Muita joilla ei ole minkäänlaista tulevaisuutta tai ainakin vain toivoton sellainen?

Meillä on vauva ja olen siis äitiyslomalla ja äitiysloman jälkeen tietysti näissä olosuhteissa hoitovapaalla, sen jälkeen tilanne on aivan avoin. Olen opiskellut yliopistossa mutta tutkinto on kesken, sillä en saanut opiskeluaikoina mitään alaan liittyvää kesätyötä, ja muistakin oli tyrkyllä vain siivoushommia, eli työkokemus on surkea. Kun en saanut työkokemusta niin masennuin kovsti eikä opiskelukaan sitten niin kiinnostanut, kun ei se tuntunut mihinkään johtavan. Jotenkin vain tuttavapiiri on niin rajoittunut, ettei ole sellaisia suhteita joilla voisi niitä työpaikkoja kalastella. Mieheni on töissä ja aina riitatilanteissa ottaa esille sen, että hän kuulemma elättää meitä. Minä maksan ruuat ja kaikkien vaatteet ja sitten joitakin laskuja ja mies sitten muut. Tiedän, että tämä natkutus voimistuu kunhan lapsi täyttää kolme, ja olisi pakko saada töitä, mutta jo vanhastaan tiedän, että se on lähes mahdotonta, varsinkin kun nyt asumme tälläisella pikkupaikkakunnalla, jossa ilman suhteita ei saa edes niitä siivoojan paikkoja. Ja täälläkin kaikki tuntuvat paremman puutteessa opiskelevan lähihoitajiksi, joten sekään vaihtoehto ei ole realistinen, sitäpaitsi olisin siihen luonteenkin puolesta täysin epäsopiva.

Niin siis elän vielä armonaikaa, mutta kello tikittää ja tiedän kyllä mieheni valituksen alkavan, ja oma tilanne huolestuttaa. Pahinta on, että kun tietää satavarmasti, ettei tule ikinä olemaan haluttua työvoimaa, eikä ole mitään intoa olla työharjoittelussa tms. päähänpotkittavana, niin kuolemakin alkaa kangastella mielessä ruusuisena vaihtoehtona. Nukkuisi vain, eikä rassaisi kenenkään hermoja. Mutta ei, itsemurhaankaan en usko kykeneväni, mutta pointtihan onkin se, että minä ymmärrän täysin niitä äitejä, jotka toivottomana pistävät lihoiksi lapsensa ja itsensä. Lapset säälittävät mutta vielä enemmän säälittää tuollainen äitiparka, joka on ajettu niin ahtaalle, ettei näe enää mitään muuta vaihtoehtoa. Säälistä ja lapsiaan säästääksen hän varmasti tekonsa teki.

Sitä ei varmaan kaikki tämän palstan hyväosaiset tajua, että Suomessa on paljonkin täysin työmarkkinoiden ulkopuolelle jääviä ihmisiä, joilla ei sitten ole oikeastaan minkäänlaista ihmisarvoa kenenkään silmissä. Kuinkahan paljon näitä katastrofeja tulee vielä olemaan? Minun puolestani ei teidän kenenkään tarvitse olla huolissaan, sillä olen aivan liian järkevä mitään tuollaista tehdäkseni.