miten käytte kylässä sukulaisten ym. luona?koko perhe?

Minusta on ihan yhtä normaalia tavata sukulaisiaan tai olla tapaamatta (siis olettaen että sukulaiset ovat ihan fiksua ja mukavaa porukkaa).

Ei sukulaisuus ole mikään velvoite tavata. Esim. tätieni kanssa minulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin " veri" (miehelläni ei edes se!). Se ei valitettavasti riitä kyläilyn viihtyvyydeksi.

Mieluummin minä kyläilen kavereiden luona ja viihdyn aidosti, kun sukulaisten luona pelkästä velvollisuudentunnosta (vaikka heissä ei vikaa olekaan).

Äitini luona toki kyläilen useinkin (meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteitakin), mutta en missään nimessä pakota miestäni mukaan. Veljeni asuu taas poikamieskommuunissa, joten siellä ei tule kyläiltyä, mutta veljeni käy meillä mielellään (ja onkin tervetullut). Mieheni ei ole mikään pakko olla kotona juuri silloin, jos hän ei tahdo.



T. 4

Ihan oikeasti, kyllä vierailee. Mutta tätä tämä nykyään on, mitään sellaista ei tehdä, mikä koetaan itselle vähemmän hauskaksi tai viihdyttäväksi. Miehelläni on kaksi mummoa elossa. He ovat ihan ok tyyppejä, mutta en itse tunne mitään läheisyyttä heidän kanssaan. Silti vierailen heidän luonaan miehen ja lapsen kanssa. Miksi? Koska tiedän sen ilahduttavan mummoja suunnattomasti! Toinen mummo on jopa anopilleni itku silmässä kertonut, miten on niin ihanaa kun lapsenlapsensa vaimo käy kylässä ja tuo lapsenlapsenlasta näytille ja kertoo kuulumisia. Ja että hän on niin iloinen, että lapsenlapsellaan on näin mukava puoliso.

Samoin oma, nyt jo pois mennyt mummoni ilahtui aina suunnattomasti, kun mieheni oli mukana kyläreissuilla. Joskus totesi toisesta lapsenlapsestaan meille " Ei se Raija ikinä sitä kaveriaan (miesystävää) tuo mukanaan, ei kai se Raija kehtaa esitellä näin höppänää ja vanhaa mummoa" . Huomasi, että häntä vaivasi suunnattomasti, että miksi puoliso ei tule mukana. Ei nämä mummoni luona kyläilyt miehelleni mitään viihdyttäviä olleet, mummo oli jo dementoitunut ja tosiaan vähän " höppänä" , mutta kunnioituksesta ja arvostuksesta mieheni tuli kylään mukaan. Olisi miehelläni varmaan ollut kyläilyjen aikana hauskempaa viettää aikaa omien kavereiden kanssa tai harrastaa, mutta helkkari soikoon, aikuinen ihminen voi tehdä sellaisia asioita, jotka ei ole " huippukivoja" ihan vain siksi, että sillä saa toiselle ihmiselle hyvän mielen!!!

t.11

Vierailija:

Minusta on ihan yhtä normaalia tavata sukulaisiaan tai olla tapaamatta (siis olettaen että sukulaiset ovat ihan fiksua ja mukavaa porukkaa).

Ei sukulaisuus ole mikään velvoite tavata. Esim. tätieni kanssa minulla ei ole mitään muuta yhteistä kuin " veri" (miehelläni ei edes se!). Se ei valitettavasti riitä kyläilyn viihtyvyydeksi.

Mieluummin minä kyläilen kavereiden luona ja viihdyn aidosti, kun sukulaisten luona pelkästä velvollisuudentunnosta (vaikka heissä ei vikaa olekaan).

Äitini luona toki kyläilen useinkin (meillä on paljon samoja kiinnostuksenkohteitakin), mutta en missään nimessä pakota miestäni mukaan. Veljeni asuu taas poikamieskommuunissa, joten siellä ei tule kyläiltyä, mutta veljeni käy meillä mielellään (ja onkin tervetullut). Mieheni ei ole mikään pakko olla kotona juuri silloin, jos hän ei tahdo.

T. 4

Kuten aiemmin kirjoitin, niin esittäytymiskyläily olisi kyllä sukulaisten luona syytä tehdä. Etenkin mummon.

Meillä on vain yksi omista isovanhemmistamme elossa. Minun äitini äiti. Muut minun puoleltani ovat kuolleet ennen syntymääni. Miehen isovanhemmat taas ovat kuolleet vuosia ennen kuin tapasimme.

Mielestäni minulla on jonkinasteinen velvollisuus tosiaan käydä mummun luona, ei muiden sukulaisten. Tämän teen kunnioituksesta mummuani kohtaan. Mieheni on käynyt sen verran, että on esittäytynyt (kyläilyt mummulle eivät ole mitään vartin kahvituokioita pitkän välimatkan vuoksi), muuten olen käynyt yksin lapsen kanssa ja/tai äitini kanssa. Miehelläni ei ole velvollisuutta tulla mukaan, enkä sitä häneltä vaadi tai pidä edes omituisena. Hänen ei tarvitse erityisemmin kunnioittaa mummuani läsnäolollaan.

Mutta kuten aiemmin kirjoitin, tämä on ollut suvussamme tapana. Lähinnä mummuni omat lapset (siis tätini ja enoni) käyvät lastensa kera, puolisot ovat harvemmin mukana (juhlatilaisuuksia lukuunottamatta). Tämä on meistä normaalia, ok ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Pakottamalla, kitinällä ja rutinalla ei mitään saa aikaan.



t. 4

Sitäkin on tapahtunut, että mies ja lapsi lähtevät kahdestaan kyläilemään. Aina ei siis tarvitse olla koko poppoo, mutta kyllä se on kohteliasta mennä perheenä edes joskus! Mulle ainakin tulisi mieleen, että olemme jotenkin huonoa seuraa tai että henkilö ei halua kuulua meidän sukuun yms, jos jonkun puoliso säännöllisesti jättäisi tulematta. Ja meille suku on todellakin sellaista, että me oikeasti HALUTAAN viettää aikaa yhdessä. Avioliiton myötä olen myös sulauttanut miehen perheen omaani ja kohtelen heitä kuten omaa perhettäni.



Miten ihmiset nykyään voi valita niin kylmästi läheisiään, tuon kanssa voi olla ja tuon ei? Musta se on rikkaus ja turva, että sukuun ja perheeseen on läheiset välit. Ei tarvitse koskaan pelätä jäävänsä yksin. Ja jos meille miehen kanssa sattuisi jotain, voimme aina luottaa perheeseen lasten hoivaamisessa.

mutta ihmettelen minkälaisen kasvatuksen tuloksena näitä miehiä on oiken syntynyt.... Meillä on sukulaisparilla ihan sama tilanne. Vaimo on miehelleni verisukua ja hän vierailee meillä pääsääntöisesti lasten kanssa yksin vaikka välimatkaakin on yli 300km. Aina olemme kutsuneet myösn hänen miehensä mutta kun ei kiinnosta tai sitten se oma aika yksin kotona on miehelle niin paljon tärkeämpää?? Ne harvat kerrat kun mies on ollut mukana ovat meneet ihan hyvin ja juttua on piisannut joten ei siinäkään vika pitäsi olla, että olisi jotenkin super juro ukko.



Meidän perhe vierailee kyllä lähestulkoon aina koko porukalla. Joskus saatamme piipahtaa ystävillämme yksinkin mutta jos kylään on kutsuttu niin ehdottomasti menemme koko porukka. Samoin myös sukulaisissa käymme kaikki.



Sivusta seuranneena olen tätä piirrettä ihmisessä ihmetellyt ja pohtinyt että mahtaa olla vaimolle raskasta aina selitellä sukuväelle miksi mies ei taaskaan tullut mukaan.

Miksi miehen pitää ravata vaimon sukulaisissa tai päin vastoin?

Kyllä sen ymmärrän, että juhlatilaisuuksissa olisi hyvä olla koko perhe edustettuna. Samoin miehen on aluksi ihan kiva käydä esittätymässä sukulaisille.



Mutta tavalliset kyläilyreissut hoidetaan meillä yksin (ja lasten kanssa). Enkä näe siinä mitään kummallista.

Mieheni ei ole mikään kovin sukurakas. Vanhemmillaankin käy vain muutaman kerran vuodessa, vaikka välimatkaa ei ole kuin 50km. Ei heillä ole riitaa tms. Miestä vaan ei huvita käydä. Pitävät kyllä aktiivisesti yhteyttä puhelimitse. Muista sukulaisistaan mies ei ole edes kiinnostunut.

Hän oli kovasti helpottunut kun sanoin, ettei hänen tarvitse ravata minun sukulaisillani. Enkä minä selittele hänen poissaoloaan mitenkään. Jos kysytään että " Missäs xxx on?" niin vastaan suoraan että jäi kotiin, meni kaverilleen tms.

Vierailija - 07.01. 09:54 vastaa tähän viestiin (3/3)

minkäänlaista ratkaisua en osaa sanoa

mutta ihmettelen minkälaisen kasvatuksen tuloksena näitä miehiä on oiken syntynyt.... Meillä on sukulaisparilla ihan sama tilanne. Vaimo on miehelleni verisukua ja hän vierailee meillä pääsääntöisesti lasten kanssa yksin vaikka välimatkaakin on yli 300km. Aina olemme kutsuneet myösn hänen miehensä mutta kun ei kiinnosta tai sitten se oma aika yksin kotona on miehelle niin paljon tärkeämpää?? Ne harvat kerrat kun mies on ollut mukana ovat meneet ihan hyvin ja juttua on piisannut joten ei siinäkään vika pitäsi olla, että olisi jotenkin super juro ukko.



Meidän perhe vierailee kyllä lähestulkoon aina koko porukalla. Joskus saatamme piipahtaa ystävillämme yksinkin mutta jos kylään on kutsuttu niin ehdottomasti menemme koko porukka. Samoin myös sukulaisissa käymme kaikki.



Sivusta seuranneena olen tätä piirrettä ihmisessä ihmetellyt ja pohtinyt että mahtaa olla vaimolle raskasta aina selitellä sukuväelle miksi mies ei taaskaan tullut mukaan.







Ilmoita asiaton viesti



mies ei ole ainakaan hiljainen tai arka! kuten sanoin, aina kun on mukana, juttelee paljon ihmisten kanssa ja muutenkin omalta osaltaan sosiaalinen.



ja tuosta miehen kasvatuksesta.. äitillensä päivittelee aina, kun pitää joka paikassa meidän ravata. anoppikin ihmettelee :( kun hän ei pidä edes omista siskoistaan tai veljistään, jotka asuu ruotsissa. anopin siskot ja veljet kyllä käyvät anoppini luona, mutta anoppi on peräti kerran käynyt mieheni kanssa ruotsissa miehen ollessa 3v. että silleen.



ja tuosta miehen omasta ajasta.. en usko että siitäkään on pulaa, (ei ole sen puutteesta valittanut) koska minä touhuan lapsemme kanssa paljon ulkona tai jotain muuta, jonka ajan hän käyttää tietokoneella pelaamiseen. samoin hän tekee niiden reissujen ajan, jonne en häntä ota mukaan. esim. viikonlopun ajan.



totta on, että on tosi raskasta selitellä aina. ja ennen kaikkea valehdella. kuka nyt haluaisi kuulla että " ei se tullut kun ei sitä kiinnosta." mies on sanonut että kyllä niin voi sanoa. !!! :D



-ap-

sitä tässä vähän hainkin että tajuaisin sen, että olenko tosiaan niin epänormaali kun odotan koko perheen lähtevän. -ap-

suostu lähtemään mukaan. Ei kuulemma kiinnosta. Muutenkin mun monet ystävät saa turhaan pyydellä käymään - ukkoa ei saa lähtemään, ei sitten millään. Toki yksin sitten käyn, mutta harvoin jaksaa lasten kanssa lähteä yksinään, ovat sen verran villissä iässä. Ja mieshän ei mielellään jää lasten kanssa yksin.



Ei kai tässä muuten mitään, mutta kun MIEHEN kavereiden ja sukulaisten luokse pitää aina lähteä mukaan, kiinnosti tai ei. Ei oikein tasa-arvo tässä asiassa pelaa, vaikka muuten mies onkin parhaasta päästä.

mutta ei vaan pyydä.



yllättäen anopin luoksekin menemme vain kun minä tai lapsemme siitä mainitsee.



miten tässä nyt vois tulla puolimatkaan vastaan molemmat? olen mielestäni joustanut jo ainakin siinä, etteivät kyläilyt ole enää kuin päiväsaikaan. muutenkin ne ovat vähentyneet. -ap-

Poikkeustilanteissa voidaan kyläillä niin, että toinen jää kotiin. Mutta siis silloin jompi kumpi on sairas/jokin oma pakollinen meno eikä pääse kylään mukaan. Meille tämä yhdessä kyläily on ollut ihan luonnollista koko seurustelun ja myöhemmin avioliiton ajan. Kyläilemme sekä miehen että minun sukulaisilla/kavereilla. Minusta olisi todella outoa, jos mies ei tulisi minun sukulaisille tai jos ei haluaisi minua omiin kyläpaikkoihinsa... Toki omille kavereilleen voi mennä yksin (jos heillä ei ole perhettä), en minä poikamiesten luo tunge lapsen kanssa mukaan ;)



Me myös tykkäämme molemmat suvustamme ja siis ihan odotamme kyläilyjä... Mies viihtyy tosi hyvin sisarusteni ja heidän perheiden kanssa ja vietämme monta kertaa vuodessa viikonloppua heidän kanssaan, siis että joku sisaruksistani perheineen tulee meille koko viikonlopuksi tai päin vastoin. Itse asiassa ekan tällaisen viikonlopun jälkeen mies sanoi minulle, että hänellä ei pitkään aikaan ole ollut noin mukavaa, että tätä pitää tehdä useammin :)



Mieheni kotona kyläilyjä ei ole harrastettu juurikaan, perheenä eivät ole käyneet juuri missään... Mutta aika pian seurustelun alettua aloimme saada mieheni kanssa myös hänen suvultaan kyläilypyyntöjä ja niihin toki suostuimme! Eli miehenkin muut sukulaiset paitsi vanhempansa ovat ns. kyläilyihmisiä ja ovatkin olleet iloisia, että me lähdemme kylään jos pyydetään.



Olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että jos on ns. normaali ihminen niin kyllä ihan mielellään tapailee sukua, jos se suku on mukavaa! Enkä voi ymmärtää, että joku ei siksi halua olla suvun kanssa tekemisissä, että ne on sukua! Ei se sukua oleminen tarkoita, etteikö ne ihmiset voisi ihan todella olla ihania ihmisiä ja välittää toisistaan ihan pyyteettömästi.



Nimimerkillä siskoni on paras ystäväni...

kuulostaapa ihanalta!



mustakin ois kivaa, että voisimme juuri vaikkapa tuon velipuoleni ja hänen perheensä luona kyläillä useammin, kun heidän toinen lapsensa (mun kummityttö) on meidän lapsemme kanssa samoja ikiä. itse viihdyn heidän kanssaan tosi hyvin ja musta ne on aivan huippuja tyyppejä, ja tosi rentojakin, ettei miehen ees tarviis olla siellä mitenkään " virallisesti" . ymmärrän toisaalta, ettei miestä aina kiinnosta lähteä minun mummolaan, ovathan ne vanhoja ihmisiä ja sellainen seura ei välttämättä jaksa kiinnostaa. mutta kun minnekään " minun" paikkaan ei voi lähteä tappelematta. väsyttää.



-ap-