Kaveri haluaisi nähdä lasten kanssa, lapset taas ei halua nähdä kaverin lasta, miten selitän

teillä määrää mihin mennään ja ketä tavataan. Ipanat vai sinä/vanhemmat?



Meillä lapset kulkee vanhempien mukana. Vaikkei aina niin kivaa oiskaan tai aina niin kivoja ihmisiä tavattaiskaan.

Lapset on kyllä ala-aste ikäisiä, murkkuikäiset erikseen.

selittää että teillä lapset sanelee sun ystäväs (=jos lapset ei tykkää ni ystävä ei sit saa tulla)



huh huh..

Näet kaveriasi lapsien kanssa ja opetat lapsesi tekemään välillä sellaista mitä ei niin kympillä haluaisi. Niillä saattaa olla hauskaakin!

Lapsesiko päättävät, ketä näette?



Olisi hyvä opettaa lapsille, että sellaistenkin ihmisten kanssa on tultava toimeen ja pystyttävä olemaan tekemisissä, joista ei niin kovasti tykkäisikään...



Sinuna en menisi loukkaamaan kaveriasi sanomalla, etteivätlapsesi pidä hänen lapsestaan... Saattaa muuten kääntyä sinun lapsiasi vastaan koko asia...

vaan lähinnä niin että kun viikolla on koulua ja läksyjä niin viikonloppuna olisi kivaa tehdä asioita jotka ovat kaikille kivoja eikä pakottaa mukaan sellaiseen mistä eivät tykkää. ap

Kaverin hieman nuorempi lapsi on niin tottunut saamaan kaiken haluamansa ja äitinsä niin 'pienen' tukena, että vuoden ja kaksi vanhemmilla lapsillani (=alakouluikäisiä) on hermo jo mennyt.



Neuvo on ihan sama silti, yritä saada lapsesi 'kestämään' ja tapaa harvemmin.

en mä nähnyt ap:n aloituksessa mitään ihmeellistä.. En mäkään roudaa kouluikäisiäni tapaamaan minun ystävääni jolleivät halua tulla mukaan.

En pakottaisi heitä tapaamaan lapsia, joista eivät pidä.

Mun lapset eivät pitäneet yhden kaverin lapsista ja mun mielestä ihan syystä, en nyt jaksa niitä syitä ruveta luettelemaan.



Vanhin lapsi pakeni aina paikalta kun kuuli ketä meille tulee kylään. Nuorempi oli siinä sitten, mutta eipä siitä leikistä mitään tullut kun ei nämä vieraat lapset kunnolla osanneet leikkiä. Mun lapsi oli ihan ihmeissään aina kun katseli niiden touhuja. Lapset väsyttivät jopa minut tietyllä tavalla.



Mainitaan vielä se että, kenenkään toisen perheen lapsien kanssa ei ikinä ollut mitään ongelmaa tai muuten muiden lapsien kanssa.



Mä itse olen sitä mieltä että pakottaa ei tarvitse. En minäkään seurustele "kavereiden" kanssa joista en pidä.

Taas yksi jolla vanhemmuus hukassa. Mitäpä jos kasvaisit aikuiseksi ja selittäisit lapsillesi että joskuu joutu olemaan tekemissä myös sellaisten ihmisten kanssa joista ei pidä ja pitää osata käyttäytyä asiallisesti.

Meille tulossa kohta kaksi kauhukakaraa kylaan. : ( Heidan aitinsa on erittain mukava ihminen, mutta ne pojat... Voi luoja... Taytyy vieda meidan pojan rakkaimmat legot suosiolla piiloon ennen taman kaksikon vierailua, muuten ovat p***un pareina alta aikayksikon. Olen valtellyt naita perhetapaamisia, mutta nyt on pakko tanaan nahda, en kehtaa enaa keksia tekosyita. ja olen liian suomalainen sanoakseni suoraan... ; ) Kun tosiaan tykkaan tasta aidista kovasti.



Aiti myos itse tietaa, etta hanen poikansa ovat ylivilleja, mutta ei oikein osaa tehda asialle yhtaan mitaan... Pojat myos kiusaavat pienempiaan ja leikkivat todella rajuja painileikkeja, jotka AINA paattyvat itkuun. Olen yrittanyt ohjata pojat muihin puuhiin, mutta taysin tuloksetta.



Joten otan osaa, ap, jos joudutte samaan tilanteeseen...

Taas yksi jolla vanhemmuus hukassa. Mitäpä jos kasvaisit aikuiseksi ja selittäisit lapsillesi että joskuu joutu olemaan tekemissä myös sellaisten ihmisten kanssa joista ei pidä ja pitää osata käyttäytyä asiallisesti.

Miksi ap:een lapsien pitäisi kärsiä joidenkin toisten kakaroiden takia. Jos ei tykkää niin sitten ei tykkää, kaikkien kanssa ei vaan synkkaa. Jos leikit päättyy aina riitaan tai vieraat kiusaavat jatkuvasti, niin miksi ihmeessä niiden kanssa pitäisi leikkiä, vaan sen takia että nyt pitää käyttäytyä yhden lapsen asiallisesti vaikka muut on ihan apinoita.

Aiti myos itse tietaa, etta hanen poikansa ovat ylivilleja, mutta ei oikein osaa tehda asialle yhtaan mitaan... Pojat myos kiusaavat pienempiaan ja leikkivat todella rajuja painileikkeja, jotka AINA paattyvat itkuun. Olen yrittanyt ohjata pojat muihin puuhiin, mutta taysin tuloksetta.

Joten otan osaa, ap, jos joudutte samaan tilanteeseen...

mutta talvella aika karseita pienehkössä asunnossa.

Taas yksi jolla vanhemmuus hukassa. Mitäpä jos kasvaisit aikuiseksi ja selittäisit lapsillesi että joskuu joutu olemaan tekemissä myös sellaisten ihmisten kanssa joista ei pidä ja pitää osata käyttäytyä asiallisesti.

Ei tuohon tartte olla vanhemmuus hukassa. Ei vanhemmatkaan yleensä kylästele sellaisten ihmisten luona, joista ei tykkää. Miksi sitten lapset pitäisi siihen pakottaa? Ei kaikkien kanssa synkkaa.

Sano ystävällesi, että mielummin tapaisit ihan kahden, ilman lapsia. Tai yritä ainakin pitää minimissä lasten tapaamiset.

Mun appivanhemmilla on ystäväperhe, joiden tyttären lapsi ei ole mitenkään toivottua leikkiseuraa meillä. Pidän tapaamiset minimissä ja pyrin itse olemaan lähellä, kun tuo tyttö on appivanhempieni luona kylässä.

Yleensä lapsilla on syy siihen, etteivät tykkää jostain. Tässä meidän tapauksessa tuo tyttö "pomottaa" muita käyttäen hyväksi kokoaan eli on tosi isokokoinen ja esimerkiksi repii pienemmiltä lelut käsistä. Härskiä repiä lelut 3-vuotiaalta, kun itse on isokokoinen 6-vuotias :(

Tytön äiti on lastentarhanopettaja eli suutarin lapsella ei ole näköjään kenkiä :(. Aikuisille tyttö näyttelee "enkeliä", on mielinkielin, mutta kun luulee, ettei kukaan huomaa, on tosi ilkeä muille lapsille.

Itse huomasin tuon vasta sen jälkeen, kun tyttäreni sanoi, ettei tykkää Emmasta, eikä halua leikkiä hänen kanssaan. Seuraavaksi nappasinkin tytön itseteosta. Repi mun 3-vuotiaaltani lelun kädestä ja alkoi itse leikkimään sillä lapseni itkiessä vieressä. EIhän tuo pikkuinen uskaltanut mitään muuta tehdä. Samaa tekee 6-vuotiaalle tyttärelleni eli esim. tönii pois tieltä, että itse pääsee joka paikkaan ekana :(

Omat lapseni eivät tule kovin hyvin toimeen yhden kaverini lapsen kanssa. Mutta, harvakseltaan kyläillään perheittäin ja aina ne jotenkin pärjää. Treffaan kaveriani välillä ilman lapsia. Lapset vaan ovat jotenkin eri aaltopituudella, niinhän meillä aikuisillakin on, joidenkin kanssa natsaa paremmin kuin toisten. Mutta, kyläilyt siis onnistuvat.



Ongelmana on, että kaverini on hemmotellut lapsensa. Kun lapset olivat pienempiä, kaverini antoi heille kaikessa periksi. Nyt kun lalpset ovat isompia, ovat vaatimuksetkin isompia ja äitinsä sanoo minulle aina välillä, ettei jaksa olla lastensa kanssa.

Kun nämä ovat aina kaikessa saaneet tahtonsa läpi, on ongelmia kaverisuhteissa, koulussa, harrastuksissa. Yhteynottoja kuulemma tulee joka suunnallta.

kunnon äläkän sille tytölle tyyliin : siis mitä SÄ teit? Noin iso tyttö ja viitsii repiä pienemmiltään lelut kädestä. Ja ajanut pois sieltä lastenhuoneesta ja tehnyt selväksi, että toisen kerran kun tekee noin, niin sinne lastenhuoneeseen ei ole enää yhtään mitään asiaa.

Meillä eletään meidän säännöillä, ja jos joku haluaa antaa juntturansa pompottaa muita, niin tehköön sen omassa kodissaan.

Taas yksi jolla vanhemmuus hukassa. Mitäpä jos kasvaisit aikuiseksi ja selittäisit lapsillesi että joskuu joutu olemaan tekemissä myös sellaisten ihmisten kanssa joista ei pidä ja pitää osata käyttäytyä asiallisesti.

Ei tuohon tartte olla vanhemmuus hukassa. Ei vanhemmatkaan yleensä kylästele sellaisten ihmisten luona, joista ei tykkää. Miksi sitten lapset pitäisi siihen pakottaa? Ei kaikkien kanssa synkkaa.

Sano ystävällesi, että mielummin tapaisit ihan kahden, ilman lapsia. Tai yritä ainakin pitää minimissä lasten tapaamiset.

Mun appivanhemmilla on ystäväperhe, joiden tyttären lapsi ei ole mitenkään toivottua leikkiseuraa meillä. Pidän tapaamiset minimissä ja pyrin itse olemaan lähellä, kun tuo tyttö on appivanhempieni luona kylässä.

Yleensä lapsilla on syy siihen, etteivät tykkää jostain. Tässä meidän tapauksessa tuo tyttö "pomottaa" muita käyttäen hyväksi kokoaan eli on tosi isokokoinen ja esimerkiksi repii pienemmiltä lelut käsistä. Härskiä repiä lelut 3-vuotiaalta, kun itse on isokokoinen 6-vuotias :(

Tytön äiti on lastentarhanopettaja eli suutarin lapsella ei ole näköjään kenkiä :(. Aikuisille tyttö näyttelee "enkeliä", on mielinkielin, mutta kun luulee, ettei kukaan huomaa, on tosi ilkeä muille lapsille.

Itse huomasin tuon vasta sen jälkeen, kun tyttäreni sanoi, ettei tykkää Emmasta, eikä halua leikkiä hänen kanssaan. Seuraavaksi nappasinkin tytön itseteosta. Repi mun 3-vuotiaaltani lelun kädestä ja alkoi itse leikkimään sillä lapseni itkiessä vieressä. EIhän tuo pikkuinen uskaltanut mitään muuta tehdä. Samaa tekee 6-vuotiaalle tyttärelleni eli esim. tönii pois tieltä, että itse pääsee joka paikkaan ekana :(

jos ei voi yhden vierailun ajan tulla toimeen sellaistenkin lasten kanssa, jotka ei ole omia lempikavereita. Siinähän on lapsilla oiva tilaisuus harjoitella yhdessä oloa erilaisten kavereitten kanssa, sillä tuskin on vieraissa lapsissa yksinomaan vikaa, jos leikit ei suju. Kaikkien kanssa ei tarvi eikä voi olla hyvä ystävä, mutta ei perhekyläilyjä tehdä lasten ehdoilla. Kyllä on melkoista omien lasten paapomista jos pitää suojella heitä ei-kaikkein-hauskimmilta tilanteitakin. Kyllä aikuisetkin joutuvat pitämään yhteyttä esim. ei-niin-kivoihin sukulaisiin, lastenkin on tämä taito opittava.

jos ei voi yhden vierailun ajan tulla toimeen sellaistenkin lasten kanssa, jotka ei ole omia lempikavereita. Siinähän on lapsilla oiva tilaisuus harjoitella yhdessä oloa erilaisten kavereitten kanssa, sillä tuskin on vieraissa lapsissa yksinomaan vikaa, jos leikit ei suju. Kaikkien kanssa ei tarvi eikä voi olla hyvä ystävä, mutta ei perhekyläilyjä tehdä lasten ehdoilla. Kyllä on melkoista omien lasten paapomista jos pitää suojella heitä ei-kaikkein-hauskimmilta tilanteitakin. Kyllä aikuisetkin joutuvat pitämään yhteyttä esim. ei-niin-kivoihin sukulaisiin, lastenkin on tämä taito opittava.

Ei ne leikit kuule aina suju kaikkien kanssa. Mun kaveri 2 lasta on riiviöitä. Repivät, rikkovat, tönivät, ilkkuvat jne. Munkin lapset osaavat olla välillä vaikeita, mutta kyllä ne tietää miten käyttäytyä kylässä, jopa lapsi ymmärtää milloin toinen käyttäytyy huonosti ja onko se sellainen aina.

Ja ei siinä mitään, jos pitäisikin olla vain yhden kerran tällästen lasten kanssa tekemisissä, mutta yleensä ysvätyyssuhteet tuppaavat olemaan sellaisia että nähdään vähän useammin.

Ja mä tosiaan suojelen mun lapsia näiltä riiviöiltä, ei heillä ole lupaa ja oikeutta satuttaa mun lapsia tai rikkoa heidän tavaroitaan.

Sitä voi kutsua joku paapomiseksi jos niin haluaa, mutta ainakin paapon ihan hyvästä syystä. Mun lapset saavat olla näiden lasten kanssa jos haluavat, ei olla kielletty, mutta ei ne pahemmin halua ja en pakota.

kunnon äläkän sille tytölle tyyliin : siis mitä SÄ teit? Noin iso tyttö ja viitsii repiä pienemmiltään lelut kädestä. Ja ajanut pois sieltä lastenhuoneesta ja tehnyt selväksi, että toisen kerran kun tekee noin, niin sinne lastenhuoneeseen ei ole enää yhtään mitään asiaa.

Meillä eletään meidän säännöillä, ja jos joku haluaa antaa juntturansa pompottaa muita, niin tehköön sen omassa kodissaan.

Nostin äläkän ja sanoin tytölle, että tuo oli tosi rumasti tehty. Tyttö vain katsoi, otti sen lelun ja juoksi kauemmas :(. Myöhemmin huomasin kauempaa tuon tytön tönivän tytärtäni, joka on siis saman ikäinen, mutta pieni verrattuna tuohon toiseen. Tuon jälkeen olekin aina ollut siinä lähistöllä vahtimassa. Tytön äiti vain kehuskelee tyttärensä koolla ja taidoilla, mutta ei tuo käyttäytyä osaa lainkaan :(

Kun mainitsin noista tytön äidille, hän totesi vain, kuinka kehittynyt ja voimakas Emma on ikäisekseen :(. Kotiini en tuota tyttöä päästä kuin pakon edessä. Ja silloin ei taatusti ole lasteni kanssa valvomatta.

Meidän pikku lutunen joutuu olemaan sellaisen kanssa joka ei osaa sosiaalisia sääntöjä vaan saattaa jopa ottaa lelun kädestä tai pomottaa. HERÄTKÄÄ AIKUISET, LAPSET ON LAPSIA JA YHDESSÄ LEIKKIMISTÄ VASTA HARJOITELLAAN ONNISTUMISTEN JA EREHDYSTEN KAUTTA. Kamalaa että jo lapsilta vaaditaan täydellistä osaamista ja jos joku ei osaa, niin jo pudotetaan leikkiseurasta ja jopa aikuiset ihmiset alkaa dissaamaan tällaista epäonnistujalapsen perhettä. Älytöntä ylisuojelua ja oman lapsen korottamista jalustalle. Antakaa lasten olla lapsia ja opetella itse selviämään lapsilaumassa. Aina ei ole kivaa eikä tarvikaan.