Häähirviöt!

Vaikka en ole naimisissa, niin koen, että häät ovat vähän...no en keksi kyllä osuvampaa sanaa kuin tuo naamiaiset. Noloa jollain lailla, ainakin jos kyseessä tämmöiset hörhelöperinnejuppihäät.

Häälahjalistan vaatimustasolla ei ole mitään rajaa ja sitten pitää esittää ihan kuin ne juhlat olis koko vuoden huipentuma. Yök.



Miksi nykyisin häistä jää kaikille vain PAHA mieli?

mutta tällä palstalla kieltämättä vähän ärsyttää nuo hääjutut. Onhan niitä hääaiheisiakin sivuja, joilla voi viilata yksityiskohtia kaltaistensa joukossa :)

Itse jos menisin naimisiin, haluaisin hauskat bileet kavereilleni. Etiketti, sävy sävyyn-koristelut ja lahjat eivät olisi niin tärkeitä.

Polttarit ovat vieläkin pirullisempi juhla. Ikinä en ole vielä sellaisissa ollut, missä kaikki olisivat sovussa ja tyytyväisinä pitäneet rennosti hauskaa. Pahoja puheita on syntynyt aina.

Kyllä olen jälkeenpäin monesti onneani kiittänyt, ettei aikaa ollut enempää. Muutoin olisi nimittäin hermot ehtineet mennä jo monelta ihmiseltä. Ja itselle olisi ehtinyt kertyä suuria odotuksia.

Mutta mähän en olekaan naimissa, joten olen varmaan vain näiden häähullujen mielestä kateellinen ;)



Ap kuvasi hienosti häähirviöiden piirteitä, meno on tosiaankin sellaista hullun kiilto silmissä touhua, satsataan vain siihen yhteen päivään (vaikka kai itse parisuhteen pitäisi olla tärkeämpi kuin itse seremonia) ja mies on usein todellakin pelkkä statisti. Ja sekin on totta, että sitten näissä juhlissa on todella jäykkä ja vaivaannuttava tunnelma, vaikka periaatteessa kaikki on niiiiiin täydellistä...



Nyt kun Hesariinkin on alettu laittaa noita hääkuvia, voi joistakin kuvista päätellä lieviä häähirviöiden piirteita (siis veikata, ei tietää... HUOM!). Yleensä sellaisissa kuvissa on kireäilmeisen teennäisesti hymyilevä, suht. kauniiksi laitettu ja treenattu morsian piukeassa nutturassaan ja suht. tavallisen näköinen mies, joka ei paljoa hymyile ja jota morsian puristaa käskevästi käsivarresta (ehkäpä kaikin voimin, jottei poissaoleva sulho vain lähtisi karkuun ;)



Not my cup of tea!



Ja vielä kaikille sydämistyineille morsioille: rakkaus on ihana asia ja on myös kivoja häitä!

Ihan nauratti kun niin hyvin osasit karrikoida tilannetta ;)



Itse päätin kans unohtaa tuon Täydelliset Häät-teeman. Onneksi.

Häät silti olivat minua ja sulhoa miellyttävät, ja laadukkaat. Pukuni ja sormukseni olivat kauniit, sulhon pukukin löydettiin tammikuun alesta vaikka oli räätälin tekemät.

Itse olen taitava shoppailija ja osaan tinkaa hinnat hyvin.



Häiden jatkot pidettiin anopin isossa omakotitalossa, ja sukulaisnaiset (ne jotka olivat legendaarisia leipomustaidoissaan) olivat tehneet korvausta vastaan kaikki hääkakusta lähtien. Ja täytyy sanoa, että tarjoilu oli parasta mitä missään häissä olen ikinä maistanut (ja olen käynyt häissä paljon). Siskon tyttöni (15-v) oli parine kavereineen palkattu tarjoilijoiksi, olivat tästä keikasta ihan innoissaan.



Kotihäät (jatkot) olivat tunnelmalliset ja kodikkaat, eikä minkäänlaista jäykkyyttä ilmennyt ilmassa. Laulettiin, pidettiin puheita ja vitsailtiin. Kivaa oli, ja ihmiset söi ja joi ihan hulluna. Tarjolla oli siis boolia, viiniä, konjakkia ja likööriä vapaasti.

Omat hääni tulee olemaan pienet, sellaiset mukavat juhlat joihin vieraitten tarvitsee vain tulla ja nauttia mukavasta illasta. Eikä muuta.

Ja ne ei ihan oikeasti TAJUA, että jengillä on häissä ihan sika tylsää, vaan uskovat kun sukulaiset kohteliaasti sanovat että nämähän on parhaat häät missä olen ikinä ollut.

ei se että onko servietit tarkalleen samaa sävyä kukka-astelmien kanssa. Jos haluaa ikimuistoiset häät kaikille niin kannattaa satsata vieraiden viihtyvytteen jos taas haluaa leikkiä prisessaa ja prinssiä ja vieraat ovat vain lahja-automaatteja niin sitten voi tietysti keskittyä vain siihen omaan napaan. Hääjuhlassa nämä kaksi eri päämäärää näkyvät siten että hyvät juhlat haluvava pari kulkee vieraiden parissa ja pitää hauskaa itsekkin. Prinsessa ja prinssi istuvat siellä omassa tylliunelmassaan ruusujen keskellä eufoorisena toisiaan tuijottaen ja mulkoilevat pahasti puheille pyrkiviä tätejä ja setiä. Jälkimmäisisitä häistä väki lähtee nukkumaan viimeistään klo 20 eli heti kun häävalssi on tanssittu ja kehtaa karata. Ensimmäisistä häistä väki häviää hitaasti vaeluen puolen yön korvilla jatkoille...

Ja kyllä, mekin menimme naimisiin perinteisin kirkkomenoin ja yli sadan vieraan voimin. Olin nähnyt paljon vaivaa häiden eteen, mutta sitten kun päivä koitti, en kokenut mitään euforiaa, vaan tuntui kuin olisin ollut mukana naamiaisissa (ja sitähän häät pitkälti ovatkin). Älkää käsittäkö väärin, avioliitto tuntuu jopa paremmalta kuin osasin odottaa ja aviosiippani on takuulla elämäni mies, mutta se tapa jolla häitä yhä juhlitaan tuntui minusta enemmän kornilta ja huvittavalta kuin luontevalta.



Miettikää nyt, vieraat istuvat jäykkänä kirkon penkissä, sitten kajahtaa tuhanteen kertaan kuultu häämarssi ja morsian köpöttelee alttarille isän käsipuolessa sydän pamppaillen ja kenties väkinäisesti hymyillen. Sitten jatkoilla on ne todella " omaperäiset" puheet tai leikit, sukkanauhan ja kimpun heitto on muka ratkiriemukasta vaikka vieraat ovat senkin kokeneet kymmeniä kertoja.



Häämme olivat ihan kivat sukujuhlat, mutta jos nyt saisin päättää järjestäisin pienet, rennot kekkerit vaikkapa mökillä läheisimpien sukulaisten ja ystävien kesken.

t. yksi kiinnostunut, vaan ei ap

Siinä sivussa on selvinnyt onnistuneiden häiden kaava:

1)ruokaa niin paljon, kuin napa vetää

2)viinaksia vapaasti saatavilla

3)juhlapaikka käytössä läpi yön



Muuta ei tarvita.



Ja jos joku sanoo, että miksi aina pitää olla sitä viinaa, niin kyllä se on niin, että kun sata toisilleen melko vierasta suomalaista pistää yhteen, tarvitsevat he jotain löysäämään kauluksia ja rikkomaan jään. Ja vierailla on AINA nälkä, on se niin pitkä juhla yleensä. Millään pikkukekseillä ei pärjää. :)

Joku sanoi omien häiden tuntuneen sellaisilta. No, meidän häät eivät tuntuneet. Asiaa ehkä helpotti se, että sekä mies että minä pidämme ylipukeutumisesta ;) mutta myös se, että vieraslistalta raakattiin pois sellaiset sukulaiset, jotka eivät ole läheisiä. Juhlapaikka oli pieni ja halusimme ennemmin kaveri- kuin isotätipainotteiset häät. Ohjelmassa ei ollut juuri muuta kuin esittelykierros ja muutama puhe sekä loppuillasta bändi, joka soitti lähinnä kevyttä bossanovaa (äärettömän huonon Akseli ja Elina -tulkinnan jälkeen :D). En edes muista, tanssiko kukaan, mutta musiikki oli hyvää. Kuohuviini ei loppunut kesken. Ne olivat meille luontevat juhlat. Luulen, että monien käsitystä häiden tyylistä rajoittaa se, että on jo kiertänyt kymmeniä häitä vieraana ja saanut niistä käsityksen, että jotkut asiat on " oltava" . Siitä kannattaa päästä irti, niin voi ehkä rentoutuakin.