onko normaalia, että lukiolainen tyttö painaa 34kg?
kun on 160cm pitkä. Meille on puhjennut ilmiriita, kun äitini väittää minun hakevan huomiota todella törkeällä konstilla ja keksivän itse koko jutun. Nyt kun nelikymppisenä olen alkanut vihdoin ihan reilusti puhua 10 vuoden ajan kotona asuessani sairastamastani anoreksiasta.
Kommentit (21)
ja on hoikka. Eihän tossa mainitsemassasi voi olla enää paljoa muuta jälellä kun luut ja nahat.
Eli 34 on varmaan ollut jo henkirajoilla, ei mitään lievää alipainoa.
on kylläkin aika paljon viidesluokkalaiselle. Ei ole hoikka.
Olen pidempi ja painan vähemmän ja olen sentäs aikuinen 2 lapsen äiti...
Järki käteen! Jos sinä olet luuta ja nahkaa, ei se tarkota että se olisi nättiä ja lasten pitäisi olla samanlaisia.
T: Itsekkin liian laiha(=ruma)
ja painotarkkailussa. Eli siis hänelläkin painoa liian vähän..
Vierailija:
ja painotarkkailussa. Eli siis hänelläkin painoa liian vähän..
valokuvissa näytän luurangolta 10 vuoden ajan, ja olen käynyt läpi kaikki anoreksiaan liittyvät vaiheet ja kuviot, mutta vanhempieni mielestä oli vain hyvä, että laihduin, kun olin niin lihava (olin ihan normaali aiemmin). ap
paino ei tosin enää paljoa alhaalla, vain -5 käyrällä. Kyseessä ei kyllä ole anoreksia, ainakaan vielä..
Anoreksia oli minulla ainakin todella lähellä tuolloin :( Laihdutin tahallisesti syömättä oikeastaan mitään ja nautin siitä suunnattomasti.
Vierailija:
Anoreksia oli minulla ainakin todella lähellä tuolloin :( Laihdutin tahallisesti syömättä oikeastaan mitään ja nautin siitä suunnattomasti.
Sullahan on ihan järkyttävä äiti! Kieltää totuuden itseltään ja huomiokykykin taitaa olla aika huono. Ja jälkeenpäin vielä suuttuu.. herkkyys puuttuu ihan täysin. Huh, mikä eukko!
Meidän 9v normaali, liikunnallinen tyttö painaa 30kg. Itse olen painanut 40kg aikuisena hoikimmillani ja silloin todella pelästyin, mutta minulla olikin vakava sairaus joka kiloja karisti. Olen 160cm. Ei todella ole 34kg lähelläkään normaalia. Toivottavasti nyt voit hyvin!
Ei ole normaalia. On niin epänormaalia, että miten sitä pitää edes kysyä täällä. Minäkin menin syömishäiriön rajamailla tuolloin, 168/47, olin tosi kapea ja aina väsynyt, välilä ahmin. Luultavasti pilasin luuni tuolloin, koska ruokavalio koostui muutoin lähinnä kahvista, kevytkokiksesta ja tupakasta. (Muu olisi lihottanut - nuo piristivät.) Ei minulle kukaan syömishäiriötä diagnosoinut. Pojat tykkäsi, kun olin laihtunut. Se ei piristänyt.
Osteoporoosia odotellessa...
Miksi kaivelet vanhoja, syyllistät äitiäsi ettei parantanut sinua?
Itsepainoin ton ikäsenä ja pitusena noin 52 kg. Olin täysin terve ja normaalipainoinen.
Itse olin lukiossa 157 cm / 42 kg ja olin kyllä tosi laiha ja pieni. Ihan luonnostani siis, nyt kolmikymppisenä painoa on 50 kg enkä nyt vieläkään ihan mikään sotanorsu ole...
ehkäpä asia on niin vaikea ihmiselle, jonka elämän tärkein sisältö on " mitä muut ihmiset ajattelevat" . Kummallista tämä kuitenkin on. Kuntoilin ja laihdutin ikävuodet 9-19 syömättä juuri mitään, ja kyllä tämän on äitini täytynyt huomata, olihan meillä ihan hirveitä tappeluita kotona juuri siksi, kun en mitään syönyt.