Lue keskustelun säännöt.
Suurin osa tämän palstan kirjoituksista, joissa kerrotaan oman lapsen kuolemasta,
Kommentit (9)
Minäpä taasen veikkaan, että lapsensa menettäneillä ei ole paljonkaan sellaisia kanavia, joilla pääsee tuulettamaan tunteitaan. Vertaistukea kyllä voi löytää, mutta muiden ihmisten kanssa kasvotusten keskustellessa näin arasta aiheesta keskustelu helposti lukkiutuu. Täällä se on vapaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsensa oikeasti haudannut saa aivan taatusti parempaa vertaistukea jostain muualta kuin av:lta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku kertoo lapsensa kuolleen ja sitten paljastuu, että on keskenmeno esim. rv10... Daa!! Ihan kaksi eri asiaa.
Vierailija:
lapsensa oikeasti haudannut saa aivan taatusti parempaa vertaistukea jostain muualta kuin av:lta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun joku kertoo lapsensa kuolleen ja sitten paljastuu, että on keskenmeno esim. rv10... Daa!! Ihan kaksi eri asiaa.
Minä kyllä kirjoitan silloin tällöin jotain lapsikuolemasta, mutta en muista koskaan väittäneeni, että oma lapseni olisi kuollut, sillä se olisi vale. Voin silti aiheesta kirjoittaa.
Uskotko kenenkään kirjoittavan tänne totta, että oma lapsi on kuollut? Vai uskotko että jokainen sellainen väite on täällä keksittyä?
Jokuhan kertoo kokemuksistaan herättääkseen toiset ajattelemaan esimerkiksi lastensa turvallisuutta, tai auttaakseen iloitsemaan siitä, että lapsi on ylipäätään hengissä, vaikka olisi ongelmainen. Tai jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6
Keskenmeno ja lapsen kuolema ovat ihan kaksi eria asiaa. Olen minäkin km:n kokenut, mutta ei se mikään lapsen kuolemaan verrattava juttu ole.
T: Ei trolli ja lapsensa menettänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enemmänkin kuin tämä palsta antaa ymmärtää!
Eläkää vain ruusunpunaisissa kuvitelmissanne, mutta saatatte tekin löytää itsenne samasta tilanteesta kuin minä: vauva kuolee kohtuun viikko ennen laskettua aikaa, syyttä!
En halua pelotella, mutta olen vieraillut sen verran kohtukuolema- ja vauvakuolema- keskustelupalstoilla, jotta voin kertoa: yleisiä ovat!
Kunpa olisimmekin provoja ja trolleja, mutta valitettavasti samat uhat ovat läsnä jokaisessa raskaudessa. Toivottavasti tekin saatte vielä terveen, elävän lapsen syliinne!
pitkään lapsettomuudesta kärsineitä tai keskenmenon kokeneita, jotka hakevat lohtua tai ymmärrystä " dramatisoimalla" hiukan omaa tarinaansa. Suru ja tuska ovat kirjoittajille todennäköisesti hyvin todellisia tunteita, mutta he pelkäävään tunteitaan väheksyttävän tällä palstalla.