Kauhein tragedia sinun ja miehesi välisessä suhteessa tai perheessäsi?

todettu syöpä miehessäni.

terveenä syntyneen lapsen sairastuminen ( 2 v valvomista-huolta-tutkimuksia-sairaalassaoloa) etusijalla oli molemmilla lapsi sitten oma uni jossain välissä kolmantena kai tuli puoliso...



minun joutuminen sivullisena (=uhrina) mukaan rikokseen (poliisitutkinnat, painajaiset ym) vaikuttivat mieheenkin



sekundäärinen lapsettomuustuomio ja lapsettomuushoidot



keskiraskauden keskenmeno, siunaustilaisuudessa vain minä, mieheni ja pappi



keskenmenon yhteydessä myös minun henkeni oli vaarassa, miehelle kova juttu



tähän nämä toivottavasti päättyvät



t eräs, joka toivoo olevansa raskaana (koeputkihedelmöityksen PAS-siirto reilu viikko sitten...)!!!!

mm. mieheni sairastui syöpään, siskoni kuoli samaiseen tautiin jne. Mutta suurinpana onnettomuutena ja ikävää leimaa antavana asiana pidän silti mieheni vanhempien avioeroa. Mieheni sisarukset ovat vuorotellen sairastuneet masennukseen tämän katkeran avioeron takia. Samoin anoppini on kulkenut aivan pohjamudissa asian vuoksi: masennusta, itsetunto-ongelmia, taloudellisia ongelmia... Oman hankaluutensa tuo myös apen uusi perhe ja ennenkaikkea henkisesti kieroutunut vaimo. Tämä asia vaikuttaa mieheeni, sukulaissuhteisiin ja meille läheisiin ihmisiin koko ajan ja aina! Pidän tätä suurena tragediana, joka on pilannut monet hetket...

pahinta oli minun sairastumiseni masennukseen/ahdistukseen jonka seurauksena tein (pienen) rikoksen ja jäin siitä kiinni.

Mieheni, äitini ja minun puolen sukulaiset tietävät asiasta, mieheni suku ei.

Julkinen häpeä on silti suuri, vaikka mitään tuomiota teostani ei tullut. Moraalinen tuomio silti, niin sen koen.

Ei ole todellakaan minun tapaistani tehdä sellaista, sen kanssa on vaan nyt elettävä.

joka muuttui yhtenä päivänä fyysiseksi. Se olikin viimeinen päivä kun olimme yhdessä.

jonka jälkeen 4kk erossa oltua mies mankui ja vinkui pitkään anteeksiantoa. Mietin ja mietin ja annoin uuden mahdollisuuden. Nyt kolme vuotta tuosta tapauksesta ja olemme saaneet toisen lapsenkin. Tällä hetkellä elämä hyvin, ja tiedän tarpeen tullessa selviäväni yksinkin.

Meillä samanlainen tilanne. Uskomatonta miten avioero voi vaikuttaa koko lähisukuun ja ihmisten hyvinvointiin. Kamala lumipalloilmiö.



:(