Katsoiiteko eilen Pikkutyranneja? Uskomattomia lapsia, sylkivät jopa äidin päälle. Tunnetteko vastaavia tapauksia?

Sekin oli hienoa, että äidillä oli niin voimakas motivaatio onnistua. Kuten itse sanoi, " en halua enää palata entiseen" . Muistan aiemmista jaksoista yhden vähän yksinkertaisen oloisen äidin, joka vain olla möllötti eikä kunnolla edes yrittänyt, ennen kuin supernanny pisti hänet koville.



Joku (tahallisesti) lapseton tuttuni sanoi, että tuota ohjelmaa katsellessa tulee kyllä entistä varmempi olo, ettei heille lapsia koskaan tule. Varma vauvakuumeen tappaja kuulemma.

perheessä pääsee tilanne tohon, ennemmin lapset pistetään tossun alle. En ymmärrä että vanhemmat pelkää lapsiaan.

Katsoin tuota dokua ja ajattelin, että kerrankin lapsia, jotka ovat jopa vähän vaikeampia kuin omani :-)



Enkä ole mikään curling-vanhempi :-)



Kuri on tosiaan kova, mutta silti nauravat päin naamaa. Aresti ei auta, lelujen poisottaminen ei auta (varastavat vielä muutkin tavarat, kuten mm. minun kännykkäni jne ja piilottavat niitä ympäriinsä), tukistaminen ei auta, puhuminen ei auta, hyvällä puhuminen ei auta.

Holding-terapia auttaa vain puolisen tuntia, selkäsaunalla uhkaaminen auttaa 5 minuuttia. Selkäsauna auttaa ehkä tunnin.



Siinähän moralisoitte. On niitä oikeasti tosi vaikeitakin lapsia. Ja jos vanhin on, muut seuraavat perässä ja ottavat oppia.

Täydet sympatiani sinulle. Mieheni veljenlapsi on oikea kauhukakara ja kaipaisi kunnon selkäsaunan ainakin kerran kuussa. Vanhemmat ovat täysin voimattomia lapsensa edessä...

Välillä tuntuu, ettei jaksa aina jankuttaa samoista itsestäänseelvyyksistä omille lapsilleni ja hermo menee tasaisesti. Omani ovat kuitenkin aivan tuikitavallisia ja perusrauhallisia lapsia ( toki tempperamenttisia ). Ei pitäisi minunkaan ottaa pultteja tyhjästä..



Ei muuta kuin voiimia ja jaksamista tidän perheellenne 6!

Vaikeinta on säilyttää omat hermonsa, kun lapset riehuvat ja kirjaimellisesti hyppivät seinille :-/ Ja toisaalta pitäisi muistaa myös iloita lapsista ja kiittää heitä jos jossain tuholaistouhun välissä on hyvä hetki.



Tuli niin tuttu tunne, kun perheen isä dokussa sanoi, että ajatteli lapsistaan aiemmin, että he ovat mellakkajoukko, eivätkä lapsia. Mieheni ajattelee aivan samoin. Nyt olemme eroamassa, pääseepä hän sitten välillä rauhaan lapsilta.



Pahinta on, kun mikään ei auta. Ei kuri eikä rakkaus. Eikä periksikään voi antaa. Ja silti ei voi rangaista loputtomasti, vaikka lapsi loputtomasti tekisikin tottelemattomasti. Siksi on osattava löysätä ilman että antaa periksi. Tajuaako kukaan :-)

Oikeasti on varmasti olemassa todellisia " kauhukakaroita" . Mietin usein, että onkohan olemassa lapsia, joihin Supernannykaan ei saisi kuria? Kun on tuollainen ohjelma niin on helppoa tehdä siitä aina sellaista että Nanny onnistuu aina ja helposti! En kuitenkaan usko, että perheet aina toimisivat noin järkevästi ja samalla tavoin. Elämä kun ei aina ole samanlaista ja äidin ja isinkään hermot eivät aina toimi kuten pitäisi...



Lisäksi omiin lapsiin on niin vahva tunneside, että luulen että heitä on vaikeampi kurittaa kuin esim. Supernannyn on kurittaa vieraita lapsia.



Onneksi omat lapset ovat suht kilttejä ja mielestäni helppoja. En siltikään usko, että kaikki lapset ovat.

ja oppivat mikä on oikea

tajua, miten samassa perheessä voi olla useampia kauhukakaroita, seinille hyppiviä mellakkatapauksia, niin että vika ei ole vanhemmissa vaan muka niissä KAIKISSA lapsissa???

Ymmärrän, että kahdesta toinen voi olla tempperamenttisempi, vaativampi perusluonne, mutta musta jotakin on pielessä vanhempien toiminnassa/asenteessa jos kaikki penskat ovat täysin riiviöitä?



Tuli mieleen sellainekin, että ihmiset ovat nopeita tai hitaita. Jos vanhemmat ovat hiljaisia ja rauhallisia, lähes flegmaattisia luonteeltaan, ja lapsi onkin tulinen ja nopea, eivät vanhemmat tiedä, mitä sen kanssa tehdä, ts. eivät OSAA vastata sanallisesti ja toiminnallisesti siten kuin lapsi kaipaa. Ja kun monet lapset ovat vilkkaita, flegu ja avuton vanhempi ei vain osaa laittaa ns. kovaa kovaa vastaan, vaan on jotenkin avuton, minkä lapsi vaistoaa, vaikka vanhempi yrittää mielestään. Kuten eläimet haistavat pelon...





Mulla on 2 jo isoa lasta, toinen kiltti ja rauhallinen, toinen haasteellinen, lyhytpinnainen ja tulinen. Mutta niin olen minäkin, ts. pärjään tuon riiviön kanssa, jopa nyt murrosiässä, kun vedän saman vaihteen päälle kuin sillä. Asenteella, että sä ET ala perkele hyppiä MUN silmille, mua totellaan, tuliko selväksi!

Hänkin kunnioittaa sanaani, sillä en ikinä näytä epävarmuuttani, ja osaan olla yhtä pelottava kuin teinikin. Riitoja on ehkä 4kk välein, enää, sillä tämä tuittupää on oppinut, että mun kanssa on parempi olla kaveri, riidat eivät hyödytä mitään.



Jos olisin vain kärsinyt ja väännellyt käsiäni, tai alkanut välinpitämättömäksi, meillä kukaan ei kunnioittaisi mua. Kuten sanoin, toinen lapsi on leppoisa luonne, mutta jos näitä olisi kaksi tai kolme samanlaista, minä katsoisin peiliin, ja silloin vika olisi kyllä itsessäni. 2 tai enemmän, vika on kasvatuksessa. Nyt kyseessä on perusluonne yhdellä, on tullut äitiinsä;).

ole tämän yhdenkään kanssa, kun opeteltu näitä asioita pienestä pitäen. Välillä vaan muisti pätkii...:) Mulla ei siis ole yhtään kauhukakaraa, vaan yksi jolle pitää joskus laitella rajoja.

lapset ovat niin vaikeita etteivät vanhemmat pärjää. On se vaan kummallista ettei mun ole koskaan tarvinnut antaa yhtäkään selkäsaunaa, vanhemmat taas lomilla " joutuvat" pieksämään kun mikään muu ei muka auta...

Lapsia neljä.

Mun suosikki ohjelma, tulee hyva mieli kun katson. Omat lapset on kuin enkeleita noihin kauhukakaroihin verrattuna!

siksi lapset ei tottele.Näin on useissa Nannyn jaksoissa ollut.

Vanhemmat kieltävät joko liikaa tai liian vähän.Ja usein antavat liian vähän aikaansa ja rakkauttansa lapsilleen.Ja lapset ottavat malliaan vanhemmistaan,jos vanhemmat tappelee koko ajan ja kotona on kireä ilmapiiri niin lapset purkaa sen agressioina kerjätäkseen huomiotaan vanhemmiltaan.Eli katsokaa vaan itseänne peiliin ja ajatelkaa lapsen näkökulmasta!

Jos koko ajan huudetaan niin lapset huutaa takaisin. Vanhemmat luulevat, että on tiukka kuri kun osaa huutaa. Näin se ei ole. Kuri tarkoittaa johdonmukaista toimintaa ja siihen ei tarvita kovaa ääntä, vaan voi sano tiukasti mutta normaaliin ääneen. Lapset on peilejä. Ne peilaa kaikki vanhempien tunteet ja teot...



Näitä olisi hyvä miettiä jos perheessä on " kauhukakaroita" :



- käytättekö jäähypenkkiä?

- muistatteko kiittää ja kannustaa lasta jos on tehnyt jotain hyvin?

- teettekö juttuja yhdessä koko perheen kanssa?

- oletteko säännöissä johdonmukaisia?

- muistatteko myös nauraa lapsen kanssa?



Uskon että positiivinen palaute on avain näiden ADHD-lastenkin kasvatukseen. Jos jatkuvasti huutaa ja kieltää, ei se paranna lasta eikä kotirauhaa yhtään...

Ei ole yhtään ihme jos lapset hyökkivät päälle jos vanhemmat oikeesti käyttää selkäsaunoja...muistakaa se motto että lapsi on peili, pätee myös tässä selkäsauna-asiassa...

Ihan oikeasti, kyllä saisi moni katsoa peiliin ennen kuin syyttää lapsiaan hankaliksi. En tunne mitään sympatiaa niitä kohtaan, jotka lyövät lapsiaan.