Miten auttaa paivakoti-ikaista puolustamaan itseaan kiusaajilta? Ryhmassa on kovapaisia poikia, jotka lyovat ja tonivat omaa ujoa poikaani.

Tönimiset ym. ei kuulu normaaliin käyttäytymiseen.

Ja tätille pitää mennä aina kertomaan jos joku lyö tai kiusaa. Omaa poikaa eskarit jahtaa aina iltahoidossa pihalla. Poika on niin ketterä ja nopea tennisharrastuksen vuoksi etteivät saa kiinni.



Entä joku hyvä harrastus, missä sais itseluottamusta ja rohkeutta. Meillä Tennis on ollut aivan loistava valinta. Poika on saanut uusia kavereita ja itseluottamus kasvaa kohisten kun taitoja kertyy.



Miten ois vaikka Karate?

t. tytön kanssa sama ongelma

meillä ei osaa edes pyörää vielä ajaa, kovasti kyllä opetellaan.

on täysin kaikkien oppien vastainen. Mutta omaa poikaani kiusattiin ja tönittiin tarhassa harva se päivä, ryhmässä oli kaksi " kingiä" jotka terrorisoivat koko ryhmää. Eräänä päivänä pojallani oli tullut mitta täyteen ja oli sitten lyönyt toista näistä kingeistä nenään niin että veri roiskui :/ Kun menin hakemaan poikaa niin tarhatäti " kiitteli" ja sanoi että sai mitä ansaitsikin ja sen jälkeen ovat kuulemma olleet aisoissa. En väitä olevani ylpeä mutta tulipahan ainakin rauha päiväkotiin.

Hän tarvitsisi mieluusti motorisia harjoituksia ja karate tai judo olisi hyvä, mutta hän ei ole innostunut liikkumisesta. Pitäisi olla hyvä opettaja, joka leikinomaisesti opettaisi noita taitoja.



Itse olen jo hänen kanssaan harjoitellut jämäkkää sanomista: " Lopeta!" .



Ja sanoin kyllä myös niin, että jos eivät kolmen sanomisen jälkeen lopeta, niin hän voi itse tönäistä kiusaajat pois. Mutta pelkäänpä, että hänen itseluottamuksensa ei siihen ihan vielä riitä...



Itseluottamusta olemme kovasti hänessä pönkittäneet ja kotona hän onkin onnellinen lapsi. Nykyisin ei kuitenkaan oikein päiväkotiin haluaisi mennä.



ap

Olen aina sanonut, että toisia ei saa kiusata ja ketään ei saa tuuppia eikä töniä tai lyödä, mutta kyllä itseään saa puolustaa.



Tiedän, että tutkimusten mukaan juuri arat ja ns. helposti kiusattavat jäävät jalkoihin ja kiusaaminen saattaa jatkua pitkään, kun ei lapsi itse osaa pysäyttää sitä ajoissa.



ap

on ollut pakko " opettaa" näin toimimaan omakin arka lapsi, ja osaa käyttää sitä kyllä kun siperia on opettanut. Ei koskaan mene itse ekana tönimään ja lyömään ja kiusaamaan kyllä. Mut puolustautua osaa, tai osaa vetäytyä syrjään myös, ehkä liikaakin, siks on yritetty että osaisi puolustautua tarvitessa, et uskaltaa siten osallistua enempi.



Isossa pk-ryhmässä ei muuta voi tehdä. Ja kotona ei voi hoitaa.

Mut mihin se johtaa? Tulevaisuuden sukupolvi on taas väkivaltaisempi?

mutta pienestä pitäen olen aina sanonut, että jos toinen lyö niin pitää huutaa lujaa takaisin " EI SAA" . Silloin aikuisetkin huomaavat tilanteen ja lyöjälle ei tule sellaista kuvaa että on saanut alistettua. Eli en kannusta lyömään takaisin mutta en kannusta lähtemään tilanteesta poiskaan.



Näitä tilanteita voi vaikka harjoitella ihan aikuisenkin kanssa.



3 alle 6v lasta

Mutta ei tämä mielestäni ole mikään uusi ilmiö. Eiköhän tästäkin sukupolvesta tule yhtä väkivaltainen kuin muistakin.

Joillekin lapsille, kun se toisen lopeta käsky tuntuu vaan lisäävän vettä myllyyn.

Mua meinaan kanssa kiusasi ekalla luokalla yksi poika jatkuvasti, ja kun kerroin siitä kotona, isäni neuvoi: " Seuraavan kerran kun se tulee kiusaamaan, et sano yhtään mitään, mutta tempaiset nyrkillä niin kovaa kuin lähtee" . Näin olin toiminut, koulusta tuli kotiin lappu, jossa kehotettiin keskustelemaan mun kanssani, kun on " liian poikamaiset otteet" .

Mutta kiusaam9inen loppui just ja tasan siihen.

Ja onpa mulla kokemusta vielä siitäkin, kun itse ajattelin vähän kiusata luokan hissukkatyttöä. Loppui ne mieliteot siihen, kun kyseinen tyttö pamautti minua nyrkillä...

Eli vaikka sen nyt kuinka ois moralistimammojen mielestä ihan kamalaa antaa lapselle lupa lyödä takaisin, niin kyllä sen aion itse tehdä, jos tilanne sitä vaatii.

Vierailija:

on täysin kaikkien oppien vastainen. Mutta omaa poikaani kiusattiin ja tönittiin tarhassa harva se päivä, ryhmässä oli kaksi " kingiä" jotka terrorisoivat koko ryhmää. Eräänä päivänä pojallani oli tullut mitta täyteen ja oli sitten lyönyt toista näistä kingeistä nenään niin että veri roiskui :/ Kun menin hakemaan poikaa niin tarhatäti " kiitteli" ja sanoi että sai mitä ansaitsikin ja sen jälkeen ovat kuulemma olleet aisoissa. En väitä olevani ylpeä mutta tulipahan ainakin rauha päiväkotiin.

Päiväkodilla on iso poikaryhmä, jossa joka päivä joku vetää toista turpaan, ja yleensä aina tulee takaisin samalla mitalla. Meillä hoitajat yrittävät kovasti kehottaa lapsia huutamaan ja kertomaan hoitajille heti kun joku lyö tai muuten satuttaa, koska monesti ehtii tulla melkoinen nujakka ennen kuin hoitajat ehtivät väliin, koska aina molempi osapuoli käy nyrkein toisen kimppuun. Siinä on hoitajat hankalassa välikädessä hyviä tapoja opettaessaa, kun kotona ilmeisesti käsketään aina lyödä takaisin...

Kyseessä on siis ihan oikeasti lapsi, joka ei ole käynyt toisen kimppuun ikinä, ei koskaan ole ottanut toisen kädestä tavaroita lupaa kysymättä ja on tosiaan enemmän vetäytyvä ja arka.



Pitäisikö tälle lapselle opettaa, että olisi vielä enemmän vetäytyvä ja arka ja sallisi itseään kohdeltavan ihan, millä tavalla tahansa?



Huutamista tosiaan ollaan jo opeteltu, mutta toistaiseksi ei ole tuottanut tulosta.



ap

Sinulle työpäivä muiden joukossa.

ja hän aloitti tavallisessa ryhmässä päiväkodissa 5 veenä, ennenkuin pääsi erityisryhmään. Tietysti sitten sai muilta, varsinkin tytöiltä, kommenttia epäselvästä ja hakevasta puheestaan ja suri sitä. Pelkäsin, että reippaasta ja avoimesta pojasta tulee kiusattu. Neuvoin sitten poikaa, että ota kiusaavaa tyttöä kaulasta kiinni, moiskauta pusu ja sano kuuluvalla äänellä " Minä rakastan sinua" ja laita vielä lentosuukkoja päälle.



Kumma kyllä, kiusaaminen loppui. Kiusaamiseen pitää vastata sellaisella käytöksellä, mitä kiusaaja ei osaa vastareaktioksi odottaa. (Yleensähän hän hakee riitaa ja omanarvon pönkitystä)



Olen todennut sen toimivaksi työelämässäkin. Kiukkuiselle asiakkaalle tuon kupin kahvia ja totean: " No niin, istutaanpas selvittämään tätä asiaa" . Huuto loppuu kuin seinään.

Päiväkodin on oltava turvallinen paikka noin pienille lapsille. Meidän päiväkodissa tuollainen ei tulisi kuuloonkaan, eli periaatteena on täysi nollatoleranssi väkivallan suhteen. Opettaja on todella rauhallinen ihminen, joka ei koskaan tunnu menettävän hermojaan. Lyömisiä ei ryhmässä suvaita ollenkaan.



Puhuisin tuosta heti päiväkodin johtajan kanssa, sillä kyseessä on selvästi henkilökunnan ammattitaidon puute!

Kun olet sanonut hoitajille asiasta, niin ovatko he luvanneet pitää poikia silmällä?

ulla.



Mulla on kolme lasta ja kiusaamisia on vuosien varrella ollut useita tapauksia. Aina olen puhunut henkilöstölle ja aina on ollut apua.