Lue keskustelun säännöt.
Eron jälkeen, ei enää koskaan miestä?!?!
03.01.2006 |
Nyt vaikean avioliiton ja vielä raastavamman eron jälkeen tuntuu siltä etten enää koskaan tahdo elämääni miestä. En uskalla ottaa riskiä että satutan itteeni ja lapsia uudelleen. Lapset kärsi erosta tosi paljon, koska iskä teki melkoisia temppuja meitä kohtaan eroprosessin aikana.
Onko muita jotka ajatelleet näin.
Itse ajattelin että sitten kun lapset on täysi-ikäisiä vois varovasti ajatella jotain miehiin liittyvää.Jos suhde osoittautuis huonoks, kärsisin vaan minä, mutta lapset ei! Kuopus nyt 3 joten aikaa on.....
Kommentit (9)
Näin minäkin ajattelin vielä pari viikkoa sitten, mutta sattumalta tapasin hauskan miehen. Meidän kuopus on nyt 4 kk vanha. Olen ollut vaan niin iloinen, että pääsin eroon siitä entisestä miehestäni. Vaikka se olikin ääliö niin ihmeellisesti sitä vaan osaa olla suht asiallinen, kun ollaan tekemisissä. Meillä on vielä eroprosessi meneillään ja kuten osasin odottaa niin johan ne uhkailut alkoivat heti. Hänelle lapset jne. Mutta onneksi äideiltä ei lapsia niin vain viedä ja varsinkaan vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuin varkain elämääni ratsasti prinssi valkoisella ratsulla kerrostaloon kierreportaita pitkin. Elämä on ihmeellistä. Uskalla vaan elää, ei kaikki ihmiset niin kauheita ole, että tarvitsisi pelätä. Jos tiedät, että itse et olisi koskaan niin toiminut kuin ex toimi, niin tiedät varmaa, että jossain on myös sellaisia miehiä, jotka ovat sinun ja minun arvoisia.
että mistä niitä miehiä löytyy... Mä taidan vaan olla kaikin puolin kranttu... Kiavt miehet tulee jututtaan, mutta en vaan jaksa kiinnostua kun en ihastu heti. Aiemmin olen aina ihastunut heti... Onko mulla siis menny usko lopullisesti vai mikä on ;)
Tärkeintä kai on ollut itse kasvaa jotta olisi paremmat eväät uuteen suhteeseen. En kai varsinaisesti tarvitse miestä mihinkään mutta nyt haluaisin kyllä jo jakaa miehen kanssa monenlaisia asioita. Ja saisin itse keskittyä naisena olemiseen. =)
Väheksymättä yhtään sitä rakkaus puolta siinä.
Pitää vain antaa itsellensä aikaa. Minulla meni todella kauan ennenkuin haavat paranivat. Nyt osaan taas luottaa ihmisiin. Ja kun ymmärtää mikä siinä entisessä suhteessa meni pieleen niin ei niin pelota se uusi suhde.
Rehellisesti sanottuna ei yhtään ihmetytä, jos etävanhempi on lapsistaan huolissaan. Kyllä tuossa on jo syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IHan samat fiilikset mulla. Vuosi erosta, eikä ole vastaan tullut ketään joka ois saanu mut ihastumaan tai kiinnostumaan. Nytkin on semmoinen olo, että en edes halua ketään elämääni, kun en tosiaan tartte sitä miestä yhtään mihinkään. En tiedä sitten jatkuuko tää ikuisuuksiin, etten ypsty ihastumaan vaikka mahdollisuuksiaki ois jo ollu monta. Enemmänkin mua alkaa ällöttää se tyyppi joka liikaa osoittaa kiinnostustaan muhun eikä tajua ettei mua kiinnosta. Outoa varmaan.
No, mun on näin hyvä. Oon todella onnellinen ja tyytyväinen elämääni lasteni kanssa.
Oma näkemys on, että sitten, kun lapset on lentäneet pesästä saa mies tulla elämään, jos on tullakseen, muttei ennen sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elämässä kävelee vastaan ehkä kaksi-kolme sielunkumppania, miten se nyt löytyisi heti vuoden tai viidenkään päästä. Minä en enää halua muuta, minä en enää halua vain " jotain" . Jos ei synkkaa eikä kipinöi, turha sitä puhallella. Minä haluankin odottaa vain että joku vie sitten todella jalat alta. Kuten sanoin, enää en halua vähempää, en korviketta, vain The Real Thing. Ja se on, minä tiedän että se on vielä jossain. Jos sitten olemme 60 kun tapaamme niin olkoon niin. Sitä kannattaa odottaa.
jos on tullakseen, mutta vielä 1 vuoden eron jälkeen en ole nähnyt miestä joka saisi mut kiinnostuun edes seksistä! En koe mitään menettäneeni, on ollut mukavaa viettä aikaa ihan vain yksin, välittämättä muiden kuin lasten tunteista. Kyllä toi tunne saattaa mennä ohi, ainakin mä toivon niin.. Toivon, että mulla vileä joskus on seksikäs mies rinnallani, joka lhemmottelee mut pilalle ja tykkää mun lapsista.. Mutta sitä miestä odotellessa... Ei kelpaa ihan mikä tahansa ressukka. Ainakin erossa olen oppinut sen, millaisen miehen todella haluan.
Mutta luulen, etten koskaan enää mene naimisiin tai edes muuta yhteen miehen kanssa. Enkä edes tiedä mihin miestä tarvitsen.. Myt kun olen nähnyt mihin kaikkeen kykenen ilman miestä...