Haukkuivatko vanhempasi sinua lapsena?

Kyllä, myös mulle sanottiin saatanan kakara ja korville tuli vielä teini-iässäkin, kun en uskaltanut vastaan panna OMALLE ÄIDILLE.

Mutta asiat muuttui, kun tajusin ettei tarttenut teininä sellaiseen alistua.

Äitini oli pienikokoinen mutta paha suustaan, kerran sen käydessä päälleni sitten paninkin hanttiin, iskin äidin vasten keittiön laatikoita kun koitti siinä yrittää tavanomaista riepotteluaan. Silloin ei enää onnistunut ja lopetti.

Minulla ei tulisi mieleenikään haukkua omia lapsiani, saatikka sitten käydä kiinni.

äitini muistaakseni joskus sanoi meille (minulla melkein samanikäinen veli) " mitä olenkaan tehnyt ansaitakseni noin kauheat lapset" , mutta pyysi anteeksi, eikä se niin pahalta tuntunut kun tiesin, että olimme yllyttäneet hänet siihen pisteeseen. Eli sellaisia traumoja ei kyllä minulle ole jäänyt...



Olin todella todella todella vaativa lapsi ja eräs äitini miesystävä kerran sitten huusi äidilleni (minun ollessa vieressä), että kakarasi on saatanan tyraani! Kun en suostunut koskaan nukkumaan ilman äitiä ollessamme mökillä, vaan vaadin äitiä viereen :( Nyt harmittaa äidin puolesta kun olin niin hankala.

Silloin itsekin huvituin sanoista. Mutta vasta aikuisena ymmärrän, että vitsailusta jäikin traumoja. Olen ihmispelkoinen jne. Joskus suutuksissani sanon miehelleni ja/tai lapsille todella ikävästi, mutta heti muistuu mieleen tuo itse kokemani. Erityisesti lapsille yritän olla moittimatta lasta itseään, vaan aina pitäisi huomauttaa vain siitä, mitä lapsi on tehnyt väärin. Huumoriinkaan kätketty iva tai pilailu ei ole lapselle hyväksi!

lapsena se tuntui pahalta enkö minä ole edes ihminen. Aikuisena sanoin äidilleni asiasta, hän oli ihmeissään, että samanlaisia lapsia olitteko kuin muutkin, tarkoitti koska meistä neljästä kuuden vuoden aikana syntyneestä on olisi vähän vähemmän vaivaa.

kaikki on jäänyt mieleen!mutta huomaan myös että olen lähes samanlainen omille lapsille kun oikein hermostun,vaikken haluaisi!! miten saisin pidettyä mölyt mahassani kun oikein suututtaa??!!

äiti haukkui akanrotkoksi ja tammaksi

Kyllä on hyvä, että vanhemmat elivät kanssamme päivästä päivään ja pitivät huolta parhaansa mukaan. Muuta ei kohtuudella voi vaatia.



Kiitos äiti hyvistä ja huonoista päivistä. Kaikista on jotain takkiin tarttunut.

Syynä ehkä se, että olen sitä mieltä että heissä on jotain vikaa. Itkevät ja vinkuvat ja ovat kaikessa hankkalia ja minä olen totaalisen väsynyt. Viikon päästä lähden töihin, ehkä se helpottaa? Olen todella pahoillani siitä, etten pysty parempaan.

enkä myöskään hauku omiani. Poikkeusta lukuunottamatta. Hermostuin esikoiselle (kohta 7) yli puoli vuotta sitten ja sanoin saatanan kakaraksi. Siitä muistutetaan vieläkin. Asiaa taisi tuo kirosana vielä pahentaa kun yleensä en kiroile.

en hauku omia lapsiani, mutta isovanhemmat tapaavat heidät ehkä kerran puolessa vuodessa ja haukkuvat lapsenlapsiaan joka kerta.