väkivalta parisuhteessa

Joka on muutamia kertoja (alle kymmenen) uhannut väkivallalla ja muutaman kerran käynyt käsiksi, lyönyt hän ei ole vielä.

Ja miksi en ole lähtenyt?

- kun sanoin lähteväni mies tajusi missä mennään, ongelmat jotka saivat aikaan uhkailu ja käsiksikäymisen tilanteita vähenivät ja ovat poistuneet (jos pidän häsäävän anopin poissa). Mies muuttui myös muuten hyvin paljon

- Lapsi. Minut on uskoteltu tuohon, että olisi parempi kun olisi isä

- yksi syy on ollut se, että mies on uhannut myös tekevänsä erosta hankalan. Minäkin olen noissa käsiksi käymistilanteissa tehnyt paljon asioita (olen lyönyt ja uhkaillut miestä ja välttänyt täten, että minua lyödään tai enää uhataan) ja pelkään, etten saa pitää lasta jos ero tulee

- mies on myös uskotellut, että erotessa minulle tulee muutoin vaikeaavoi olla näin, en kuitenkaan aina usko

Nyt on ollut seesteisempää pitkään ja elämä jatkuu hyvänä. En tiedä käykö mies enää käsiksi tai toistuvatko nuo tilanteet, mutta jos toistuvat sitten tiedän, ettei mikään muuttunut ja lähden hyvillä mielin..

Vierailija:

miksi naiset sietävät hakkaamistaan. Sillähän tavallaan antaa miehelle luvan hakata lisää. Muutenkin kaikilla rentuilla, dokuilla ja naisten hakkaajilla on aina puoliso? Myös sitä ihmettelen.

T:ex-sinkku mies

Yleensä väkivalta vain pahenee, jos se kerran on päässyt alkamaan ja seuraukset voi olla vakavat!

Toivon, että teistä kukaan ei joutuisi kokemaan enää koskaan väkivaltaa. Tarkoittaa se sitten avioeroa tai miehen muuttumista, mutta te ette ole ansainnut väkivaltaa!

Voimia teille kaikille!

Uhallakin otatte turpiin

...Tunnistan itsekin olleeni tuossa samassa " tilanteessa" . Uskoin,että kaiken ohella ennen kaikkea rakastin miestäni, hyvät hetket hänen kanssaan " voittivat" huonot hetket ja mikä tahansa oli parempaa kuin olla ilman häntä jne. jne... Kunnes todellakin heräsin ja mietin vuosien pelon jälkeen, kuinka hemmetin kauan jaksan elää jatkuvasti peläten joka ikistä liikettä!!! En koskaan tiennyt, millä tuulella hän tulisi kotia, mistä saattaisi yhtäkkiä suuttua yms. Öisinkään en saanut nukutuksi, kun joskus satuin vahingossa aivastamaan ja herättämään hänet, hän oli kurkussani kiinni väittäen,että yritän tahallaan häiritä häntä...yms. Luulin, että elämäni " loppuisi" ilman sitä miestä, kaikki ajattelisi minua surkeaksi yh:ksi yms. Ja pas****!!!! ;) Jaksatteko todellakin elää ikuisen pelon kanssa? Vaikka kaikki olisikin hyvin pitkiäkin aikoja, se pelko on ja pysyy siellä pohjalla, vaikka se kuinka yrittäisi kieltää...

-7-

ps. Olen 26v eli elämäni on todellakin vasta edessä, onneksi sain siihen tilaisuuden, kuin myös lapseni!