Ärsyttää kun kaveri raskaana eikä MITÄÄN vaivoja!

Kyselee ihmettelevä

t.kolme raskautta ilman ihmeellisempiä vaivoja

-tukalaa oloa

-närästystä

-liitoskipuja

-supistuksia

-unettomuutta

-masennusta



rv 41

En tiedä yhtään ketään jolla ei olis ollut jotain vaivoja raskaudessa. Itellänikin oli iso maha joka aiheutti tukalan vaikean olon, hengitys oli vaikeaa, turvotusta jne..sekä kaikilla tuntemillani on ollut JOTAIN. Tällä yhdellä kaverilla ei muka mitään. Ei voi puhua totta, koska tiedän millaista on olla raskaana kun olen jo 3 synnyttänyt.

Itsekin olen sellainen, että en halua puhua omista vaivoistani. Raskausaikoinakin minulla on ollut kaikki asiaan kuuluvat vaivat, mutta en ole halunnut niistä kaikille kuuluttaa ja vointiini liittyviin kyselyihin olen vastannut vain, että ihan hyvin menee, eikä mitään ihmeempiä vaivoja ole ollut. Toiset sen sijaan eivät muusta jaksa puhuakaan koko raskausaikana, kun omista vaivoistaan...

Aioin juuri kommentoida, mutta nro 7 teki sen puolestani :)

Täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan.

Uskoisin, että kaikilla olo on viimeisen kuukauden aikana enemmän tai vähemmän tukala, vaikkei mitään sen isompaa vaivaa olisikaan. Itsekin olin hyvässä kunnossa loppuun asti, vaivoina ainoastaan:

- väsymys (pakko nukkua myös päiväunet)

- närästys

- harjoitussupistukset

- yölliset vessareissut ja kääntymisen hankaluus nukkuessa

- fyysinen ponnistelu väsytti normaalia enemmän, esim. lumitöitä tehdessä piti pitää pieniä taukoja vähän väliä.



Ei se raskaus mikään sairaus ole. Ennen naiset tekivät raskaita töitä lähes loppuun asti.

Joidenkin kroppa sen vaan kestää paremmin kuin toisten. Ja jotkut reagoi hormooneihin herkemmin kuin toiset.

Takana yksi km ja lapsettomuushoidot, joten en edes kehdannut valittaa.

ei verenpainetta, ei liitoskipuja, harrastaa urheilua, ei pahoinvointia, sikiöllä aina kaikki hienosti....Sitten kun itselläni oli kova pahoinvointi, niin se on vaan " turhaa valitusta" ( jouduin sairaalaankin yms). Suoraan sanottuna ärsyttää. Ja kummatkin olemme hyväkuntoisia liikunnanharrastajia yms ennen raskautta. Kaikki ei tosiaan ole " asenteesta" kiinni ja sitä on monen hyväonnisen vaikea käsittää.

Ei minullakaan ole ollut sanottavampia vaivoja raskauden takia, toisessa raskaudessa selkä oireili stressin takia (töiden), mutta ei muuten ja kun stressiä aiheuttava tilanne meni ohi, selkäkin parani. Ihan loppuraskaudessa olo on ollut vähän kankea, mutta muuten varsin mainio! Minäkin saan kuulla kommentteja, että minä vallan hehkun raskausaikana ja täytyy sanoa, että olen kyllä nauttinut raskauksista todella paljon. Vaivattomuuteen auttaa normaali painon lisäys, alunperin normaalipaino, liikkuminen ja terveellinen ruokavalio sekä muuten vaan iloinen ja positiivinen asenne.

Olen rv 38+5.

Ja ihan totta, molemmat raskauteni ovat olleet todella vaivattomia! Edellisessä oli hiukan jalat turvonneet viikon ajan, mutten muista muuta.

Ja minä kyllä kertoisin jos jotain vaivaa olisi, tuntuu että välillä pitäisi keksimällä keksiä jos jonkinlaista, tuntuu että se kuuluu raskauteen valittaa kaikesta. Mutta ei niin ei. Raskaus taitaa vaan sopia minulle.



Että kyllä niitä vaivattomiakin raskauksia on.

Ei se tarkoita sitä että jos sinulle Ap ei raskaus ole kivaa vaivatonta aikaa, ei se voisi sitä olla muillekkaan.

Siinä mun vaivat että revi siitä. Nyt tokaa odotan viikolla 8 ja nyt on jo oksettanut ja yököttänyt kaksi viikkoa.



Eiks ole hirveetä kun kaikki ei osaa olla niinkuin sä?

joillekkin se taas sopii.sellasta elämä on.ap taitaa vaan olla kade?

alkuraskasu olikin ihan toinen juttu



Muttakaverillani ei ollut mitään noista, itsekkin ihmetteli asiaa

jne. vaikka sulla on noin paljon vaivoja.



Tuumasin, että ei ne valittamalla häviä. Ja kun niille ei voi mitään.



Kaikki ei viitti valittaa, vaikka vaivoja on.

kun en tiennyt miltä supistukset tuntuu. Siis ennen synnytystä...

Ehkä jotain pientä kremppaa, mutta sitähän on muutenkin.



Päinvastoin raskausaikana olen kokenut olevani parhaimmillani,

etenkin henkisesti. Olen silloin niin tyyni ja rauhallinen ja

onnellinen.



Muuten minulla on järkyttävät PMS-oireet, ovulaatiokivut jne.

Elämä on yhtä " vuoristorataa" , raivoan, menetän hermoni,

tuskaannun.



Ehkäpä ystäväsi kokee samalla tavoin raskauden.

Harmonisena ja levollisena aikana. Siinä eivät pikkuiset

närästykset tai liitoskivut tunnu missään.

Nyt jo viikon yli LA:n, ja oikein harmittaa kun pitää luopua tästä vatsasta. Tietty kivaa saada jo vauva syliin, mutta taidampa tehdä neljännen heti putkeen. Eiköhän 4 lasta riitä, voi kun saisi sen jälkeen vaan ison masun ja vauvan potkut, synnytyksestä en niin välittäisi....! ;)

Ja vaikka olin kuin valas vatsani kanssa... :)



Ihan valehtelematta!