Yritä nyt sitten olla avuksi...

Äitini oli viime joulun jälkeen melkoisen uupunut (ikääkin on jo lähes 80 v) ja olemme pitkin syksyä sopineet, että tulen sitten auttamaan joulun valmisteluissa. Ensin yritin kutsua vanhempiani meille joulupäivälliselle, jonka jälkeen olisimme voineet mennä heille iltaa viettämään (sisarukseni olisivat tulleet sitten sinne syötyään omien anoppiensa luona). Asumme kävelymatkan päässä, joten tämä olisi sujunut ihan mainiosti. Yksi siskoistani on kuitenkin eronnut ja hän olisi jäänyt yksin, joten tämän vuoksi päätettiin sitten kuitenkin syödä äitini luona.



Seuraavaksi ajattelin, että olisin voinut hoitaa kinkun paiston. No, ei tämäkään tietysti sopinut, kun meillä on vain 50-senttinen uuni ja tarpeeksi iso kinkku ei olisi sinne mahtunut (haloo, meitä on viisi aikuista syömässä, lapset eivät kuitenkaan juuri kinkusta välitä). Nyt kinkkua on sitten toista kiloa aikuista kohti, luulisi riittävän.



Sain sitten vihdoin puhuttua ympäri, että menen tänä aamuna sinne auttamaan. Kun äsken soitin kysyäkseni tarvitsisiko vielä tuoda jotain, olivat he vasta heränneet, kun äiti oli eilen illalla laittanut paikkoja valmiiksi eikä siellä nyt ole juuri mitään tekemistä...



Tiedän, että joulun jälkeen saan taas kuulla, kuinka rankkaa joulun järjestäminen on. EN KESTÄ!