Lue keskustelun säännöt.
Olen 37-vuotias, kun kolmas lapseni syntyy. Nyt minua
12.03.2009 |
piinaa ajatus, että olenko kauhean vanha. 4,5 vuotta sitten en edes ajatellut tällaista, kun sain toisen lapseni. Olen hirmu nuoren näköinen monien mielestä, mutta itse olen alkanut stressaamaan iästä oikein tosissani :( Siis siihen tyyliin, että kaikki katsovat säälien että siinä on muori saanut itsensä vielä paksuksi, kun ison mahan kanssa tuolla köpöttelen.
Tiedän, pimeältä kuulostaa :( Ikäkriisi on kauhea.
Kommentit (30)
enkä minä ainakaan ole tilanteesta kärsinyt mitnkään
(enkä usko, että äitinikäån on...) ja tää on sentään ollut 70-luvulla. Joten jätä turhat muheet pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka iski yhtäkkiä. ap
enkä minä ainakaan ole tilanteesta kärsinyt mitnkään
(enkä usko, että äitinikäån on...) ja tää on sentään ollut 70-luvulla. Joten jätä turhat muheet pois!
älä nyt vertaa ainakaan omaan lapsuuteesi, 70-luvulla lapset tehtiin tosi nuorina, nyt on toisin.
Tilastotkin kertovat että yli 35-vuotiaiden synnytysten määrät ovat moninkertaistuneet, et todellakaan tule olemaan missään pienessä vähemmistössä.
Ei sua säälien kato ketkään normaalit ihmiset.
Jotkut av:läiset ehkä joiden elämän ilo on muiden valintojen arvostelu.
Ei tuo ihmekään oo ole että viimeisen lapsen tekee tuossa iässä. Nykyäänhän ensisynnyttäjien keski-ikä lähentelee kolmeakymppiä.
Noin se odottavan mieli on herkkä. Nyt lopetat moisesta stressaamisen!
Ja onhan tuokin ajatus käynyt mielessä, itsellä kyllä lähinnä siten että harmi että olen jo liki 6-kymppinen kun nuorin lapsista täyttää 20. Muiden ihmisten ajatuksista en juurikaan välitä, eli se puoli ei huolestuta minua. Toisaalta lähipiirissäni en ole edes likimainkaan se vanhin äiti, vaan ennemminkin nuoremmasta päästä, ympärillä esim. työpaikalla on paljon yli 40-vuotiaana jopa ekan lapsensa saaneita (itse sain ekan 32-vuotiaana ja itseasiassa ystäväpiirini ensimmäisenä). Toisaalta ajattelen ettei se elämä lopu 6-kymppisenäkään, koska lapsieni isovanhemmat ovat aktiivisia 6-7-kymppisiä, ja onpa kaksi iso-iso-äitiäkin ehtinyt nähdä omat kaksi ensimmäistä lastani vaikka aloitimmekin myöhään. Eli kaikki on suhteellista, tämä on nyt se oma ainoa elämä ja turha harmitella näin jälkikäteen ettei ole tehnyt asioita toisin (toisaalta olen itse asiassa tyytyväinen että sain ennen lapsia väitöskirjan loppuun, hommasin itselleni hyvätuloisen vakityön, ja tapasin isäksi sopivan miehen -- puistattaa ajatuskin että olisin ruennut lapsia tekemään ekan tai edes neljännen poikaystäväni kanssa...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 41 kun 3. syntyy kesällä.
Enkä tunne itseäni vanhaksi (tosin en näytäkään vanhalta:))
Ikärasismiin tosin örmäsin eilen kun olin vaakuutusta ottamassa syntymättömälle lapselleni. PITÄÄ olla alle 40v. Voi että sieppas!!!!
Tuli jotenkin niin yllättäen päin pläsiä tuo ikäkysymys.
Ja papereita oltiin jo täytelty, pitkät tovit neuvoteltu jne, kun ITSE satuin huomaamaan tuon seikan vakuutusehdoissa.
No joo, totutellaan ajatukseen, että ikä jo jonkin verran painaa, mutta minulle ne ovat vain numeroita, tosin vaikuttavat näköjään enemmän kuin osasin uskoa.
ps. Onko kellään tietoa myöntääkö joku vakuutusyhtiö lapsivakuutusta yli 4ov synnyttävälle??
En ole vielä ehtinyt tutkiä asiaa.
Tosin onnekseni muakin yleensä luullaan ikäistäni nuoremmaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun olin 20v ja köpöttelin vatsani kanssa kaupoilla..
mulle se tuli kun kolmas lapsemme syntyi viime vuoden lopulla ja olen 32 v, kesällä 33-v!
Voisikohan nämä kriisit johtua osittain raskaushormoneista kun niin monet niitä tuntuvat siinä yhteydessä saavan...? Tajusin vain yhtäkkiä että olen VANHA, en niinkään muiden silmissä vaan omissani. Lapset tehty ja nyt alan sitten rypistymään ja farkkuja ei voi enää käyttää vaan siirtyä Jutta Urpilais-tyyliin.... Minäkin olen varsin nuoren näköinen kasvoiltani ja siro, minua on aina luultu vähintään 3 v nuoremmaksi kuin olen, toivottavsasti myös jatkossa :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällä palstalla. Ei ole hyväksi mielenterveydelle:) Kiitos kaikile kannustajille. ap
Ei sua säälien kato ketkään normaalit ihmiset.
Jotkut av:läiset ehkä joiden elämän ilo on muiden valintojen arvostelu.
Ei tuo ihmekään oo ole että viimeisen lapsen tekee tuossa iässä. Nykyäänhän ensisynnyttäjien keski-ikä lähentelee kolmeakymppiä.Noin se odottavan mieli on herkkä. Nyt lopetat moisesta stressaamisen!
Minä olen 29-vuotias, ja lapseni päiväkodin muiden lasten vanhemmat ovat kaikki minua vanhempia, reilustikin. Tai näyttävät ainakin vanhemmilta. :) Minä en pidä tätä mitenkään kummallisena, tunnen itseni tosi nuoreksi siinä porukassa, nuorin kun siis olenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jo iso poika nyt. Siksikin ehkä vertaan itseäni siihen nuoreen minääni silloin ja tunne itseni niiiiin kovin vanhaksi...ap
Mä olen 41v kun kuopus syntyy. enkä pidä itseäni yhtään vanhana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on kuitenkin tärpännyt eli ei ole vielä seksielämä kokonaan kuihtunut niin kuin yleensä ikäihmisillä
Vauvan laskettu aika on ensi viikolla, omaa ikää 35 ja synttärit siis tältä vuodelta vielä edessä.
En voi sille mitään, että pidän itseäni ihan toivottoman vanhana kääkkänä vastasyntyneen äidiksi. Osittain saattaa kyllä vaikuttaa se, että esikoinen on jo 10-vuotias. Ei ole tosiaankaan mikään "nuori äiti"-fiilis. Pidän itseäni ihan vanhana kurppana tähän hommaan, mutta en kuitenkaan kiinnitä huomiota muihin ikäisiini pömppömahoihin (ehkä niitä ei enää yksinkertaisesti ole, heheh). Oman pään sisällä taitaa tää ongelma kyllä olla ,)
on kuitenkin tärpännyt eli ei ole vielä seksielämä kokonaan kuihtunut niin kuin yleensä ikäihmisillä
Tätä sitä itsekin jaksaa ihmetellä, että miten ihmeessä sitä jaksaa vielä panna paukuttaa kuin pieni kaniini, vaikka puolessavälissä neljääkymppiä mennään ;)
Toivotaan, että säkin aikanasi jaksat :D
18
on kuitenkin tärpännyt eli ei ole vielä seksielämä kokonaan kuihtunut niin kuin yleensä ikäihmisillä
Voi teitä lapsia. Jossain tuossa seitsemänkympin korvilla voi jo itseään tituleerata vanhaksi olematta koominen. Ja silloin se seksikään ei ehkä ole ihan jokapäiväistä, tai en tiedä :)
Tätä sitä itsekin jaksaa ihmetellä, että miten ihmeessä sitä jaksaa vielä panna paukuttaa kuin pieni kaniini, vaikka puolessavälissä neljääkymppiä mennään ;)
Toivotaan, että säkin aikanasi jaksat :D
18
on kuitenkin tärpännyt eli ei ole vielä seksielämä kokonaan kuihtunut niin kuin yleensä ikäihmisillä
Itse en pitänyt itseäni mitenkään vanhana synnyttäjänä (enhän ollut edes ensisynnyttäjä), mutta terveyskeskuksen nuori mieslääkäri (joka teki niitä raskausajan lääkärintarkastuksia) sanoi useammalla eri kerralla, "kun olet jo näinkin vanha synnyttäjä..."
Sain sitten vielä kaksi vuotta neljännen lapsen, enkä edelleenkään pitänyt itseäni vanhana äidiksi.
12-vuotias;)
Olin 38-vuotias, kun kuopus syntyi enkä huomannut, että kukaan olisi mua säälinyt. Ja mitä väliä vaikka olisi säälinytkin: olen sinut valintojeni kanssa, joten ei haittaa mua.