Kyllästynyt vanhempiin ja appivanhempiin

Niin, appivanhemmat kun ovat psyykkisesti sairaita niin jo seurustelun alkuvaiheissa olen saanut hulluja puheluita heiltä, anoppi on mustasukkainen minusta jne. Mielestäni en pysty tuohon asiaan mitenkään vaikuttamaan, olen yrittänyt olla hiljaa " hammasta purren" mutta aina se ei tietenkään ole onnistunut. Esim kun anoppi alkoi töihini soittelemaan ja huutamaan minulle niin tämä häiritsi työntekoani ja oli mielestäni alhaista käytöstä. Anoppi on kuvitellut minun varastaneen heiltä jotain (välillä kolikoita, välillä vasaran jne) ja minun pitäisi pyytää häneltä anteeksi varastamiani tavaroita (mitä en siis tietenkään ole ottanut, anoppi vain on " skitsofreeninen" ). JA kun en ole suostunut pyytämään anteeksi asioita mitä en ole tehnyt, niin siitähän appivanhemmat sitten ovat entistä enemmän suuttuneet. Miehenikään ei ole itse vanhempiensa kanssa tekemisissä, eli sinänsä tilanne on meille yhden tekevä. Mutta harmittaahan tollanen.

Omat vanhempani eivät ole koskaan hyväksyneet itsenäistymistäni ja kotoa pois muuttamistani (n. 10 v sitten). Ja ovat aina käyttäytyneet minua kohtaan välinpitämättömästi tai tuomitsevasti. Nuorempi sisarukseni on heille sen sijaan kaikki kaikessa, ollut näin aivan vauvasta lähtien.

Itselläni on paljon hyviä ystäviä ja muita hyviä sukulaisia, joten en nyt laittaisi omaan piikkiini tuota vanhempieni käytöstä. Mutta olen asian järkeillyt niin, että itsehän ei voi vanhempiaan valita. On vain opittava elämään tämän tilanteen kanssa. Vaikkakin monesti tulee paha mieli.Vierailija:

On pakko avautua, kun oon niin KYLLÄSTYNY mun vanhempien touhuun. Kutsuin heitä aatoksi meille viettämään joulua, mutta koska ovat tulleet tänään matkoilta takaisin niin haluavat olla kotona ja lukea viikon aikana tulleet ilmaisjakelulehdet ja mainokset. Siis ennemmin kuin tulevat meille. Mainoslehdet ovat tärkeämpiä kuin minä ja perheeni! Kuitenkin soittivat tänään jos olisin tullut hakemaan heidät autolla lentokentältä ja vienyt kotiin (asun itse eri kaupungissakin, eli aattoiltani olisi mennyt " taksi-puuhissa" ), kun olisi ollut kätevämpää heille kuin taksilla matkaaminen. Tämä tarkoittaa että taksi maksaa heille, minun kyytini olisi heille ilmainen. (Rahaa kun on olla viikko ulkomailla, mutta kotimaan taksimaksussa sitten pitää pihtailla!) Sanoin että olen kauheassa flunssassa (mikä on totta) enkä jaksa lähteä ja että meillä oli jouluateria juuri meneillään. Siihen sitten sanoivat että " otamme sitten taksin, ei tässä muuta, soitellaan myöhemmin" . Soittoa ei oo tullut, ei jouluntoivotusta tms...eli eipä heitä pahemmin kiinnosta...Eli olisivat vaan ilmasta kyytiä kaivanneet.

No toinen asia on sitten appivanhempani, jotka olen tuntenut noin 8 vuotta. Heidän kanssaan on ollut ongelmia, ovat päästää vialla (jotain psyykkistä sairautta). Eli vuosien mittaan olen tottunut varkaussyytöksiin, mustasukkasuuspuuskiin tms. Tämänvuotinen oli taas huippu: lähettivät miehelleni joulukortin ja toivottivat hänelle hyvää joulua. Mutta minulle ja muulle perheelle eivät toivottaneet ollenkaan. Ymmärrän että ovat päästään vialla, mutta loukkaahan toi.

Onko muilla yhtä kamalat vanhemmat tai appivanhemmat?

siis onneksi sulla on nyt oma perheesi! Olen itsekin joutunut joskus pettymään sukulaisiin, mutta aina voi ajatella että itse on mallina omille lapsilleen ja luo sellaiset jouluperinteet ym. joista itse pitää. Loopujen lopuksi tärkeimpiä ovat omat lapset ja mies!

appivanhempia ei ole mutta jotenkin olin ihan kypsä mutsiin tänään että lähdettiinkin kotiin yöksi lasten kanssa. Aina nuorempi sisareni ollut tärkeämpi pienestä pitäen ja nyt puhui koko päivän vaan siitä hänen muksustaan. Muutenkin heilui kun heinämies koko ajan. Hyvä kun sai syötyä kun otti jo lautaset ja alkoi tiskaamaan. Koko ajan järkkäili paikkoja ja käveli narisevat sisäkengät jalassa. Sanoin monta kertaa että istu nyt alas hyvä ihminen ja rauhotu.

En jaksanut jäädä sinne yöksi kun se herää klo 6 ja hiihtää ees taas ne narisevat kengät jalassa..argh. Olipa joo joulua kerrakseen. Ihana oli tulla kotiin taas.