Loukkaantuisitko sinä tästä vanhemmillesi?
Meidän lapset on suvun ainoat lapsenlapset. Isovanhemmilta tulee heille synttäreiksi ja jouluna jotain tosi pientä, vaikka tussit tai kiiltokuvia. Kyse ei ole siitä, että olisin ahne tai kiittämätön, vaan asenteesta. Kuukautta ennen kyseistä päivää isovanhemmat aloittavat valituksen siitä, että kun rahat ovat niin vähissä, ettei voi oikein mitään hankkia. Kyse on heillä kuitenkin omista valinnoista, koska on rahaa matkailla ulkomailla tai ostaa uusi auto.
Kommentit (30)
lapsille pukkaa muutenkin jouluisin ja synttäreillä niin paljon roinaa ettei vanhempien tarvitsisi minun puolestani ostaa heille muuta kuin kortti.
Varsinkin jos heillä ei omasta mielestä ole varaa, itsehän he päättävät mihin rahansa käyttävät. Ja jos ovat päättänet sijoittaa ne vaikkapa uuteen autoon tai ulkomaanmatkaan, niin se heille suotakoon.
Eli nimenomaan on kyse heidän omista valinnoista. En mitenkään edellytä että he lomamatkansa sijaan sijoittaisivat rahansa minun lapsiini.
se minusta olisikin kaikkein tärkeintä, se aika. ap
koska jokainen tavara, mikä tulee, on meidän vanhempien hankkima. Enhän minäkään oleta, että isovanhempien pitäisi jostain luopua ja antaa rahat meille. Tuntuu vain pahalta kun he AINA valittavat, miten heillä ei ole rahaa, kun on niin pienet tulot. Heillä on kuitenkin paljon suuremmat tulot kuin meillä ja aina rahaa tehdä mitä haluavat. ap
mikä sinua surettaa.Eli eivät ne ole ne lahjat vaan juuri tuo läsnäolo ja välittäminen.
Halaus ja voimia ap
toivoo
vastaaja 2
se minusta olisikin kaikkein tärkeintä, se aika. ap
Meillä hieman enemmän, siis mummeja ja vaareja, sisaruksia ja kummeja, jotka kaikki ostavat lapsille joulu- ja synttärilahjoja.
Olen kyllä itsekin aktiivinen ja lähetän "jotain pientä" sukulaislapsille heidän synttäreinä (tyyliin tarroja ja kortti) niin yleensä sieltä tulee takaisinkin päin jotain samantyylistä.
Mutta pienet lapset nyt on tyytyväisiä mihin vaan mikä on paketissa... Kerrankin oli niin hieno muumi-paperi lahjan päällä. että lapsi vain ihasteli sitä, eikä olisi avannut koko lahjaa =)
mutta surettaa ne lahjatkin. Monet isovanhemmat ostaa lapsenlapsilleen kaikenlaista, meiltä ei tule oikein mitään. Ja senkin vielä kestäisin, mutta en sitä valitusta rahasta. Miksi valittaa että on niin pienet tulot ettei voi ostaa lapsille mitään, jos on rahaa tuhansien matkoihin. Valintakysymys, ei silloin minusta pitäisi sanoa mitään. ap
mun äiti on ostanut lapsillemme (mukaanlukien joulu,synttäri yms) n.4-5 lahjaa mutta mua se ei haittaa yhtään,äiti on niin läheinen ja näkee lapsia 4-5krt/vk:ssa ja on aina ottanut yö kylään kun ollaan pyydetty...kirppiksiltä äiti aina ostaa jotain pientä ja en ikinä ole millään tavalla ollut pahoillani siitä tai yleensäkkään mistään!
Meidän lapset on suvun ainoat lapsenlapset. Isovanhemmilta tulee heille synttäreiksi ja jouluna jotain tosi pientä, vaikka tussit tai kiiltokuvia. Kyse ei ole siitä, että olisin ahne tai kiittämätön, vaan asenteesta. Kuukautta ennen kyseistä päivää isovanhemmat aloittavat valituksen siitä, että kun rahat ovat niin vähissä, ettei voi oikein mitään hankkia. Kyse on heillä kuitenkin omista valinnoista, koska on rahaa matkailla ulkomailla tai ostaa uusi auto.
En varmaan loukkaantuisi, koska minkä luonnehäiriölleen mahtaa. Meillä samanlaiset isovanhemmat, isäni valittaa että postimerkki on liian kallis, niin ei voi muistaa lapsia syntymäpäivisin. Narsistinen luonnehäiriö on kai sairaus?
Mulla on kolmivuorotyö eikä juuri minkään maailman mahdollisuuksia muuttaa tilannetta. Ja kpko lähisuku asuu satojen kilometrien päässä.
Joten joka ikinen tarra, tai mikä lie, ilahduttaa mua (ja lapsia) yhtä paljon.
Anteeksi, jos kuulosti tylyltä tai "marttyyrilta", ei ollut tarkoitus, mut jotenkin vain... En tiedä, jotenkin vain tuntuu siltä, että asiat on hyvin, ellei jopa loistavasti, aina silloin, kun jaksaa valittaa. :) Eli sulla myös ap, samoin kuin mulla; monellamonellamonella muula asiat on vielä huonommin.
Eli kun asiat voisi olla huonomminkin, ei saa valittaa tai loukkaantua?
Kyllä minä olisin hyvin loukkaantunut, jos olisin ap:n tilanteessa.
Mulla on kolmivuorotyö eikä juuri minkään maailman mahdollisuuksia muuttaa tilannetta. Ja kpko lähisuku asuu satojen kilometrien päässä.
Joten joka ikinen tarra, tai mikä lie, ilahduttaa mua (ja lapsia) yhtä paljon.Anteeksi, jos kuulosti tylyltä tai "marttyyrilta", ei ollut tarkoitus, mut jotenkin vain... En tiedä, jotenkin vain tuntuu siltä, että asiat on hyvin, ellei jopa loistavasti, aina silloin, kun jaksaa valittaa. :) Eli sulla myös ap, samoin kuin mulla; monellamonellamonella muula asiat on vielä huonommin.
Meillä on vähän sellainen Dingle-perhe. Siis kaikenmoisia hulttioita koko sakki, mutta omasta perheestä pidetään aina huolta ja jotain todella hirveää saisi tapahtua että välit katkaistaisiin johonkin laumanjäseneen. Jotkut voi olla pitämättä yhteyttä vuosiin, mutta jos joku jotain tarvitsee niin heti ollaan auttamassa. Serkut näen kerran vuodessa eikä muuten soitella. Aina tavatessa tuntuu kuitenkin siltä kuin olisimme viikoittain yhteydessä. Välit on mutkattomat ja lämpimät.
Tuntuu todella oudolta lukea tällaisia ketjuja joissa loukkaannutaan milloin mistäkin ja kuka ei halua olla tekemisissä kenen kanssa kun se on niin pihi.
ei koskaan osta mitään. Olen tästä TOSI TOSI loukkaantunut ja tämä huonontaa välejä.. Hyvä eläke on hänellä.Eikö pari kertaa vuodessa kuten synttäreinä ja jouluna voisi muistaa lapsiamme(2 joista toinen on vauva)....10 eurollakin saisi jonkun tosi kivan legon joita poika keräilee tai kirjan alesta.Säästäisi prkle vaikka 1 e kuussa säästöpossuun niin voisi ostaa jotain pientä. Ei myöskään ole lasten kanssa mutta niin ukkia on ja soittelee ja utelee....Hienoissa ravintoloissa syö ja kaljoittelee.
Äitini on kuollut, hän osti aina lapselle jotain heille mieluista vaikka oli pieni eläke hänellä. Anoppi on varakas mutta on kierrätysintoilija joten antaa lahjaksi kamaa kirpparilta tms. tosi halpaa. Lapselle nämä eivät ole mieluisia lahjoja, minusta kuitenkin kiva että hän jotenkin muistaa.
Mitään mahtipontista en kaipaa, muistamista vain.
loukkaantuisinko. Varmaan, jos muuten rahaa liikenee kaikkeen, niin tuntuisihan se prioriteettiongelmalta...
Itseäni vaivaa se, että jouluksi ostetaan joku 5 euron lahja, mutta synttäreiksi 75 euron lahja. Miksi tää mua vaivaa? No kun se on niin ilmeistä: joululahjasta kunnian saa vielä joulupukki, mutta synttärilahjasta voi vielä kuukausia myöhemmin puhella: "se mummon ostama lego-asema" -tyyliin. No, pieni muakin ärsyttää, tiedän, mutta kun ärsyttää niin ärsyttää.
Meilläkin isovanhemmat ostavat lapsille korkeintaan jotain ihan pientä joulu- ja synttärilahjoiksi (musta tuntuu että joskus on ollut vuosia jolloin anopilta ei ole tullut mitään, mutta se ei asukaan kyllä samalla paikkakunnalla) ja käyttävät paljon rahaa matkusteluun. Mutta ei niiden pienten lahjojen motiivi olekaan se että isovanhemmat eivät haluaisi käyttää rahaa lahjoihin, vaan se että heidän mielestään lapsilla ei pitäisi ylipäänsä olla valtavia lelukasoja. Ovat sellaista "käpylehmäkoulukuntaa".
Jos isovanhemmat valittaisivat koko ajan rahasta puhuessaan meidän lasten lahjoista, oli kysymys sitten todellisesta tai näennäisestä rahanpuutteesta (jos siis rahaa matkusteluun kuitenkin on reilusti) niin sanoisin heille ettei tarvitse ollenkaan miettiä meidän lasten lahjojen hintaa ja etteivät ne tarvitse mitään mitä me ei itse voitaisi niille ostaa. Jos mummot ja papat haluavat jotain pientä lapsille ostaa niin kiva, mutta jos ei ole rahaa niin ei tarvitse.
Oletko itse saanut isovanhemmiltasi isoja ja kalliita lahjoja? Eivät isovanhemmat ole velvollisia ostamaan kalliita lahjoja. Kyllä se on vanhhempien itse ostettava, siis jos niitä kalliita haluaa. He ovat omat rahansa jo sinuun aikanaan käyttäneet ja saavat nyt käyttää rahansa omaan elämään. Ja nimenomaan on kyse heidän valinnoistaan, ei sinun. Vai onko sinun välittämisesi heistä rahalla ostettavissa?
kuten aloituksessani kirjoitin, kysehän ei ole siitä, että olettaisin isovanhempien ostavat jotakin kallista tai että edes sitä toivoisin, vaan heidän tavastaan toimia. Kurja kuunnella jatkuvaa valitusta siitä, että eivät voi ostaa lapsen toivomaa muutaman kympin synttärilahjaa, koska heillä on niin pienet tulot, että heillä ei ole siihen varaa ja kun juuri tuli ostettua niin kallis sohva. No, tulot ovat tosiaan moninkertaiset meidän perheeseen verrattuna ja me sitten jostain löydämme rahaa siihen hankintaan. ap
Eli sinä ja lapsesi olette heille toisarvoisia.
Ei heidän tietenkään täytyisi ulkomaanmatkarahoja teihin sijoittaa, mut se just tapa millä ne toimii on perin ärsyttävä.Loukkaantuisin kyllä.
Mulla on ja on ollut aivan ihanat isovanhemmat ja vanhemmat. Aikaa ovat antaneet ja ovat myös halunneet antaa paljon jotain käsillä kosketeltavaa eli lahjoja.
pinnallisia. On mukavaa, kun lahjan antaja on ajatellut sinua tai itse haluat ilahduttaa jotain henkilöä lahjalla. Se voi olla pieni tai joskus vähän arvokkaampi lahja.
Mutta tiedän tyypin, tunnen pari sellasta. Mä en voi ymmärtää itse sitä asiaa että jos tietää hyvissä ajoin jonkun tapahtuman olevan edessä, niin miksi siihen ei voi säästää rahaa tai ostaa vaikka heti jos sitä rahaa sattuu olemaan silloin. Sekin on kummallista että omiin menoihin sitä rahaa löytyy, mutta kun pitäsi johonkin toisen hyvään laittaa, niin sitten ei kyllä rahaa ole. Ja kyse ei tosiaankaan ole mistään kauheista summista.
Tuttu lähti vähän aikaa sitten tallinan reissulle, toi sieltä mielettömästi lonkeroa ja kaljaa mukanaan. Seuraavalla viikolla oli hänenkin tytär kutsuttu eräille syntymäpäiville. Ei osallistunut tyttö niille synttäreille koska kaverilla ei kuulemma ollut rahaa ostaa lahjaa? 3 viikkoa aikaisemmin tuli kutsu, olis vaikka tinkinyt yhdestä lavasta kaljaa ja antanut sen rahan tytölleen synttärilahjan ostoa varten.
antavatko isovanhemmat lapsillesi ns "laatuaikaaa"? Eli ovatko tukenasi lapsen hoidossa ja leikittämisessä?
Jos ovat, niin minusta ne ovat tärkeitä hetkiä lapsillenne ja Teille. Ja silloin ei tavaralahjoilla ole niin suurta väliä.
Muuten: minun isäni ei koskaan antanut lahjoja. Suretti. Kiukutti. Ja sitten selvisi hänen kuolemansa jälkeen, että hän oli jokaisena jouluaattona, jokaisena syntymäpäivänä sijoittanut meidän lasten puolesta pienen summan. Arvaa, olimmeko iloisia. Ja arvaa, nolottiko toisaalta, että olimme katselleet häntä monet vuodet nyrpeinä