Pomo!

tällä hetkellä pikkuinen on 2.5v. ja sanoja n. 40-50 kpl ja vilkas on.

poika ei tottele ja kova uhma on päällä.

on vaikea sanoa onko pojalla erityispiirteitä vai aiheuttaako vilkkaus kaiken tämän mitä hänellä on todettu.

tarkkamattomuus nousee tällä hetkellä ykköseksi.

poika oppi juuri kuivaksi. on nokkela ja omatoiminen.

mikäli pojalla jotain on, niin vaihtoehdot on hyvänlaatunen puheenkehityksen viivästymä, kielellinen erityisvaikeus , ADHD tai pelkkä tarkkaavaisuushäiriö.

poika karkailee edelleen ja on erittäin omaehtonen. rivittää edelleen autoja.

esikoinen on kohta 5v. ja on todellakin rauhoittunut. ulkona saattaa lähteä karkuun ja saada rajuja raivareita.

täälä hetkellä esikoinen on paljon helpompi hoidettava, vaikka hänellä pysyvä vamma onkin. tosi hän oli pienenä myös hyvin vaikea.

pikkuinen on vielä pienten puolella. lto vaihtui ja hän pitää suunsa supussa. tosin poikamme asiasta on puhuttu myös esikoisen tarhassa, koska he tietävät pojasta asioita. edelleen tarha pitää poikaamme täysin terveenä. mitään ei ole sanottu, mutta vaistoan sen.

syyskuussa on lastenlääkäri ja lokakuussa kuntoutuspalaveri.

kuntsarissa nostan kissan pöydälle ja aion puhua asiat selviksi.

erityishoitolausunto voidaan kyllä purkaa, mutta en usko että puheterapeutti siihen suostuu. saa nähdä mitä lastenlääkäri sanoo.

Oli kiva kuulla, mitä teille kuuluu. Olen tosi iloinen, että nuorempi poika kehittyy hyvin ja ongelmat vaikuttavat olevan lieviä :-)! Samoin siitä, että vanhemmankin pojan kanssa ongelmat tuntuvat lieventyvät. Hyvä, että nykyinen lto ei väitä asioita, jotka ovat ristiriidassa asiantuntijoiden kanssa. Olen nyt itsekin alkanut väsyä yhteen ystävääni, joka sanoo lapseni noin kaksi kertaa vuodessa vain nähtyään, että kyllä on ihan varma, että normaali on, joten ymmärrän entistä paremmin, miltä tuntuu, kun joku usein tekee sellaisia väitteitä. Ystäväni ei kuitenkaan väitäkään olevansa asiantuntijan asemassa, joten se menettelee, ja hän varmaan uskoo, kun jossain vaiheessa jaksan asiasta hänelle sanoa, etten halua sitä arviota nyt uudelleen. En halua arviota, että on normaali ennen kuin se on asiantuntijoitten tutkima tieto, sillä siihen on vaikea uskoa.



Hyvä, että päättäväisesti pidät puoliasi! Se on oikein!



Tsemppiä!



P.S Kiitos Piipiliisi: itsekin toivon pääseväni tästä syyllisyydentunnosta!

Tsemppiä myös sinulle!



Heinätuuli

minullekin niiin moneen kertaan on sanottu, että kyllä se puhe sieltä alkaa tulvia, on vaan myöhässä. Aina on tarina kun joku kumminkaiman serkkupuoli joka on alkanut puhua korulauseita 5-vuotisjuhlissaan. Mutta ei meidän tyttö. Onneksi vakuuttelut laantuvat hiljakseen kun vieraammillekin ihmisille aukenee ettei kyse ole ihan pienestä viiveestä vaan meidän tytön kohdalla pahasta kehitysviiveestä ja kehitysvammaisuudesta.



Ensin sattuu kun joku sanoo ettei lapsi ole normaali, sitten sattuu kun hyväksyy sen itse, sitten sattuu kun muut eivät usko...*huoh*



Oikeastaan nyt eletään meidän perheessä aika seesteistä aikaa, koska kaikki mahdolliset tutkimukset on tehty, mitään kamalaa kertymäsairautta ei löytynyt, tyttö on todennäköisesti lievästi kehitysvammainen autistisilla piirteillä varustettuna. Hän syö hyvin, nukkuu hyvin, on iloinen ja puuhakas. Meidän asiat on pitkästä aikaa oikein hyvin.

että meidän pikkuinen on aivan normaali, sillä kun kielellinen kehitys on lähtenyt eteenpäin, niin on kontakti ja vuorovaikutus ongelmat parantunut. niissä ei olekkaan enään vikaa.

olen tässä nyt huomannut, että omaehtosuus rajoittaa kielellistä kehitystä. toimitaan täysin pojan ehdoilla. kirjasta haluaa aina katsoa niitä samoja sivuja ja ei saada kasvatettua sanavarastoa.

tuasta omaehtosuudesta puheterapeuttikin oli huolissaan. kyky ymmärtää puhetta kyllä on, mutta halua vastaanottaa oppia ei ole.

isä on huomannut saman, että poika juuttuu aina niille samoille sivuille.

ei ole toivoakaan, että aikuinen määräisi mitä sivua kirjasta katsellaan.

kyky tuattaa sanoja on, mutta sitä ei voi puhua mitä ei ymmärrä.

ymmärtämis puolella poika tulee jäämään jälkeen mikäli sama meno jatkuu.

Piipiliisi: juuri noinhan se meni mullakin, että ensin ei kestänyt kuulla, ettei ole normaali ja lopulta ei sitä, että on normaali. Mikään ei kai ole tarpeeksi hyvää ;-D! Toisaalta olisi tarve kertoa puistoissa, että tällä lapsella on ongelmia ymmärtää käskyjä ja toisaalta en sittenkään jaksa selitellä vieraille lapseni kuullen asioita, mitä he eivät välttämättä edes haluakaan kuulla. Turhautumista tulee kyllä puistoissa, kun kaikki eivät, huoh, haluakaan hyväksyä erityislasta lapsensa kanssa leikkimään, kun olen kertonut sellaista lapsella epäileväni, vaikka pidän tarkoin kiinni siitä, ettei vieraita oteta kädestäkään enää. Osa tädeistä tuntuu ajattelevan, että pitäisi totella, kun he kerran sanovat lapselleni vihaisesti, ettei saa ottaa kädestä kiinni heidän lastaan, ihan vain sanomisen perusteella. No, siten varmaan normaalilapsi sitten tottelee heillä. Meidän tytölle on sanottava selvästi, katsottava silmiin samalla tasolla ja kiellettävä selvästi muutaman selvästi sanotun kerran jälkeen toisinaan. Kyllä sitten muistaa. Nyt alkaa muistaa muutenkin muttei kyllä varmaan tottele vieraita tätejä, jotka kerran sanovat jotain puistossa, kun ei kerran äitiäkään tottele.



Pomo: mukavaa kuulla, että sinusta tuntuu, että nuorempi lapsesi voisi olla tosiaan normaali :-)! Musta tällä meidän tytöllä on todennäköisesti vähän samoja piirteitä kuin nuoremmalla pojallasi siinä mielessä nimenomaan, että tyttö on niin omaehtoinen, ymmärtää puhetta ja sitä on tällä hetkellä jonkin verran taas lisää mutta ei vastaile toisille aina takaisin. Tulee itsellekin mieleen tarkkaavaisuushäiriö/ADHD ja autistiset piirteet tytöllämme. Ne autistiset piirteet tulevat mieleen juuri sen tähden, mitä aiemmin sanoit, että se toisen sanoman lauseen toistaminen olisi sitä ja kyllä se tosiaan niin varmaan on. Muutoin hän ottaa paljon kontaktia toisiin lapsiin, haluaa leikkiä näiden kanssa ja tekee näiden perässä asioita, mitä pitää tehdä, päiväkodissa. Ainakin tähän asti. Kyllä tämä oppimisen hidas taso tässä tottelemisessa ja toisteleminen on mielestäni jotenkin selvästi erilaista kuin normaaleilla meillä, vaikka muutoin asiat ovat, vielä, ikätasoisesti ilmeisesti kunnossa. Mä olen tosiaan nyt nostanut lapsen päiväkodissa viettämää aikaa. Meinaan nostaa niin, että on varmaan päivittäin sen 6 h, sillä alan olla sitä mieltä, että toisten lasten seura opettaa hänelle sittenkin enemmän kuin minä asioita. Jos tuo 6 h menee hyvin, nostan vielä 8 h määrään ja jos se tuntuu hyvältä määrältä, lähden töihin.



Mua tosiaan piristää teidän iloiset uutisenne. Jospas mäkin vielä alan paremmin sopeutua ja elämä tasapainottuu! Kyllä se omaehtoisuus sittenkin vaan, kuten Pomo sanoit, hidastaa varmaan jatkossa, ainakin siis meillä, oppimista vain lisää. Kuten Pomo joskus sanoit: päiväkoti on hyvä paikka oppia asioita ja minunkin lapseni siellä viihtyy, joten miksei siellä voisi sitten olla 8 h tuntia tässä vaiheessa, oppia perusasioita ennen kuin on isompi ja saa kuulla niitten osaamistasostaan leikkitovereiltaan enemmän kuin nyt!



Iloista viikonloppua :-)!

puistossa selitän tarvitatessa lapsille ja vanhemmille mitä meidän tyttö tarkoittaa tehdessään joskus outoja juttuja. En itse sietäisi sitä että joku komentaisi lastani vihaisesti kädestä pitämisestä. Oletko koskaan miettinyt millainen rektio olisi jos kysyisit kyseiseltä äidiltä /isältä mitä tällä on erilaisia/vammaisia lapsia vastaan? Mitä uskoisit heidän vastaavan?



Yleensäkin sana autisistiset piirteet/autismi kääntää kummasti ääntä kellossa jos tapaa nurjamielistä asennoitumista. Ja ne joiden kanssa vammaiset lapset eivät saa leikkiä saavat leikkiä ihan keskenään. Kannattaa vaihtaa maisemaa jos ei hyväksytä sellaisena kuin on. Suvaitsemattomiin ihmisiin ei kannata aikaa tuhlata.



Omanarvontuntoaan ei kannata hukata missään tilanteessa. Tähän maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa ja me vanhemmat olemme tärkeitä tehdessämme tilaa näille erilaisille kavereille. En tarkoita että muita pitäisi pakottaa sietämään jotain mihin he eivät ole valmiita, mutta erilaisuutta ei tarvitse pyydellä anteeksi.



Meidänkin tytön epikriisissä lukee erittäin omaehtoinen: mitään ei tehdä jos ei siltä tunnu. Kummasti ohjailtavuus vaan on helpottunut. Itse uskon että juuri päiväkodin tasainen rutiini auttaa lasta ymmärtämään että hänen tahtonsa ulkopuolella tapahtuu asioita ja hänen odotetaan ottavan niihin osaa. Vanhemmat eivät välttämättä saa lasta toimimaan kun toisten lasten esimerkin antama tuki ja vieraampien aikuisten aiheuttama vieraskoreus puuttuvat...kummasti omaehtoisetkin lapset tarkkailevat ympäristöään ja havaitsevat ne kivat jutut jotka palkitsevat tulemaan omista rutiineista ulos.



Omasta kokemuksestani suosittelen lämpimästi työelämään siirtymistä jos se vaan on mahdollista. Omankin hyvinvoinnin kannalta on upeaa kun voi rauhassa tehdä työtä, saada aikuista seuraa, unohtaa hetkeksi omat murheet ja päätäkiusaavat ajatukset. Päivän jaksottuminen antaa myös aikuiselle hyvän päivärutiinin ja oma aika lataa akkuja lasta ja kotijuttuja varten. Luotan siihen että lastani hoidetaan hyvin ja haen hänet hyvillä mielin kotiin.

heinätuuli! meidän pojankin on vaikea noudattaa käskyjä. ei siis tottele, kun todella harvoin. poikaa pitää ohjata paljon kädestä pitäen. tosiaan pt ja lastenl. ovat kiinnittäneet huomiota tuohon tarkkaamattomuuteen. n. 3 ihmistä on kysynyt minulta onko lapsellani ADHD. poika lähtee usein karkuun kun haen häntä tarhasta. saan sitten juasta pojan perässä, että saan hänet kiinnni. sanallisen ohjeen noudattaminen on vaikeaa, vaikka ohjeen ymmärtäisikin.

omaehtosuus lasketaan aina erityispiirteeksi, eikä luonteenpiirteeksi. näin sanoi puheterapeutti.

ovatko lapset omaehtosia siksi, kun eivät osaa jotain asiaa.

piipiliisi! meidän esikoisella on nyt vähentynyt omaehtosuus. lasta on nyt paljon helpompi neuvoa. ennen se ei onnistunut ollenkaan. poika täyttää kohta 5v.

oppimistasoon tua omaehtosuus kyllä vaikuttaa.

mutta kaikki eivät ole sitä mieltä. Kaikki eivät pidä erityislapsista. Olen samaa mieltä kanssasi, Piipiliisi, siitä, että suvaitsemattomiin ihmisiin ei kannata hukata aikaa. Meidän tilanteemme on vain se, ettei ympäristössä ole paljon leikkipuistoja, oikeastaan pihan lisäksi on vain se yksi, joten jos ei jaksa lähteä / ehdi lähteä kauemmaksi kuin siihen, niin törmäämisiä joskus, nyt kyllä harvoin, tulee henkilöihin, jotka eivät suvaitse erityislapsia.



Olen kyllä ajatellut myös sitä, että voisin kysyä, mistä asenne johtuu erityislapsia kohtaan, mutten ole jotenkin jaksanut. Jotenkin sellaisissa tilanteissa katoaa halu puhua ko ihmisten kanssa niin täydellisesti sen vuoksi, että mulle sellainen asenne on niin outoa. Silti täytyy jossain vaiheessa varmastikin kysyä, jos tilanteita on pakko vielä tulla. Nythän tyttö jo tuntuisi ymmärtävän, ettei käsistä haluta kiinni pidettävän puistoissa, vaikka kuinka toisen lapsen kanssa olisi ennenkin leikkinyt, mutta eiväthän samat ihmiset halua enää lastensa leikkivän ollenkaan tytön lähellä silti, joten tilanteita siis voi tulla.



Erilaisuutta ei pitäisi minunkaan mielestäni joutua anteeksi pyytämään. Eikä varsinkaan silloin, kun kukaan ei tee toiselle väkivaltaa tai tieten tahtoen mitään pahaa.



Olen ihan samaa mieltä tuosta päiväkotien hyvästä vaikutuksesta. Toki huomaan myös uhmaa vähän enemmän kuin muutoin mutta se on ymmärrettävää: väsyväthän lapset myös enemmän päiväkodissa varmasti kuin kotona, sillä tekemistä on enemmän.



Myös sinun tyttösi, kuten siis Pomon poika, kuulostaa omaehtoisuuden kohdalta samanlaiselta kuin mun tyttöni, Piipiliisi.



Työelämään voisin varmastikin hyvin mielin siirtyä, kiitos kannustuksesta myös siihen :-)! Mukavaa kuulla, ettei työelämä tunnu liian rasittavalta, mitä olen pelännyt itse :-)!



Pomo: niin, sitä itsekin vielä mietin, ovatko lapset omaehtoisia siksi, kun eivät osaa jotain asiaa vai onko kyse pelkästä tarkkaamattomuudesta ohjeiden kuuntelemisessa tai halusta olla tekemättä asioita sillä hetkellä.

En epäile yhtään, etteikö omaehtoisuus vaikuttaisi oppimistasoon herkästi. Olen sitä mieltä, että se on vaikuttanut meidän tytöllä. Nyt on tosiaan kiire kuntouttaa sitä mieltä tarkkaavaisemmaksi.



Piipiliisi ja Pomo: Oletteko huomanneet, että päiväkoti kertoisi, että lapsi on tehnyt ohjeiden mukaan koko tietyn ohjelman ajan, kun muut lapset ovat samaan aikaan saaneet samat ohjeet ja olleet vieressä tekemässä samaa toimintaa esimerkkinä? Meillä on nyt tapahtunut tälläistä edistystä vasta, että kaikki menisi siten, ja tiedän, että monesti jo 2,5-v toimivat siten. Mietin, voisiko olla, että tarkkaamattomuudesta johtuen ei jaksa kuunnella sanallista viestiä mutta on helpompi seurata toisten esimerkkiä, sillä sen näkee eikä tarvitse keskittyä kuuntelemaan? En ota tätäkään merkiksi siitä, kun tiedän kokonaisvaltaisesti muusta tarkkamattomuudesta, että voisi olla sittenkin tarkkaavainen. En voi siihen uskoa.



Tsemppiä molemmille!

oman lokeron vieressä on päiväohjelma josta aina näytetään mitä on vuorossa. Tyttö on alkanut katselemaan jo muidenkin lasten puuhia ja matkimaan niitä, aiemmin ei piitannut muista lapsista pätkääkään. Rinnakkaisleikki esim nukketalolla onnistuu hetken aikaa mutta yhteisleikkiin on vielä pitkä matka.



Erityslapsia ei ole ryhmissä tarkoitus mitenkään vertailla tavislapsiin, eihän tavallisetkaan mukulat noudata käskyjä orjallisesti. Sanallisten ohjeiden hahmottaminen saattaa olla vaikeaa monestakin syystä. Omaehtoinen lapsi ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut mitä häneltä odotetaan, omat tarpeet ja ajatukset ovat ykkösenä. Autistisispiirteisillä ihmisillä ei ole tarvetta miellyttää muita ihmisiä. Toisaalta puheen ymmärtäminen saattaa olla heikkoa tai lapsi ei ymmärrä että käsky on tarkoitettu hänellekin.