Siskoni on jätetty hänen ollessaan raskaana.

tästä eteenpäinkin. mutta se viha, jota tätä miestä kohtaan tunnen, on jotain niin järkyttävää, etten ole tällaista kuvitellut voivani tunteakaan. minun tekisi koko ajan mieleni soittaa tälle miehelle, haukkua hänet pystyyn tai käydä ojentamassa häntä henkilökohtaisesti. en olisi koskaan voinut uskoa, että joku voi tehdä raskaana olevalle naiselle jotain tällaista. haukkua, painostaa, arvostella, syyttää ja lopulta jättää uhaten oikeustoimilla yms.



siskoni on romahtamispisteessä, itkee vain, ja minä pelkään sydän karrella pienen ihmisenalun puolesta. :´(

vittu, miten vituttaa! olen aivan järkyttynyt tapahtumien saamasta käänteestä ja kädet tärisevät raivosta. viikon olen tätä asiaa vihoitellut eikä loppua näy. saatanan sika vitun paska!!

Otat tavallaan taakan pois harteilta ajoittain. Älä anna vihasi tarttua äläkä anna tukea pahoinvointiin siinä mielessä, että pahoinvointi pitkittyy. Tiedätkö, tarkoitan samaa kun hyvällä lääkärillä käydessä saa helpotusta lääkärin sanoessa, että asiasi kyllä saadaan järjestymään. Luo toivoa tulevaan, maalaa kuvaa jo ensi kesästä tai ensi joulusta, jolloin pieni ihminen jo ryömii, kävelee tms. Kerro tulevaisuudesta, jossa käytte yhdessä esim. matkalla, sinä, sisaresi ja hänen lapsensa jne. ÄLÄ sorru itse rypemään sisaresi kanssa surussa, vaan tue ja kuuntele mutta koita myös kohdistaa katsetta tulevaan. Aika oikeasti parantaa haavat ja eilisen murheita ei voi jäädä suremaan liiaksi koska huomiseen voi tarvita reppukaupalla voimia.

että jätkä lähti kävelemään jo tässä vaiheessa. Ihanaa, että siskollasi on noin hieno ja huolehtiva sisko. Unohtakaa se paska jätkä, paremmin siskosi pärjää ilman sitä.

uskomatonta, että jopa minä tarvitsen tässä näköjään apua. vaikka olen ulkopuolinen.. niin olen näköjään myllertänyt syvällä näissä tunteissa itsekin.



6- he eivät suunnitelleet lasta. ehkäisy petti, vaikka siitä oli huolehdittu.

7- kiitos sinulle! olen mennyt liiaksi tunteisiin mukaan ja haukkunut ja solvannut miestä, itkenyt ja raivonnut. taitaa olla viisasta pysyä lujempana kuin olen ollut.



voi, miten rakastankaan jo tuota pientä lasta! onpa uskomaton tunnekuohu, missä olen ollut. jos tietäisitte, mitä tuo mies on sanonut siskolleni, mitä hän on vaatinut, kuinka tätä solvannut, arvostellut ja huoritellut, niin romahtaisitte tekin pelkästä myötätunnosta.



tämä mies ei edes ole mikään " luuseri" ammatillisesti yms. vaan rikas perijä, joka on pienen firman tj. ja silti on erityisesti taloudelliset seikat nostanut esiin ja kieltänyt antavansa mitään tukea siskolleni. vitun idiootti!

mutta yritä pysyä vahvana siskosi rinnalla. Ota vastaan kaikki se suru ja turhautuminen mitä hän purkaa, mutta älä mene itse mukaan. Ja jos todella haluat sanoa tuolle miehelle jotain, niin miksipä et sitä tekisi. Jos vain voit pysyä kohtuullisen asiallisena ja saada hänet edes hivenen ajattelemaan maailmaa. Raivoaminen ei varmaan tuota kuin lisää raivoa. Voimia sinulle valtavasti! Jaksatte yhdessä ensi kesään, jolloin on jo varmasti helpompaa. Uimarannalla elokuussa, vauva nukkuu vaunuissa ja teillä on eväät ja leppoisa tunnelma. Aurinko paistaa ja lämmittää.

Mistä sinä ammennat tuon viisauden? Oletko itse ollut vastaavassa tilanteessa?



Olen kyllä ollut ihan tunnekuohuissani tämän asian takia. En tiedä millä tämän raivon kesytän.. onneksi oma mieheni on rauhallisesti ottanut vastaan taas minun raivoni. No, ehkä tämä tästä hiljalleen.

Raskaus oli vieläpä suunniteltu, joten miehen lähtö tuli minulle kuin salama kirkkaalta taivaalta.

On ollut taatusti elämäni raskainta aikaa ja ajattelin silloin jopa itsemurhaa kun pelkäsin kokea loppuraskauden ja vauvan kanssa elämisen yksin.



Kuinka pitkällä raskaus on? Toivottavasti hän ehtii vähän saada itseään kasaan ennen lapsen syntymää että jaksaisi pienen vauvan kanssa.



Yritä olla kaikin tavoin siskosi tukena ja kuuntelijana. Sitä hän nyt varmasti tarvitsee. Ja vauvan synnyttyä myös käytettävissä jos apua tarvitsee.

Kyllä se aikanaan helpottaa.

Kuinka sinä itsemurha-ajatuksiin asti putosit? :(

Jotenkin olen tajunnut, että elämä on hauras ja vihalla ei pärjää. En todella ole ollut kovin tasapainoinen aina. Viimeisimmän uskottomuuskriisin kohdalla huomasin kuitenkin saavani eniten ystäviltä, jotka ymmärsivät, etten aio miestäni ja perhettäni jättää, vaan tarvin voimia päästäkseni pahan olon ylitse. Olen siis pakottanut itseni katsomaan tulevaisuuteen, näkemään lapsemme kouluikäisinä ja järkeillyt itseni antamaan anteeksi miehelleni, joka katuu syvästi ja häpeää itseään. Olen tahnyt itselleni selväksi, että tapahtunutta ei saa tapahtumattomaksi, vaikka kuinka siinä rypisin, on vain päätettävä antaa asian olla ja jatkettava elämää, sillä se jatkuu kuitenkin. Elämänkatsomukseeni vaikuttaa myös lähipiirissä oleva syöpäsairas, 30-vuotias kolmen pojan isä. On ajateltava, että elämä voi tuoda eteemme mitä vain ja sillä hetkellä on oltava voimia kohdata ne asiat. LÄheinen ystäväni on ollut suuri tukeni maalatessaan näitä tulevaisuudenkuvia kanssani. Myös mieheni on tätä tehnyt, halutessaan osoittaa, että haluaa vanheta kanssani. Tarkoituksenani ei todellakaan ole lisätä taakkaasi. Elämäni ja perhetilanteeni on nyt todella onnellinen. Haluan vain sanoa, että sinulla on uskomattoman suuri merkitys sisarellesi juuri nyt, yritä vain kohdistaa voimasi oikein. Te selviätte kyllä!

Paha saa aina palkkansa!

Elämä ei ole niin mustavalkoista, ja kaikki haluavat tuntea itsensä rakastetuksi, vaikka suhde olisi kuinka epätoivoinen. He vain haluaisivat, ettei suhde olisi niin epätoivoinen, että toinen tajuaisi rakastavansa sydänjuuriaan myöten ja katuvansa kaikkea pahuuttaan. On ristiriitaista kohdata tilanne, jossa huomaa tulleensa petetyksi tai jätetyksi. Tunteet vaihtelevat kaipuusta ja rakkaudesta vihaan ja raivoon. VÄliin mahtuu itseinhoakin, vaikka olisi kuinka syytön tapahtumiin. Jos olisin toiminut toisin... Unohtamista kohti on kuitenkin mentävä, mutta vasta sitten kun on kypsä siihen. Ei sitä voi käskystä tehdä. Vauvanaskelin kohti parempaa huomista. Joka päivä hivenen paremmin. Ammattiavun tarve on silloin, jos tilanne pitkittyy eikä vähäisintäkään valoa näy. Joskus helpottaa, jos antaa itselleen jonkun päivämäärän, mihin asti saa surra sydämensä pohjasta mutta sitten on aika dumpata tunteita järjellä, takoa niitä maanrakoon selvitäkseen.

Eikös mies ole kuitenkin elatusvelvollinen, jotain tukea hänen on annettava, halusi tai ei...





tämä mies ei edes ole mikään " luuseri" ammatillisesti yms. vaan rikas perijä, joka on pienen firman tj. ja silti on erityisesti taloudelliset seikat nostanut esiin ja kieltänyt antavansa mitään tukea siskolleni. vitun idiootti!

[/quote]

Nyyh