Lue keskustelun säännöt.
Alkanut välillä tuntua että vihaan murkkuikäistäni!
09.01.2006 |
Moneen viikkoon ei taas yhtään kaunista sanaa tullut, kiukuttelee vaan ja on ilkeä, eikä tee mitään vapaaehtoisesti. Kaikesta syntyy riitaa. Kyllästyttää huuto.
Tilanteeseen väsyneenä miettinyt, että kunpa tuosta pääsisi eroon, mutta kestettävä vaan on. Muilla samanlaisia ongelmia/tuntemuksia?
Kommentit (4)
On vaan koko ajan kiukkuinen kuin ampiainen. Keskustelusta ei tässä kohtaa tule yhtikäs mitään, huutaa vaan eikä suostu puhumaan. Alkaa oma pinna olla myös niin kireällä että murkun naamakin jo ärsyttää..
Onneksi loma loppui ja palasi takaisin kouluun..Tulee edes pieniä taukoja yhteiseloon.
Raskaalta vaan tuntuu jos tätä jatkuu vielä pari vuotta.
Välillä tekis mieli napata kurkusta kiinni ja vähän puristella.
Pakkohan se on omat tunteensa tunnustaa. Mietin vaan olenko ainoa joka murkkuun näin lopen kyllästynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt puhua asioista?Jos ei hyvällä kuuntele niin voihan sitä vähän " pahemminkin" sanoa.Itselläni jos tarpeeksi pitkään keittää niin sanon kyllä sitten suoraan missä mättää ja aina ei niin mukavaa tekstiä,mutta se mikä ei tapa niin vahvistaa.
Jälkeen päin kun saa ilmaa puhdistettua niin jutut selvästi luistaa paremmin ,seuraavaan kertaan.Anteeksi pitää osata pyytää molemmin puolin ja halatakin voi.
Sekin auttaa kun muistelee omaa murrosikäänsä ja nuoruuttaa ja millainen itse oli.
murkku meinaan vaistoaa sen ja menee entistä mahdottomammaksi. Kannaittaisko jutelle jonkun alan ihmisen kanssa yhdessä ja erikseen? Saisiko koulun kautta jonkun hyvän ihmisen? Voimia sinulle ja muista että kuitenkin hän on sinun rakas lapsesi.
Minusta on hyvä, että uskallat tunnustaa ajatuksesi.
Oletko kokeillut kysyä, onko hänellä jotain huolia?