Mikä on teillä aiheuttanut unettomuuden ja kauan on kestänyt?

kesällä 2001 syntyi esikoinen, joka sairastui pahamaineiseen RS-virukseen alle puolivuotiaana. Siitä lähtien yöt on kuluneet limayrjön siivouksessa (joka loppui vasta joskus 3-vuotiaana) ja lääkitystä annettaessa tai höyryttäessä kylppärissä, näiden keinojen pettäessä sitten vietetty yö päivystyksessä spiraa hengittäen. Sitten keväällä 2003 syntyi kuopus ja sitten tietty vielä rutiinihommat ja yösyötöt vauvan kanssa kavensivat untani. Oma menneisyyden asioista johtuva masennus herätti mut aamuyöstä ja en enää saanut unta. Sen sai onneksi hoidettua sitten terapialla ja lääkkeillä jokseenkin kuntoon.



Astma herättää yhä meidän perheessä.

Unettomuuden laukaisi stressi. Esikoinen oli silloin 1 v ja piti palata töihin. Silloin oli työttömyyttä ja mieltä painoi pelko siitä, ettei saisikaan töitä. 2 vk:n valvomisen jälkeen hakeuduin lääkäriin ja sain nukahtamislääkkeitä. Niitä olen käyttänyt koko 8 v:n ajan lukuunottamatta raskausaikaa.



Nykyisinkin nukahdan aina vain nukahtamislääkkeen vaikutuksesta. Pelkään nukahtamisvaikeuksia niin paljon, etten uskalla mennä sänkyyn ottamatta nukahtamislääkettä.



Joten olen koukussa noihin lääkkeisiin. Mutta minusta se on pienempi paha kuin kärsiä unettomuudesta.

viimeksi viime keväänä hain nukahtamislääkkeet mutta käytin vain yhtenä yönä.

Maan parhaat lääkärit koluttu, mitään syytä unettomuuteen ei ole löytynyt.

Lääkkeitä on kokeiltu kymmeniä erilaisia. Nyt viimeiset pari vuotta on unilääkitys ollut kohdallaan ja hän nukkuu katkonaisesti peräti 4-7 tuntia/yö...

Tuona aikana herätti mut 4-5 kertaa joka ainoa yö. Alussa olin niin vakaasti päättänyt saada täysimetyksen toimimaan kun esikoisen kanssa se ei toiminut, ja olin varmaan lukenut liikaa imetystukilistan juttuja, joten en ottanut kuuleviin korviinkaan kenenkään ehdotuksia auttaa yöheräilyissä, ehei, minähän imetin ja imetin ja imetin ensimmäiset 4 kk yötä päivää. (18-22 krt vuorokaudessa koko 4kk.) Maitoa ei kuitenkaan tullut tarpeeksi, ei tälläkään imetysmäärällä, joten pikkuhiljaa olin itselleni " armollinen" ja sallin joskus jonkun auttaa korvikkeen kanssa yöheräilyissä. Hyvin vilkas ja eläväinen lapsi kun on, niin yöt olivat kuitenkin yhtä ikuista rumbaa monta kuukautta eteenpäin, ja olin jossain vaiheessa niin loppuunajettu että en enää pystynytkään nukkumaan enkä rentoutumaan. Loppujen lopuksi kyllä alkoi helpottaa, kun lapsi lopetti kokonaan imemisen ja teimme " yövuorot" vuorotellen mieheni kanssa.



Ehdoton neuvoni kyllä kaikille, että älkää antako uupumuksesta ja unen puutteesta johtuvan unettomuuden mennä noin pitkälle kuin minä tyhmänä annoin. Siinä ei ole mitään järkeä.

Lopulta olin niin väsynyt ja unirytmi sekaisin, että en saanut iltaisin nukuttua ja heräilin yöllä, enkä saanut enää unta. Aamuisin ja pitkälle päivään olin kuin zombie, istuin vain sohvalla puoliunessa.

Unihäiriöt korjaantuivat pikku hiljaa kuin lapsi alkoi nukkumaan yönsä ja itsekin sain nukuttua pitempiä pätkiä.