väkivalta parisuhteessa

välkivaltaiset miehet tulevat itse väkivaltaisesta perheestä, eli jatkavat kierrettä. Taustalla myös oma epävarmuus, naamioituna joksikin muuksi kuten vaikka mustasukkaisuudeksi. Naisen vaikea lähteä kun itsetunto nujerrettu vuosikausien alistamisella, ja monessa perheessä on kuitenkin niitä hyviäkin hetkiä. Ja täälläkin aina neuvotaan että ei kannata erota jos on pieniä lapsia, tätä naiset ajattelevat liikaakiin ja jäävät hakattaviksi

kun kokee väkivaltaa parisuhteessa joten se ei TODELLAKAAN ole harvinaista ja tämän tilaston valossa meidän jokaisen pitäisi tuntea monta jotka sitä ovat kokeneet.



Minä tunnen VAIN yhden eikä sekään omasta kaveripiiristäni joten kyllä nämä tilastot on valitettavasti tietyistä piireistä, joissa sitten JOKAINEN nainen on kokenut väkivaltaa.

sitten et vain tiedä, tämä kun ei näy aina ulospäin ja monet salaavat ongelman vuosia, vuosikymmeniä tai jopa hautaan asti. Ja ongelma ei tutkitustikaan ole vain tietyissä piireissä, ihan ns. hyvissä perheissä on myös väkivaltaa

Vierailija:

kun kokee väkivaltaa parisuhteessa joten se ei TODELLAKAAN ole harvinaista ja tämän tilaston valossa meidän jokaisen pitäisi tuntea monta jotka sitä ovat kokeneet.

Minä tunnen VAIN yhden eikä sekään omasta kaveripiiristäni joten kyllä nämä tilastot on valitettavasti tietyistä piireistä, joissa sitten JOKAINEN nainen on kokenut väkivaltaa.

...itse olin väkivaltaisen miehen kanssa n. 5v. Kaikki ulkopuoliset ajattelivat,että olemme " täydellinen pari" , kaikki on meillä tosi hyvin ja olemme onnekkaita. Kukaan ulkopuolinen ei tajunnutkaan,mitä neljän seinän sisällä tapahtui....Miksi sitten siedin miestä niin kauan... Hän tosiaan tuhosi itsetuntoni palapalalta pikkuhiljaa ja todella taitavasti (miehelllä narsistinen persoonallisuushäiriö) ja uskoin,että kaikki paha oli minun syytäni, " hyvät hetket" saivat uskomaan,että kyllä kaikki vielä paranee lopullisesti. Jos ulkopuoliset olisivat tienneet todellisuuden,ei kukaan olisi minua käskenyt miettimään lapsiamme ja jäämään suhteeseen, päin vastoin!! Onneksi ystäväni ovat sellaisia, heidän ansiosta lopulta olen pikkuhiljaa " parantunutkin" , mutta niin sisäiset kuin ulkoisetkin arvet ovat ikuisia. Jos mies kerran lyö, luottamus ei koskaan palaa tähän, vaikka kuinka sitä yrittäis itsellensä uskotella tai mies vannois,ettei koskaan enää, mutta sitä tunnetta ei koskaan unohda...

sitä saa mitä tilaa...

nro6

vaimonhakkaajat ovat sen verran " fiksuja" että varovat vahingoittamasta näkyviä alueita, esim. kasvoja. ..Kylkiluut voivatkin sitten olla paidan alla katkenneina:(

säälikin on sairautta. kukaan ei käske olemaans ellasessa suhteessa missä lyödään. joten tämä kenen käsi on murtunu, niin varmasti on saanut sitä mitä on tilannukin ja vielä pöllönpi on jos ei lähe tuosta suhteesta.

en ainakaan ns. huono-osaisista, joita moni ajattelee. toinen ääripää on sitten se, kun kaikki menee nii-iin hyviin. Iso talo, autot, hyvät urat, nuoria ja kauniita jne.. Ja kukaan ei tiedä tästäkään..

itse tunnen näistä omista piireistä samanlaisen tapauksen..

Vierailija:

Minä tunnen VAIN yhden eikä sekään omasta kaveripiiristäni joten kyllä nämä tilastot on valitettavasti tietyistä piireistä, joissa sitten JOKAINEN nainen on kokenut väkivaltaa.

JESTAS OLETTE SAIRAITA !!!!! AP ÄLÄ KUUNTELE NÄITÄ PLIIS



On sairasta sanoa, että on naisen oma vika jos sitä lyödään.



Jos tuntematon lyö sinua kadulla ilman syytä niin jätätkö asian silleen, kun " sillä nyt vaan oli paha päivä ja mulla varmaan naama väärässä asennossa eikä miellyttäny vastaantulijaa"

eikä kantamaan vastuuta. Pettymykset tulevat sitten valtavalla voimalla ja suuntautuvat ainoastaan ulos. mies ei pysty esimerkiksi mielessään kelaamaan, että " no kävipä vähän paska juttu, nyt kyllä harmittaa kovasti, tekisi mieli hajottaa koko paska" , vaan kaikenlaiset ihme tekstit tulevat hänen suustaan ulos. JOs tilanteen voi jotenkin saada toisen niskoille niin se vyörytetään, esim. olen auttamassa häntä pyörän korjaamisessa, niin totta kai se on silloin minun vika jos pyörä ei ala korjaantumaan vauhdikkaasti



Ja sitten kun lapsuuden koti on ollut kuin hotelli, äiti on kaiken tehnyt ja vaahdonnut päälle kaikki ylihuolehtimisjutut: varo sitä ja varo tätä, olehan nyt huolellinen, se on vähän likainen älä koske siihen, mies jatkaa kotona tätä samaa. Ei tee yhtään mitään, mutta vaahtoa kaikesta..



Kyllä tällaisessa tilanteessa vaimo alkaa olla heikoilla, kun on pieniä lapsia, huonosti nukuttuja öitä, apua ei tule, mutta narinaa vain ja jotain pyytää niin paskaa niskaa ja kun jotain vaatii niin käydään käsiksi..



Onnittelut vain tämänkin pojan äidille.. ei silläkään ole koulutus kuin lastenkasvatukseen!!!!!

Tuo 4. tai 5. oli minun muistikuvissa joka 6., mutta ne puutu siihen. Itse olen joskus suhteuttanut tätä asiaa niin, että kun meidän kadulla asuu 7 perhettä, niin vähintään yhdessä on väkivaltaa. MUTTA en ajattele, että välttämättä näissä piireissä ei olisi ja jossain useammin, vaan että näissä " paremmissa" piireissä se salataan useammin.



Toinen on se, että oliko tuo väkivaltatiheys fyysisestä väkivallasta vaiko tilasto ylipäänsä väkivallasta - henkisä väkivaltaa esiintyy kyllä ja se voi olla hyvinkin piiloväkivaltaa.

olen lukenut että se olisi joka 5.

Vierailija:

Tuo 4. tai 5. oli minun muistikuvissa joka 6., mutta ne puutu siihen. Itse olen joskus suhteuttanut tätä asiaa niin, että kun meidän kadulla asuu 7 perhettä, niin vähintään yhdessä on väkivaltaa. MUTTA en ajattele, että välttämättä näissä piireissä ei olisi ja jossain useammin, vaan että näissä " paremmissa" piireissä se salataan useammin.

Toinen on se, että oliko tuo väkivaltatiheys fyysisestä väkivallasta vaiko tilasto ylipäänsä väkivallasta - henkisä väkivaltaa esiintyy kyllä ja se voi olla hyvinkin piiloväkivaltaa.

eli todella usein ja usealle tapahtuu, yleensä perheissä, joissa on pieniä lapsia

ja todellakin saa aina kaiken puhuttua silleen ,että minä ajattelen kaiken olevan minun vika :(

vaikka ei todellakaan silleen ole! mutta se on kun äijä saanut mut niin ahistuneex :(



äitix2

Kukaan ei olisi saanut tietää siitä, jos minä en olisi marssinut perheneuvolaan pyytämään apua.



Kaikki naapurit, sukulaiset ja tuttavat luulivat, että meillä on oikea ihanneperhe.

Vanhemmilla hyvin menestyvä yritys, omakotitalo, kaksi autoa, ulkomaanmatka kerran vuodessa... yms.



Kotiseinien sisäpuolella nyrkit heilui, mutta kodin ulkopuolella isäni esitti kunnon herrasmiestä, eikä KUKAAN osannut arvata, että meillä oli kotona yhtä h****ttiä.

Onneksi äitini pääsi eroon suhteesta, kun me lapset oltiin päästy maailmalle.

...ex-mies oli just tällainen " taitava hakkaaja" , löi minua kuulemma kuten " naista lyödään" , jos olis lyönyt kovempaa, olisin kuulemma kuollut... Vältti kasvojani, mutta kehoni on täynnä arpia ja murtumia oli useita..

-7-

Mun mies on lyönyt, ja olemme todellakin " paremmista piireistä" . Kaksi lasta, 4v. naimisissa, oma talo. Rakastan miestäni kovasti ja yleensä meillä on ihanaa.



Paineiden kasvaessa joskus mies ei olekaan pystynyt enää aina hillitsemään itseään. Kohtelee lapsia joskus väkivaltaisesti, johon minä menen väliin. Tästä se yleensä soppa syntyy. Miehen isä on ollut väkivaltainen ja alkoholisti.



Olen huomannut, että mulla ei ole enää takaporttia. En pysty millään todistamaan tekoja (osaa lyödä jne. niin, ettei jälkiä juuri jää, ja vähättelee tekoja seuraavana päivänä " leikilläni vain läpsäsin jne" ). Elämme miehen tuloilla ja kaikki omaisuus on hänen. Itse olen vielä opiskelija. Mulla ei olisi juurikaan mahdollisuuksia elättää lapsia, ja miehelleni jäisi kuitenkin tapaamisoikeus lapsiin. En uskaltaisi jättää lapsia hänelle pitkäksi aikaa.



En tiedä enää, mihin vedän rajan. Mutta kun se raja on ylitetty, minun on kai pakko pakata lapset mukaan ja mennä ensi- ja turvakotiin. Lasten takia, itse vielä jäisin.



Olo on lyömisestä vain tyhjä. Eniten eron huomaa siitä, että välillä pelkään niin että tärisen ja oksennan silloin, kun huomaan, että olen tehnyt jotain väärin.

Muistan miten koulussa häpesin riisua liikuntatunneilla kun olin mustelmilla. Ja miten piti keksiä jos mitäkin syitä niille ruhjeille.

Äiti ei tullut väliin " koska sitten se vaan lyö minulle ja mitä se taas auttaa" , suora lainaus.

...Minulla oli " sama tilanne" ...Kirjaimellisesti pakenin, kaikki oli miehen omistuksessa, pakkasin 5v yhteen matkalaukkuun! Sä selviät jos pois tilanteesta kun löydät itsestäsi sen voiman lähteä. Mies oli meillä myös väkivaltainen kahta lastamme kohtaan ja se sai mut viimeistään tajuamaan,etten halua pojistamme samanlaisia kuin isästään! Kovaa tulee olemaan ja tarvitset kaiken voiman ja mahdollisen tuen, turvakoti on hyvä paikka aloittaa... Itse olen yli 2v taistellut " virallisen vapauden puolesta" , mullekin kaikkialla hoetaan " sanani miehen sanaa vastaa" ei ole todisteita, mutta sen verran uskovat ja ymmärtävät,etttä mies ei koskaan saisi tavata lapsiaan ilman valvontaa, mutta meillä sen verran " helppoa" ettei mies halua tavata lapsia.... Lapset siinä tilanteessa kärsivät enemmän kuin silloin uskoinkaan...Nyt jos näkevät minut " surullisena" , ekaksi kysyvät " onko isi lyönyt?" .. Voimia kaikille saman kokeneille...

-olikohan se nro 7 eka viestini...-