Ketään TYÖUUPUMUKSESTA kärsinyttä?
Millaista oli ja miten selvisit?
Terveisin yksi, joka ei ikinä voinut kuvitellakaan sairastuvansa, mutta ehkä sitten kuitenkin sairastui ?
Kommentit (4)
Miten aloit oireilla? Töissä vai kotona? Oliko töihin meno vaikeaa? Kärsitkö unettomuudesta?
Kaikki tuo kiinnostaa kovasti, kun en ole varma, onko uupumuksesta minulla kysymys. Töitä on ihan hirveesti, tykkään hommistani, en saa keneltäkään niissä tukea, kiitosta kyllä, mutta oloni on nykyään tosi alakuloinen, siksi tuli tuo uupumus mieleeni.
Ja sillä diagnoosilla myös kela myöntää sairauspäivärahaa, ei itse uupumuksella. No, se on sivuseikka.
Olen siis uupunut /masentunut hankalasta työympäristöstä. Ennen minulla oli itsenäinen työ ja sain määrätä tahdin itse - pidin kiireestä. Nyt on ruvettu tappelemaan ja nälvimää, kun toiset tekee toisten työn - muka - ja aina kaikissa viesteissä on joku toista aliarvioiva lause mukana, koska nuolet kermat päältä tms.
Minun kohdalla tilanne on myös jo niin pitkällä, että perhe kärsii huonosta tuulestani eli en ole kovinkaan varma, auttaako eteenpäin pelkkä lasten oireiden hoito ja oma sairausloma. Lisäksi tässä kärsii parisuhde eli voi sanoa, että kaikki on tälle erää rempallaan.
Minun kohdalla tätä on kestänyt jo vuosia. Työterveyslääkäriin, mielenterveystoimistoon, työvoimatoimiston palveluihin ja perheneuvolaan olemme tukeutuneet vasta viime vuonna. Mikään asia ei ole vielä kunnossa, mutta itse sairausloma tuntuu aika ajanhaaskuulta - tai olen saamaton saamaan mitään aikaiseksi, vaikken töissä olisikaan - tuntuu, että elämässä on edes jotain, kun on töissä.
Sain juuri ennen joulua myös lääkityksen. Lääkäri sanoi, että minulla on jotain, jos oikein alkaa ahdistaa. EN oikein uskonut lääkkeisiin, mutta yksi erittäin suuri apu niistä oli - tuohon kolmioon uskoin - illalla ennen nukkumaan menoa 1 pilleri ja uni tulee ennen kuin olen ehtinyt aloittaa sitä tunteja kestävää asioiden murehtimista. Olen siis nukkunut viime viikot erittäin hyvin, vaikken oikeastaan edes osannut ajatella ko asiaa ennen. Nyt sen tajuaa, että ilta oli se aika päivästä, kun eniten pohtii kaikkia juttuja pääsemättä asioissa kuitenkaan eteenpäin.
Auttoi kun irtisanouduin ja jäin kotiäidiksi. Kävin juttelemassa psykalle ja söin masennuslääkkeitä 6kk. Pahintaittui, mutta vieläkin näne pahoja unia vanhasta duunista. Aikaa kulunut 3½vuotta.Hae apua ja malta sairastaa rauhassa. Alasta riippuen voit joutua kovastikin tappelemaan, että saat saikkua, valitettavasti!
T. ex-hoitaja