Lue keskustelun säännöt.
Huomasin tänään itsestäni hirveän piirteen...
02.01.2006 |
katsoin kaupan kassajonossa yhtä äitiä, jolla oli kaksi poikaa ja säälin häntä. Mielessäni kävi sekunnin sadasosan, että voi raukkaa kun ei ole saanut tyttöä ja mikä pahinta, minulla ei itsellänikään ole tyttöä, vain maailman suloisin poika.
Aivan jäin itsekin ihmettelemään, että mistä tuo ajatus tuli, että onko minulla jossain alitajunnassa se ajatus että kaikki naiset haluavat sen oman prinsessan. En tiedä, mutta aivan hävetti jälkeenpäin. Tuntui kuin olisin tehnyt pojalleni vääryyttä :(
Kommentit (7)
Täytyy tunnustaa, että välillä käy itsellä mielessä sama. Silti puheissa poika on aina jotain suurta ja ihmeellistä, tavoiteltavaa. Siis enemmän kuin tytöt. Itselläni on vain tyttöjä. Aina raskausaikana moni on toivonut meillekin poikaa ja hohotellut ivallisena kun olen kertonut jo odotusaikana, että tyttö tulee. Kuitenkin myöhemmin näiltä poikien äideiltä on lipsahtanut, että olisi se tyttö itselläkin kiva ja tytöt ovat rauhallisempia. Eräs ystäväni, jolla on molempia, on moneen kertaan todennut, että jos olisi itse saanut valita, olisi halunnut vain tyttöjä, vaikka samalla tunnustaakin, miten pahalta oma kommentti tuntuu, kun ajattelee sitä poikaansa. Asian voisi tietenkin ajatella myös toisinpäin, onko mies pettynyt jos ei saa omaa poikaa. Itse en osaa poikaa kaivata, poikien elämästä en mitään tiedä. Vaan tottakai olisin poikaakin rakastanut, jos sellaisen olisin saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajatellut asiaa sen kummemmin. Kun meille syntyi poika, niin en tuntenut pahaa oloa tai mitään, minulla oli rakas lapsi sylissä ja se oli tärkeintä. Joskus olen katsellut kadehtien tyttöjen äitejä vaateostoksilla, mutta se on ainoa asia, joka mielestäni on pojan kanssa jotenkin vaikeampaa (kun niitä hienoja vaatteita on vaikea löytää).
Siksi tuo ajatus tulikin jotenkin yllätyksenä ja oikein säikäytti minut. Kai sillä sukupuolella sitten jotain väliä on, vaikka molemmat ovat tervetulleita. ap
p.s. Mun siskolla on kolme tyttöä ja odottaa neljättä ja hän kysyi minulta, että loukkaannunko minä, jos hän haluaisi siitä neljännestäkin tytön...No en tietenkään, koska näyttää hän tuosta meidänkin pojusta niin kovasti tykkäävään, hänelle ne tytöt vaan sopii niin hyvin.
Ettei ap vain olisikin todellisuudessa tytön äiti (alemmuudentuntoinen sellainen...) ja yrittää sitten ko. kirjoituksella taas vakuutella, kuinka muka KAIKKI naiset haluaisivat sen " prinsessan" (YÖK, sanon minä). Näitä ko. juttujahan ja alemmuutta potevia äitejä täällä av:llä vilisee enemmän kuin tarpeeksi.
Itselläni on ainoana lapsena 3-vuotias poika, todellinen valloittajatyyppi ja todella nättikin vielä (jos pojasta saa niin sanoa...), enkä aio enempää lapsia hankkia.
En kaipaa myöskään mitään pyntättävää prinsessaa, vaatemakunikin on sellainen, että kaikensorttiset vaaleanpunaiset hörhellykset ovat mielestäni KAMMOTTAVIA (en niitä ostaisi, vaikka minulla olisikin tyttö) ja poikien vaatteet ja etenkin -lelut ovat paljon hauskempia ja mielenkiintoisempia. Makuasioita kai ovat. Eli ainakaan minulle se " prinsessa" ei ole ollut mikään välttämättömyys.
ei olisikaan se paras vaihtoehto. Ap:lle pisteet siitä, että uskaltaa sentään myöntää että on ihminen, eli omaa muitakin ajatuksia kuin että jippii, hurraa, sain pojan. Luulisi että kaikki normaalit äidit miettivät joskus millaista olisi jos olisi sitä toistakin sukupuolta, älä ota niin henkilökohtaisesti.
Eihän jokainen pikkutyttö ole " prinsessa vaaleanpunaisissa hörhellyksissään" !
Minulla on kaksi lasta, poika ja tyttö. Esikoista odottaessani oli ihan sama, kumpi tulee. Toista odottaessani toivoin tyttöä, koska tiesin, että toinen lapsi voi jäädä viimeiseksi. Kun sitten tyttö syntyi, olin todella iloinen.
Miksi halusin molemmat sukupuolet? On upeaa seurata molempien sukupuolien kasvua. Yleensä kuitenkin sukupuolten välillä on eroja jo pienestä lähtien, meidän lapsilla näköjään on ainakin. Ja ON totta, että mies osaa samaistua paremmin poikien leikkeihin ja minä työtn leikkeihin. Jostain kaukaa pulppuavat ne omat lapsuuden muistot ja niitä on niin mukava muistella :)
Ja kyllä, kumpaa tahansa sukupuolta olisi tullut tuplana, olisin hitusen surullinen, että se toisen sukupuolen edustaja puuttuu (vaikka sanomattakin on selvää, että ei lasten sukupuoli ole se _tärkein_ asia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä minä sen ymmärrän, että halutaan sekä tyttöjä että poikia (ihannehan se olisi, jos olisi molempia, minustakin), mutta, että kaikki poikien äidit olisivat muka pettyneitä yms, niin on aika paksua. Kyllä minä pidän itseäni ihan " normaalina" , vaikka en koe jääneeni mistään paitsi tytöttömänä. Ja outoa kai, mutta minä pystyn oikein hyvin osallistumaan poikamaisiin leikkeihinkin ;-), kaikenlaiset nukkeleikit vaikuttaisivat mielestäni ainakin näin yhtäkkiä ajateltuna tylsiltä ja hidastempoisilta. Olen kai sitten osannut niin " suuntautua" poikani tarpeita vastaavasti (?).
Ja etenkin minua ärsyttävät suunnattomasti äidit, jotka potevat alemmuuskompleksia sen takia, että heillä on " vain" tyttöjä (ja ko. äitejä täällä riittää) ja pistävät sitten sen mukaisia provosoivia aloituksia tänne.
T. 7
Minäkin katson joskus jotain äitiä sääliä, jos hän on antanut itsensä oikein pahasti rupsahtaa, eikä jaksa meikata jne. Sitten huomaan itsekin olevani samanlainen.