtoo kuolla...



Juttelin perheneuvolan psykologin kanssa ja hänenkin mielestään tällaiset puheet ovat aika tavanomaisia koulun aloittaneilla. Toisiin vertaaminen on kovaa ja vaikka pärjäisi kuinka hyvin on ilmassa jonkinlaista eksistentiaalista "ahdistusta" ja tuota huomionhakemista kuolemasta puhumisen kautta.

Meillä on ekaluokkalaisella just tuollaista, tosin ei puhu että tappaa itsensä vaan ihan vaan että mä kuolen. "Mä kuolen näiden läksyjen takia" ja just jos kokeessa on joku juttu väärin, niin "mä kuolen häpeään".



Olen kanssa ollut huolissani tuosta. KIITOS tästä aloituksesta. Tällaista vertaistukea av:lta pitäisi saada aina :)

meidän tyttö oli tuollainen ekalla luokalla. me kuihemme häntä kotona, ope koulussa. nyt tyttö on tokalla ja tilanne vain huononee (vaikka koulumenestys on entistäkin parempaa). otimme psykologiin yhteyttä ja hän oli ehdottomast sitä mieltä että asiaan on hyvä puuttua. nyt käydään juttelemassa yhdessä ja tyttö yksin psykan kanssa.



älkää vain kuvitelko että itsensä vähättely "on ihan normaalia ja kuuluu asiaan". kannattaa suhtautua vakavasti :/

et ole tyhmä ja hyvin menee ja ei saa kuolla, äiti ei kestäisi sitä. Tässä vaiheessa vuotta alkaa yks sun toinen olla koulussa "loppu" ja väsynyt, ja sanoo mitä sattuu, eikä se ole sen vakavampaa. Enemmän aikaa lapselle, ja kehumista ja kaksisteen oloa, kyllä se siitä. Terv. neljän koululaisen äiti.

kun kolmasluokkalainen poikani sanoi kun komensin vähän kovemmin nukkumaan että haluaisi olla kuollut kun on niin tylsää. Samoin kokee itsensä aina muita huonommaksi yms. Pelottaa.