Lue keskustelun säännöt.
Onko mun 1-vuotias henkisesti normaali??
01.01.2006 |
Ikää on nyt 1v 4kk ja hän on 2-lapsisen perheemme kuopus. Hän saa ihan hirveitä raivokohtauksia päivittäin. Herää amuisin klo 6 huutamaan. Jos ei nosta ylös sängystä ja vie olkkariin, raivo yltyy, jos taas vie, raivo pysyy. Saa muutenkin raippareita (yleensä kyllä väsyneenä) ja ne on kamalaa katsottavaa: viskelee raivokkaasti tavaroita, huutaa niin kovaa kun pystyy, sätkii, läpsii, raapii... Tekee kaikkea mitä raivokohtaukseen kuvitella saattaa. Ymmärtäisin tällaisen 2-3-vuotiaalta, mutta 1-vuotiaan raippareista ei ole kokemusta. Ei esikoinen ollut tällainen ikinä. Siis onko tämä normaalia?? Alkaa mennä hermo. Viime yönä ravosi puoli tuntia suoraa huutoa ja heräsi taas klo 6 raivoamaan.
Kommentit (7)
Ehkä tämä lapsi tosiaan tarvitsee aina samanlaisen rytmin. Voisit ehkä puhua hänestä myös neuvolassa. En tiedä, voiko tuon ikäisestä diagnosoida mitään, mutta kuulostaa hieman Aspergerilta, jos olisi isompi lapsi. Noin pienelle voi olla ihan normaaliakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulla ainakin tempperamenttinen lapsi,joskaan siihen en osaa sanoa onko normaalia vai ei.Isäni tyttöystävällä on poika 1v4kk joka huutaa vähän samaan tapaan, joskaan ei raivoa, mutta siis huutaa aina ja herkästi.Tosin hänen äitinsä joi raskausaikana (oliskohan osuuutta???) ja on ihmisistä eristäytyvä tyyppi, joten poika siis saa saman kohtalon...huomaa jo, että vieraan ihmisen nähtyään alkaa ihan hillitön korsertti ja takertuu vain äitiinsä,aina.Kyllä meillä muilla alkaa hermo mennä siihen huutajaan!Sympatiani saat, oli huudon syy sitten mikä vaan, on se ääni varmasti maailman ärsyttävin tuolla annostuksella.
Meillä on ihan samanlainen tyttö. Alko jo tosin nuo huudot sairaalassa heti, kun pääsi keskolasta osastolle. Siellä vaan huusi, kotona huusi ja 1.v.- nyt 3,5.v. asti yhtä huutoa vaan. Eli voimakastahtoinen lapsi meillä on.
Olen jo asennoitunut osaan mut sun voi olla vaikeampi, kun sun eka oli helppo tapaus. Eli rajat kehiin ja tarkka päiväjärjestys nää auttaa ainakin meillä. Luonne ei muutu mut ainakaan lapsenne yli ei jyrätä, kun tuommoisen luonteen sai.
Tosin ei kyllä ihan noin usein raivareita vedä mutta pari kertaa päivässä on ihan norm.. Poika tulee nyt puolitoistavuotta. Huutaa, potkii raivoaa, puree, tekee mitä tahansa että saisi tahtonsa mukaan asiat. Eikä todellakaan usko yhtään mitään, kun sille päälle sattuu. Jos yrittää komentaa/kieltää/käskeä on tuloksena kahta kauheampi raivari. Ja yrittetty on, nätisti ja einiinnätisti. Kun yrittää lapselle jotain asiaa selittää nätisti niin loppujenlopuksi saan itse vaan kämmenestä naamalle. Sais edes tuon " läpsimisen" lopetettua.
Oikein innolla jännätään mitä siitä tulee kun ensi kuussa meille syntyy pikkukakkonen, jos toinen on noin tempperamenttinen niin ollaan pulassa...
Voimia, on meitä muitakin!
[Ai niin, en muuten ole juonut/polttanut raskausaikana. En myöskään ole mitenkään sulkeutunut ihminen niinkuin joku asian ilmaisi. =) ]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
säännöllinen päiväjärjestys auttaa. Ainakin meillä jos lipsutaan tietyistä " rutiineista" niin saattaa mennä koko päivä pilalle!
5
Täytyy tarkastaa tuo päivärutiini. Nyt viime viikot on olleet aika spontaaneja, eli päiväjärjestys vaihdellut usein ja on kyläilty ja meillä on ollut vieraita jne. Aikaisemmin tämä kuopukseni oli todella ujo ja vierastava, ihan ongelmaksi asti. Olemme muuttaneet n. 3kk sitten ja rutiinit ei ole ihan täysin muotoutuneet uudessa ympäristössä. Olen itsekin vielä pihalla siitä milloin ulos, milloin sisään, minne mennä, kun mennään ulos jne. Esikoisen ollessa tuon ikäinen oli meillä tosi samanlaisena toistuva päivärutiini ja aina samaan aikaan päiväunet samanlaisin rutiinein. Kuopus nukkuu kolmena päivänä viikossa rattaissa, kun nukahtaa viedessäni esikoisen kerhoon. Parhaiten menee, kun nukkuu omassa sängyssään pitkät päiväunet.
Tyttö on myös iloinen ja tyytyväinen lapsi. Hänessä on kaksi todella vastakkaista puolta. Siksi varmaan säikähdinkin niin kovasti näiden raippareiden alettua. Hän on kuin täysin eri ihminen silloin. Vauvana hän oli helppo ja aurinkoinen. 1 vuotta täytettyään hän rupesi tahtomaan kovasti. Hän osaa sanoa " Haluaa!" ja sanoo sitä usein. Hän on oppimassa puhumaan, mutta en taida aina ymmärtää mitä hän " Haluaa!" ja siitä raivo saattaa alkaa. Myös, jos maito tarjoillaan vääränlaisesta astiasta tai " väärä" henkilö tarjoaa sitä, voi tulla raippari. Ja joskus hän suuttuu, jos maitoa ei juoteta hänelle ja joskus, jos maitoa yritetään juottaa, kun hän olisi halunnut itse pitää pulloa. Minä sitten olen koko ajan varpaillani ja jännitän suuttuuko hän vai ei.. Kun hän rupeaa raivoamaan, annan hänen vaan raivota ja olen lähellä. Jos yritän ottaa syliin tai teen ylipäätään mitään, raivo yltyy.
Hohhoijaa!
Mutta otan vakavasti tuon päivärytmiasian! Tuntuu loogiselta ratkaisulta tämän lapsen kohdalla.
Kiitos paljon vinkeistä!
(ps. En ole minäkään juonut alkoholia raskausaikana ja ihan normaali koti on meillä ja normaali parisuhde. Olen itse kyllästynyt kotiäitiyteen tällä hetkellä. Ehkä se vaikuttaa asiaan.)