Riippuu hyvin pitkalle siita, minka rotuinen koira on kyseessa ja millainen lapsi on kyseessa, ja ennen kaikkea millaiset vanhemmat on kyseessa.

Koiran rotu ja luonne pitää harkita tarkkaan. Vilkas ja energinen rotu tuottaa aivan varmasti ongelmia, kun taas rauhallisemman kanssa voi olla helpompaa. Lapsen luonnekin vaikuttaa paljon yhteisen elämän onnistumiseen. Jos lapsi on vaativainen ja kärsimätön, voi olla vaikeaa löytää tarpeeksi aikaa pennulle. Kärsivällisen ja itsenäisemmän lapsen kanssa on jo helpompaa ottaa koirakin huomioon tarpeeksi hyvin. Ja ne vanhemmat. Pitää ymmärtää että pieni koiranpentu vaatii todella paljon huomiota. Ja pikkuisen varttuneemman vielä enemmän. Koiraa on pakko käyttää ulkona monta kertaa päivässä. Koiran koulutukseen pitää olla varattuna paljon aikaa JOKA PÄIVÄ. Vanhempien pitää miettiä vastuunjako niin koiran kuin lapsenkin suhteen, sekä ajankäyttö suunnitella niin etä tulee toimiva ja pysyvä rutiini.



Meillä oli 8 kk vanha lapsi kun perheeseemme tuli koiranpentu, vilkas metsästysrotuinen. Mieheni, jolla oli suurin vastuu pennusta, joutui yllättäen työkomennukselle ja jäin koiran ja lapsen kanssa kolmestaan. Raskasta oli. Joka ulkoilutusta varten piti pukea (oli talvi) myös lapsi mukaan ja usein pentu joutui takapihalle (aidattu) yksin odottamaan että ehdimme mukaan. Pennulla kun se tarpeiden teko ei odota että saadaan lapset ja aikuiset puettua, vaan ne tarpeet tehdään heti eikä kohta. Kerrostalossa olisimme olleet todella vaikeuksissa tämän asian kanssa. Ja pitihän sitä koiraa hieman kouluttaakin, me kun uskomme siihen että tapakoulutus aloitetaan koiralle heti sen tultua perheeseen eikä vasta puolivuotiaana. Ne kaksi kuukautta kun mieheni oli poissa miltei koko ajan, olivat todella raskasta aikaa minulle. Piti revetä moneen suuntaan ja kantaa vastuu kaikesta, niin lapsen tarpeista kuin pennunkin. Mutta siitä selvittiin enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Jos en olisi itse ollut niin motivoitunut kasvattamaan koirasta yhteiskuntakelpoista, ei sitä olisi tapahtunut. Tiedän ystäväpiirissäni tapauksia, joissa pentu on otettu ja sitten ei olekaan jaksettu kasvattaa sitä. Eikä heillä kaikilla ole edes lapsia.



Ennen kuin hankitte sen pennun, miettikää hyvin tarkkaan, oletteko valmiita antamaan sille puoli vuotta elämästänne todella intensiivisesti. Ja samalla huolehtimaan lapsestanne yhtä hyvin kuin ennenkin. Se että tulee pieni koiranpentu taloon on hyvin pitkälle verrattavissa siihen että tulee uusi vauva taloon. Yhtä paljon se tarvitsee huomiota ja hoitoa.