Lue keskustelun säännöt.
Huono äiti kaipaa apua!
28.12.2005 |
En vieläkään tunne kaiken alleen jättävää vyöryvää äidinrakkautta, vaikka lapsi on jo reilun vuoden ikäinen. Arki on alkanut vähitellen sujua ja helpottua, mutta silti olen ajoittain todella väsynyt, ärtynyt ja haluan " lomaa perheestäni" . Voiko tunnevammaa hoitaa jossain psykologilla tms vai onkoadoptio paras vaihtoehto lapsen kannalta?
Kommentit (7)
itse olin ekan vuoden jälkeen aika loppu ja msennus vaivasi. Itse en tajunnut asiaa ennen kuin minulle se päin naamaa sanottiin, itse sokea itselleen, vähättelee oireita yms. Lääkäristä sain avun, elämä alkoi palata radalleen, kaikki hyvin tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi vaistoaa masennuksen ja se ei ole hänen kehitykselleen hyväksi. Voitko puhua miehellesi vai oletko yh? hae ihmeessä apua. Yksi keino on että menet töihin. Itselleni auttoi kun oli aikuiskontakteja ja jaksoi paremmin lapsen kanssa illat.
minulle tuli myös mieleen se, että tuntemuksesi ovat kyllä aika normaalin kuuloisia. Eiköhän suurin osa äideistä koe mainitsemiasi tunteita - väsymystä, ärtymystä, " loman tarvetta perheestä" - aika ajoin. Minä ainakin enkä pidä sitä yhtään omituisena tai huolestuttavana.
Ja tunnetko ap ylipäätään " ylitsevuotavaa rakkautta" ketään kohtaan? Eli miten rakkaus esim. miestäsi tai muita läheisiäsi kohtaan ilmenee, oletko tunteellinen luonteeltasi? Eihän sen, ettet koe elämää suurempia tunteita lastasi katsoessasi/ajatellessani sitä tarkoita, ettet häntä rakastaisi! Kaikki eivät yksinkertaisesti ole sellaisia ihmisiä, että kokisivat tällaisia rakkaushyökyjä. Usein vain mediasta jne. syntyy sellainen kuva, että kaikki äidit pitävät lapsiaan syötävän suloisina, lepertelevät näille päivät pitkät, tuijottelevat lapsosiaan vaaleanpunaisten linssien läpi huokaillen rinnassaan vellovaa suuren suurta tunnemyrskyä. Ja nämäkin äidit taatusti rakastavat lapsiaan.
Minun vakaa mielipiteeni on, että rakkaus on ennen kaikkea tekoja, ei sanoja tai välttämättä edes tunteita.
Vierailija:
Kaikki eivät yksinkertaisesti ole sellaisia ihmisiä, että kokisivat tällaisia rakkaushyökyjä. Usein vain mediasta jne. syntyy sellainen kuva, että kaikki äidit pitävät lapsiaan syötävän suloisina, lepertelevät näille päivät pitkät, tuijottelevat lapsosiaan vaaleanpunaisten linssien läpi huokaillen rinnassaan vellovaa suuren suurta tunnemyrskyä. TODELLISUUDESSA KAIKKI ÄIDIT EIVÄT TODELLAKAAN OLE TÄLLAISIA. Ja nämäkin äidit taatusti rakastavat lapsiaan.
Tuskin yksi kunnon yöuni silti vielä riittää - ensin univelat pois, sitten pitäisi vielä päästä latailemaan akkuja. Suhtautuisiko miehesi negatiivisesti jos ottaisit ihan omaa aikaa ja hommaisit lapselle hoitajan (edellyttäen, että siihen on varaa?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yleensä tunne menee ohitse heti kun saan oikeasti levättyä, oikeasti aikaa vain ja ainoastaan itselleni. Sitä tarvitsee, vaikka olisikin ÄITI.
Jos näin, heti aamulla soitto lääkäriin ja varaat ajan.