Lue keskustelun säännöt.
Voi piru näitä uusperheen riemuja...nukuttamisongelma de luxe, apua!
15.01.2006 |
Paha äitipuoli täällä, ja prkl mulla palaa käämi kohta. Tämä on pitkä ja mutkikas tarina,ja välillä tuntuu etten jaksa!! Antakaa parhaat parivuotiaiden nukutusvinkit, ja kertokaapa missä se " huudatuksen raja" mielestänne menee tämän ikäisten kohdalla, kun tilanne seuraava:
Miehelläni on parivuotias poika edellisestä suhteesta. Tai ei oikeastaan suhteesta vaan suhteen loppukarikoista. Naisella oli mielenterveysongelmia (masentunut, väärinkäytti lääkkeitä ja viinaa ja oli/on sanalla sanoen outo, käsittääkseni hänellä on ns. borderline persoonallisuushäiriö) ja mieheni yrittäessä lopettaa suhdetta parikin kertaa uhkaili hän itsemurhalla. Viimeinen veto pitää suhde yllä oli lopettaa pillerit salaa ja tulla raskaaksi, mutta mies oli päätöksen tehnyt eikä palannut (oli juuri lopettanut suhteen). Poikaansa on pitänyt koko ajan suhdetta yllä, poika on ollut hänellä aika paljon ja tämän reilun vuoden aikana, jonka me olemme olleet yhdessä, olen minäkin tavannut poikaa paljon ja nyt yhteen muutettuamme poika ollut meillä joka toinen viikonloppu ja melkein joka viikolla päivän.
Poika on aina nukkunut huonosti. En tiedä minkä takia, äiti skarppasi raskaaksi tultuaan aika hyvin ja on käsittääkseni ollut ihan kohtuuhyvä ja vastuullinen äiti koko ajan. Nyt kuitenkin tapahtui jotakin, joka romautti hänen koko kuvionsa (ja mielenterveytensä) kerralla, ja monien pohdintojen jälkeen poika siirtyi vuoden alusta asumaan isälleen, siis meille, ja vain tapaa äitiään. Mulle homma sopii enemmän kuin mainiosti muuten, tämä on ihana ja hurmaava pikkumies, mutta kaksivuotiaalle äitipuoleksi tuleminen aivan yllättäen ei ole ihan ongelmatonta. Muuten kaikki sujuu aivan mainiosti, päävastuun hoidosta on näihin asti ottanut tietenkin mieheni, mutta ongelmaksi on osoittautunut mieheni vuorotyö. Niinä iltoina, kun mieheni on iltavuorossa, on meillä täydellinen nukuttamishelvetti.
Lapsi ei kertakaikkiaan suostu nukkumaan. Varmasti osittain siksi, että tuntee tottakai epävarmuutta tilanteesta, sehän on selvä, mutta osittain varmasti siksi, että äidillään tottui aina nukkumaan äitinsä vieressä samassa sängyssä ja myös isänsä kanssa kahden viikonloppuja viettäessä nukkui samassa sängyssä. Ennen meille kokonaan muuttoaan käytäntö oli vähän vaihteleva, yleensä nukahti meidän sänkyymme ja siirsimme myöhemmin matkikseen toiseen huoneeseen, ei puhettakaan että olisi nukahtanut omaan sänkyyn/huoneeseen...Meille kokonaan muutettuaan tulimme siihen tulokseen, että saattaa olla liian suuri muutos pienelle laittaa hänet heti omaan huoneeseen nukkumaan (mitä muuten itse kyllä kannattaisin, makuuhuoneemme on pieni), joten nukkuu samassa huoneessa meidän kanssamme. Hän protestoi aivan hulluna tätä käytäntöä, huutaa ja raivoaa kun tajuaa, ettei pääse samaan sänkyyn. Ongelma on niin isän kuin munkin kanssani, mutta mua tämä ehkä eniten riepoo, miehelle tämä nukuttamishelvetti on jotenkin itsestäänselvyys ilmeisesti (poika on siis aina nukkunut huonosti.)
Mitä_mä_teen?? Kuinka paljon kaksivuotiasta, epävarmuutta kokevaa lasta voi " huudattaa" uusien rutiinien oppimiseksi? Pitäisikö laittaa samantien omaan huoneeseensa vai vain omaan sänkyynsä? KUINKA raivopäinen, tuntikausia ilta toisensa jälkeen huutava parivuotias nukutetaan???
Kommentit (14)
Nyt en kyllä osaa sanoa mitään muuta kuin taas tämän saman minä olen muillekkin kertonut. Auutaisiko lukeminen? Jokin iso ja paksu kirja jossa ei yksin kertaisesti ole kuvia, että voit pojalle näyttää jos hän kuvien katselua kysyy. Lukea ja lukea niin kauan kun tämä lapsonen nukahtaa. Meidän reilun 2v poikamme on viime aikoina protestoinut nukkumaan menoa, ja hyppi sängystään pois kun lähdin huoneesta (ennen siis nukahti yksinään) ja karjui ja vikisi. Mutta kun otin tämän kirja touhun nukkumiseen niin mennään niin mielellään sänkyyn ja kuunnellaan.
Yötkin ovat rauhallisempia kun ei nukkumaan mennessä huudeta ja kiljuta, ja nukahtaminen on rauhallinen tapahtuma.
Tässä yksi vinkki, parempaa en valitettavasti tuohon tilanteeseen osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pehmona kannattaisin sitä, ainakin näin siirtymävaiheessa. 2v on kuitenkin tosi pikkainen vielä, ja tällä vielä tuollainen historia.
Varmaan moni tarjoaa sitä, että lapsi omaan sänkyyn omaan huoneeseen ja ovelta käydään sanomassa että hyvää yötä kauniita unia. Varmaan ajan kanssa toimii sekin, mutta mitä pahaa ois antaa pienelle tässä periksi ja antaa hoivaa, turvaa ja hellyyttä ja nukuttaa vieressä?
mutta jotenkin olen nyt ihan ulalla, että onko " väärin" tai lapsen kannalta huono opettaa nyt tällaiseen systeemiin, kun koko ajan joku tuntuu olevan sitä mieltä, että lasten pitää oppia nukkumaan omaan sänkyynsä ja mielellään itsekseen. Siis mietin, että jos lapsi nyt oppii tähän systeemiin, niin jossain vaiheessa on sitten taas edessä kuitenkin omaan sänkyyn/huoneeseen opettelu? Argh, olen ihan pihalla ja tunnen itseni maailman typerimmäksi ihmiseksi...ap
Kaikestako pitäisi luopua yhtäaikaa, julmaa. Muutenkin kova elämä lapsella.
Hänhän on asunut teillä vasta alle kaksi viikkoa, joten sopeutuminen on vielä pahasti kesken. Jos hän siis nukkuu siirtämisen jälkeen omassa sängyssään läpi yön, ei liene hirveän raskasta nukuttaa häntä viereen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
missä olette ajatelleet häntä lopulta nukuttaa. Eli siis siellä omassa huoneessa.
Tottakai lapseltakin vie aikaa soputua siihen, että hän on paitsi vaihtanut kotia, niin myöskin aikuiset ympärillä ovat vaihtaneet järjestystään. Tärkeintä onkin nyt siis se, että pysyt(te) aina ja joka tilanteessa johdonmukaisina. Voitte yrittää mahdollisuuksien mukaan noudatella lapselle tuttuja rutiineja, mutta jos ne eivät sellaisinaan sovi teidän elämäänne, niitä voi myös muuttaa. Lapsi soputuu kyllä. Protestoi, mutta sopeutuu. Rakkautta ja hyväksyntää ette voi hänelle antaa nyt liikaa, mutta lapsen ei tarvitse saada määrätä.
Tuohon nukuttamiseen sanoisin vielä, että huutamiseen ei kukaan lapsi kuole. Kamalaa ja hermoille käyvää sitä on kuunnella, mutta jos johdonmukaisesti viette lapsen takaisin omaan sänkyynsä ja pysytte turvallisina aikuisina läsnä tilanteessa, lapsi kyllä pian ymmärtää, mistä on kysymys ja uskaltaa jäädä itsekseen nukkumaan.
Tsemppiä!
Pikkuhiljaa varmaan rauhoittuu nukahtamis tapahtuma, ja jossain vaiheessa voitte kokeilla omaan sänkyyn nukahtamista. Sitten vasta kun siihen suht helposti nukahtaa, omaan huoneeseen. Ajattelen tässä omaa 2v tyttöäni... Jos hän joutuisi jostain syystä samanlaiseen tilanteeseen, niin toivoisin häntä kohdeltavan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat onneksi inhimilliseltä, ymmärrät pienen tilannetta hyvin. Onneksi poika on saanut noin lämpöisen äitipuolen.
Minä ehdoittaisin sellaista että alkuun antaisitte nukkua vaikka vieressä, uskon että ajan myötä lapsi tottuu omaan huoneeseen tai edes sänkyyn. Poika kokee varmasti suurta turvattomuutta kun kaikki tuttu/oma äiti onkin muuttunut ihan täysin.
Yritä vaan jaksaa, ja pääasia on että minkä ratkaisun teettekin niin pysykää siinä eli älkää vaihtako käytäntöä ilta illan perään jotta lapsi uskoo jatkuvuuteen...
Köllöttelin patjalla lattialla niin että lapsi näki minut. Lueskelin ja lepäilin itse. Selitun että olen tässä niin kauan kun hän nukahtaa ja sitten menen omaan huoneeseen. Kerroin myös että hänellä on turvallista tässä ja että en ikinä jätä häntä mihinkään missä ei olisi turvallista.
Alussahan tyttö kimposi aina patjalle mutta kun oli määrätietoinen ja vei aina takasi niin oppi pikkuhiljaa.
Mieti kannattaako nyt nukuttaa viereen ja hetken päästä taas opetella uusia systeemejä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lastensänky parisängyn kylkeen tai poika viereen. ota rennosti ja anna pojan nukahtaa vierellesi. nyt lapsi tarvitsee turvaa ja rakkautta.
Jos koette vaikeana nukkua koko yön lapsen kanssa, niin sitten siirto omaan sänkyyn kun itse menette nukkumaan.
2v. ei osaa käsitellä tilannetta, jossa yhtä äkkiä äiti onkin poissa siitä normaalista elämästä. Hän kokee turvattomuutta, pelkää, on ymmällään. Kaipaa lämpöä ja läheisyyttä, varmistelua siitä, että häntä ei hylätä.
Joten antakaa lapselle sitä! Puolen vuoden kuluttua tilanne on jo ihan toinen ja silloin voitte yrittää nukuttaa omaan sänkyyn ja siitä taas reilun ajan kuluttua omaan huoneseen. Rauhallisesti. Turhaa huudattaa noin pientä oikeastaan ihan turhaan. Ei siinä ole mitään itseisarvoa, että lapsi nukkuu omassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisin on " ylpeä" siitä, että nukkuu yksin. 2v ja tuollaisen taustan omaava lapsi on vielä aika pieni ja kaipaa läheisyyttä.
Tosi vaikea tietää, mikä on parasta tällaisessa tilanteessa, tunnen itseni aivan avuttomaksi vaikka olen koko pienen ikäni ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja tykkään lapsista kovasti. Tämä pikkumies on aivan hurmaava miehenalku ja haluan ajatella nimenomaan hänen parastaan tässä, mutta ei ole aina ihan helppoa. Toisaalta tuntuu, että olisi järkevintä totuttaa heti omaan huoneeseen, toisaalta tuntuu hirveän pahalta ajatella että yhtäkkiä koko systeemi muuttuu niin täysin. Taidan nyt kuitenkin ainakin alkajaisiksi ehdottaa miehelle, että nukutamme kumpikin meidän sänkyymme ja sitten siirto omaan sänkyyn yöllä, katsotaan sitten vaikka puolen vuoden päästä mitä sitten. Ongelmalliseksi (ihan kuin ei jo tarpeeksi olisi ongelmia) että kun äiti jossain vaiheessa ottaa yökylään, niin varmasti nukuttaa taas omaan sänkyynsä...AP
sänkyyn joka olisi myös teidän huoneessa. Kyseessä on kuitenkin vasta kaksi vuotias, joten kuullostaisi vähän liialliselta laittaa vielä omaan huoneeseen. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Tsemppiä!!