onko muita joilla rahat tiukissa ja kyllästyneet siihen :(

Sääli, missäpäin asutte? Olisin voinut auttaa. Lahjoittaa lasten vanhoja vaatteita tms.

mä olen työmarkkinatuella mutta nälkäpäivää ei olla nähty ja vielä muutakin saatu kuin ruokaa.

Ja kaikki voimahalit sinne päin *



Varmasti tuohon rahatilanteeseen vaikuttaa aika paljon asumismenotkin; meillä on asunto jossa on suorasähkö, joten paritalon puolikkaan (kaksion) sähkökulut on noin 130 euroa/kk ja vesimaksu 30 euroa/kk, lisäksi tulee asuntolainan lyhennys ja jätemaksut. Jne..

Sähkö säästämme kaikessa missä pystymme, mutta näin " omakotitalo" asumisessa sähkömenot on aika isot, kun ei ole kaukolämpöä.



Kaksiomme on ollut myynnissä, emme ole saaneet sitä vielä myydyksi.



Ja asumme siis Vantaalla

Kelan virkailija kyllä taivasteli, että on epäreilua kun ei asumistuessa ei oteta huomioon asumismenoja; meillä kun ne on normaalia suurempia. :( koska asutaan vähän vanhemmassa paritalon puolikkaassa, joka kuitenkin on vaan kaksio (ja liian pieni meidän perheelle!)

mies on niin erikoisella alalla, että ei saisi varmastikaan muualta töitä.

Koulutus vain tuolle yhdelle alalle.

että on pakko alkaa maksaa pienempää asuntolainan kuukausierää. Tähän asti on jotenkin sinnitelty, mutta ahdistaa tietysti kun taloa ei ole varaa maalata, omat kengät on rikki jne. Meillä on siis omakotitalo, auto ja tavallaan korkea elintaso, mutta arkimenot joudutaan nipistämään ihan minimiin. Toki uusiakin vaatteita ostetaan, mutta pääosin alesta ja kirppikseltä. Haluan silti olla kotona lapseni kanssa. Täytyy vaan kestää epävarmuutta ja pelätä että entä jos jotain tapahtuu ja säästötilillä on vain muutama satanen.. Aina on jostain se raha ilmestynyt, mm. oon pitänyt luentoja ja ollaan toimittu kriisiperheenä (maksetaan kyllä tosi vähän).

Fiilikset kuten ap:llä, pitkälti. Tuntuu, että elämä pyörii liikaa talouden ympärillä.



Onko sulla ap budjetti vai sovitteletko laskuja sitten, jos näyttää, ettei riitä rahat maksuihin? Nietin vaan, kun meillä budjetti, mutta olen jo niin kyllästynyt elämään sen kanssa. Mieluummin yrittäisin pärjätä tulevilla rahoilla kuin käyttää liikaa energiaa talousasioiden vatvontaan excelillä...



(Miljoonasateen biisit on muuten yllättävän ihania kuunnella, kun rahoista tiukkaa....)

viimeksi tänään olen itkenyt pitkät itkut, kun asiat eivät järjesty. Ja me sentään asioimme jo siellä sossun luukulla, mutta ei silti asiat järjesty:(



Laskuja on vino pino ja niitä jo lykättykin kuukausitolkulla. En voi enää muistaakaan, millaista oli, kun oli rahaa joka päiväisiin menoihin. Tilanteemme helpottaa ehkä parin kuukauden päästä.

Ensiksi voimia sinne, että ootte noinkin hyvin kuitenkin pärjänneet. Ei sentään oo perintää taikka ulosottoon menneet, se on jo hyvin. Oikeasti. Asumistuesta tuli mieleen, että saatteko sitä? Ja voisiko esim sukulaiset jne auttaa esim vaate jne jutuissa lapsille? Sossussa voisi kyllä käydä puhumassa rehellisesti, etttä kun ei ole edes vaatteita jne. MUkava virkailija voisi hyvin heltyä, koska tilanteenne on kuitenki aika hurja. paljoko saatte sitten kuussa? Yksi lapsiko vaan?

Itse vaikea antaa mitään säästövinkkejä tai muuta, koska juuri tuon kituuttamisen takia vein oman tyttöni hoitoon 5kk ikäisenä ja palasin takaisin töihin... Velkaa oli niskassa ja minä siis yksinhuoltaja. Töihin meno kannatti rahallisesti ainakin todella hyvin (kun sai äitiyspäivärahan ja palkan sekä asumistukea) Mieti kuitenki jos tilanne jatkuvasti rassaa mieltä, että onko se sen arvoista, näkeehän lasta illallakin ja viikonloput on ihanaa yhteistäaikaa myös. Mukavaa talven jatkoa!!

se peritään takas

Sillä vaan mietin, että nuo toimeentulotuen rajat riippuu perheen koosta, ei tuloista ja menoista. Ja halusi sossuun tai ei, niin voihan sieltä hakea itselleen edes joskus helpomman kuukauden.

Ollaan kans näitä työmarkkinatuella ja kotihoidontuella kituuttajia, nyt opintotuella ja kotihoidontuella, lapsia jo kaksi ja kolmas tulossa. Vaikka ollaan oltu yhtä köyhiä koko yhdessä oloaikamme niin tämän kolmen vuoden aikana on kaksi kertaa haettu sossusta helpotusta arkeen. En pidä häpeänä, kunhan ei tule tavaksi.

Kyllä palkkaa ja äitiyspäivä rahaa saa samaan aikaan. Äippäraha maksetaan vaan sillon miniminä eli se 14 jotai päivässä. Kelasta selvitin kaikki asiat etukäteen, eikä mitään oo peritty takas.

Että mua vituttaa nämä besserwisserit. Aina ei voi tilanteille mitään, kuten meillä - sairaudesta johtuu katastrofi. Kaikki kanavat käytetty ja nyt vaan sitten katsotaan, kestääkö pää vai hajoaako pää ennen kuin asiamme järjestyvät.



terv. ei ap.

Todella kurja tilanne teillä.

Kyllä asiat helpottuvat ajan kanssa, usko pois.

Kiva, että olet kuitenkin päättänyt hoitaa pienokaistasi velä kotona.

Sanoit, että teillä on kaksio Vantaalla myynnissä?

Oletteko itse yrittäneet sitä kaupata, vai onko se välittäjällä?

Toimin itse kiinteistönvälittäjänä, ja voisin ainakin yrittää saada asuntonne myytyä hyvällä hinnalla.

Voisin arvioida asuntonne ilmaiseksi, ja katsoa, mitä hintaa siitä voisi lähteä tavoittelemaan.

Palkkion voi lisätä pyyntihintaan päälle, niin että se ei jää teidän maksettavaksi.

Edellyttäen, että asunnon hinta ei nouse näin ollen liian korkeaksi.



Varmasti olisi mukavaa, jos yksi stressaava asia olisi pois päivänjärjestyksestä, ja rahat tilillä, eikö?



Jos kiinnostuit, kerro!

Vierailija:

Itsellä on rahat tiukassa, rahatilanne helpottaisi jos palaisin töihin, mutta lapsi on vielä niin pieni etten hoitoon raaskisi vielä laittaa. Joten lapsen takia olen ollut kotona (ja tietty itsekin tykkään olla kotiäitinä), mutta mutta. Ainainen rahapula ottaa kupoliin! Ihan välillä herään yöllä ja mieltä painaa kun ei ole ollut rahaa maksaa kaikkia laskuja.

Olin kaksosten kanssa 3 vuotta kotona. Ensin oli hyvin rahaa kun sain hyvää äitiysrahaa. Sitten kituuttelin kh-tuella ja menetteli sekin. Hoitovapaan jälkeen aloitin yrityksen ja kituuttelin taas pienillä tuloilla. Sitten kun bisnes alkoi rullata tulinkin yllättäen raskaaksi vaikken olisi sitä uskonut. Eli taas alkaa kohta köyhyys:(. Ihana tietysti saada lapsi, mutta toisaalta tulee huonoon saumaan... Tällä kertaa vaan on pakko palata töihin heti äitiysloman jälkeen.

Itse epäröin pitkään paluutani, koska lapsi tuntui tosiaan niin kauhean pieneltä. Mutta jälkikäteen ajatellen ihan turhaan pelkäsin. Lapsi sopeutui hoitajaan nopeasti ja tykkää hoitajasta ja muista lapsista. Ilolla jää aamuisin ja on muutenkin iloinen ja tasapainoinen.



Kyllä helpotti meidän elämää. Nyt tulee minullekin tili ja on varaa elää taas. Se kotihoidontuki 300 Euroa on ihan kauhean pieni. Oma nettoni on yli 2100 Euroa/kk, joten elintasoero on merkittävä.

Mä oon niin saatanan kyllästynyt parin ihmisen rahanlainaamiseen. Kun on saanut entiset maksettua, on jo uutta kerjäämässä. Menkää töihin.

itsekin ollaan köyhiä, mutta ei olla koskaan lainattu keneltäkään rahaa (tuskin tuo AP.kaan)



Epämiellyttävä ja kaksinaamainen olet, kun lainaat mutta seläntakana haukut ja halveeraat. Hyi yöks! Eiks sulla ole selkärankaa kieltäytyä lainaamasta???????????????



Mene itseesi.

Ja oon kyllä kyseisille ihmisille sanonut että, ostelkaan vähemmän mäyräkoiria ja herkkuja, niin rahatkin riittävät kauemmin.