vammaisuudesta kertominen

, että hänen aivonsa ja hermostonsa on kehittynyt ihan hiukan eri tavalla kuin useimpien lapsien, ja siksi hänen on opeteltava kauemmin mm. pyörälläajoa, muiden kanssa leikkimistä, keskittymistä ja kärsivällisyyttä.



Sisäistäminen meni pojalle pikku hiljaa läpi. Ensin hän päätteli kaiken hankalan johtuvan aspergerista ja kysyi monta kertaa miksi hän syntyi tällaiseksi. Mitä siihen voi muuta vastata kuin että sillä on oma tarkoituksensa ja syynsä ja jokainen on hyvä jossakin, vaikka jotkin asiat ovatkin vaikeampia opetella. Hän puhui itsestään aspergerlapsena ja toi sitä paljon esiin puheissaan, ehkä se oli tapa sisäistää asiaa. Jonkin ajan kuluttua tieto " otettiin haltuun" eikä asiaa enää ollut joka toisessa lauseessa. Pienluokkaopetuksenskin hän ymmärtää hyväksi asiaksi, koska isossa luokassa opettajalla ei olisi hänelle niin paljon aikaa ja hän saa kysyä niin paljon kuin haluaa ilman että tarvitsee odottaa pitkään omaa vuoroa. Olen hirveän onnellinen siitä, että poika tietää omat haasteensa, mutta myös että on olemassa taitoja, joissa hän on erityisen hyvä. Minusta hänellä on 8-vuotiaaksi realistisen myönteinen minäkuva, eikä voi kuin pitää kädet ristissä ja toivoa että se kannattelee häntä tulevaisuudessa.



Siitä hän oli hyvin ilahtunut, ettei tarvitse mennä armeijaan, vaikka olikin jo 6-vuotiaana päättänyt mennä siviilipalvelukseen.



Pojan opettaja nauroi kertoessaan, että poika oli opastanut ruokalassa ekaluokkalaista luokkatoveriaan: Syö vaan kaikki lihapullat, liha on aspergerlapselle hyvin terveellistä!