Lue keskustelun säännöt.
Onko kuolemanpelko masennusta?
15.01.2006 |
Lapseni on 6 kk ja kuolema ahdistaa mieltäni joka päivä aina muutaman viikon jaksoissa häviten sitten pois, kunnes se alkaa taas. Lastani rakastan yli kaiken. Ihan normaalisti kykenen arkeni elämään, hoidan lapseni hyvin, itku ei ärsytä, eikä tee mieli lähteä ja jättää kaikkea taakseni tms. Tämä perhe on mulle niin rakas ja arvokas! Mutta sitten iskee taas kuoleman pelko ja saa mun mielialan laskemaan. Ahdistaa! Mitä tehdä? Mies ei osaa auttaa, vaikka hänelle olenkin asiasta kertonut. Sanoo, ettei osaa sanoa oikein mitään, kun sekään ei auta yhtään jos sanoo, että älä ajattele sitä. Pitääkö vaan odottaa että tää menee ohi alkaakseen kohta taas uudelleen?
Kommentit (6)
kovastikin mielessä, joka päivä. Siihen varmaan vaikutti anopin kuolema ppian synnytyksen jälkeen ja oman äitini sairastuminen. Läheisten avulla pääsin siitä pikkuhiljaa eroon, mutta oli lähellä, ettei mies varannut minulle aikaa psykologille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ta. Tästä on vuosia aikaa, mutta edelleen itken kaverini lapsen kohtaloa ja pelkään oman lapseni puolesta.
:(
Ei lääkkeet tepsi, kokeiltu on.
Niin ja pääsin onneksi oman lapseni 2 vuotissynttäreistä yli....
mihin ystäväsi lapsi kuoli?
Itselleäni 2v. ja 3 viikkoinen ja olen myös hieman kuoleman pelkoinen..
Ne jotka eläessään kykenevät uskomaan taivaaseen, uudelleen syntymiseet tms. ovat onnekkaita!!! Minä en siihen kykene.
Itsestäni huomaan, kun on alavireisempi kausi, alkaa kuolema (oman, lapsen ja muiden läheisten) kummittelemaan mielessä.
Olen sairastanut vaikeaa masennusta monta vuotta.
Pelkäsin, että yksin vauvan kanssa ollessani kuolen ja vauva joutuu huutamaan nälkäänsä tms monta tuntia.
Pystyin kyllä normaaliin elämään, enkä puhunut asiasta kenellekään ennen kuin se meni ohi.
Itse ajattelin, että se liittyi jotenkin lapsen syntymän mukanaan tuomaan ajatukseen, etten ole kuolematon tms