Imetyskeskustelut ovat lähes masentaneet minut.

Raskausaikana en juuri koko imetystä ajatellut, päätin että onnistuu jos on onnistuakseen mutta en ota asiasta stressiä.



Ja hyvinhän se on pääpiirteittäin sujunutkin. Lapsen synnyttyä tein sen virheen, että menin tutustumaan netin imetyskeskusteluihin. Nyt koen jatkuvia syyllisyydentunteita kun en jaksa esim. rintaraivareita vaan annan suosiolla korviketilkan pullosta. Arki lapsen kanssa on muutenkin niin vaativaa, jos myös ihanaakin, etten jaksa mitään " ylimääräisiä" huutoja, jotka ovat ratkaistavissa. Joka paikassa toitotetaan, kuinka nyt näillä pienilläkin määrillä olen tuhonnut lapseni suoliston, puhumattakaan kaikista taudeista mitä lapselleni tulevaisuudessa koituu.



Täytyy varmaan katkaista nettiyhteys ja keskittyä iloiseen, hyvin kasvavaan vauvaani.