Saan tilaisuuden työni puolesta kuunnella päiväkodin tätien mielipiteitä lapsista.

Tämä ominaisuus on kaikilla ihmisillä, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Osa ihmisistä ei osaa vaan pitää " mölyä mahassaan" .



Arvostellaan ja haukutaan mitä ihmeellisimistä syistä. Vasta sitten kun ihmisestä lähtee henki tulevat ne hyvät asiat esiin ylikorostetusti. No, kuollut ei enää ole uhka.

Myös perheitä ja vanhempia arvostellaan, mutta ei kaikki eikä joka paikassa.

puhutaan, on suorastaan törkeää. Se ei ole mitään kevyttä arvostelua tms. vaan räikeää panettelua



" Näitkö mitkä vaatteet muksulla oli tänään taas päällä"

" Se lapsi haisee, mitenköhän siellä kotona pesuista huolehditaan"

" Lapsi ei tuu koskaan pärjäämään koulussa"



jne. jne.



ap

Miksi tarhantätien pitäisi keskenään ollessaan kaunistella ajatuksiaan? Jos joku lapsi on hankala, niin kyllä mä sanon ihan suoraan että " rasittava kakara" .

Pääasia ettei sano lapselle itselleen eikä vanhemmille noin.



Samanlaista on kouluissa, vanhainkodeissa, vammaislaitoksissa, mielisairaaloissa... Ihmisiä tässä vain ollaan.

Se on järkyttävää kuultavaa mitä kielenkäyttöä aikuiset ihmiset käyttävät pienistä viattomista lapsista.



Ulospäin kaikki näyttää todella hyvältä, mut kyllä haluis olla kärpäsenä katossa kun vanhemmat poistuu. Lapsille ei suoraan sanota(yleensä) mitään, mutta siskoni on ollut todistamassa monia tilanteita jossa valitettavasti pieni lapsi on kuullut nimittely nimikkeitä! Kahvitauolla ei muusta puhuta kun jokaisen lapsen huonoista puolista ja heidän vanhemmistaan. Se on kamalaa kuultavaa. Vielä kamalempaa siskoni sanoi olevan sen kun kädet ei riitä kaikille. Pienet lapset itkevät joskus jopa vartin ennekun joka hänelle jotain sanoo tai asialle jotain tekee. Kovakouraisia otteita näkee päivittäin.



Siskoni on siis ollut niin kunnallisissa kuin yksityisissä päiväkodeissa. Eipä enää alalle halua. :(

Lapseni on päiväkodissa eikä voisi vähempää kiinnostaa, mitä meistä selän takana puhutaan. Olemme ns. hyvin toimeen tuleva pariskunta, yksi lapsi, olen tarkka kasvatusasioista ja samoin on mieheni. Lapsemme alkoi puhua poikkeuksellisen varhain ja on tarhan tätsyjen mielestä erittäin itsevarma ja luottavainen. Jos haluaisin, voisin tietenkin miettiä että mitähän he kaikkea meistä puhuvatkaan ja vatvoa asiaa jatkuvasti, turhaan.



Mutta sillä ei tosiaankaan ole merkitystä, mitä selän takana setvitään. Kunhan sanovat asiasta ja antavat tarvittaessa palautetta, se riittää. On kai pienipalkkaisilla ja stressaavassa työssä olevilla naisilla oikeus purkaa tuntojaan. Helpottaa sen jälkeen ja taas on lapsilla ihan mukavaa, kun jaksavat hoitaa ja leikittää!

päiväkotiin laita. Hoitoalalta löytyy järkyttäviä, itsekkäitä, kylmiä ja julmia tyyppejä.



ap

Muissa hoito- ja sos. alan työpaikoissa olen siihen törmännyt ja aluksi kyllä tuntuu ikävältä. Esim. lastensuojelulaitosten työntekijöiden raportti saattaa sisältää vanhempia ja lasta todella pahasti mollaavaa puhetta.



Tämä on rankassa työssä purkautumis- ja suojautumiskeino. Hoitajat antavat työkseen ja yrittävät luovia välillä erittäin hankalissakin tilanteissa ja päästä kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Turhautuminen on usein väistämätöntä ja sen purkaminen luottamuksella työkaverien kanssa sielunhoitoa parhaimmillaan. Kotona kun työstä ei saa juurikaan puhua.

n purkautumiskeino, mikäli olet sellaisesta kuullut. Johonkin täytyy tunteensa/kiukkunsa purkaa kun ei niitä kotiinkaa saa eikä voi viedä.

Kummasti helpotta :)

Ja puheet on tarkoitettu vain työntekijöiden korville, ei nuorten tai vanhempien.

Olen tässä miettinyt, että mikä on sellainen ammatti, jossa " saa työkseen kuunnella päiväkodin tätejä" !!



Päiväkodin siivooja, keittäjä, työpaikkapsykologi???

Me tarhan " tädit" emme suinkaan ole poikkeus. Jotta jaksamme rankkoja päiviä ja rankkoja tilanteita, on se jonkinlainen selviytymiskeino toisillemme kahvipöydässä puhua tyyliin " arvaatkaa mitä xxxteki äsken? Kyllä ihmetyttää, mistä se on sellasta oppinut? mitähän ne kotonaan tekevät kun xxx sanoi noin?" Lapsille ei tietenkään puhuta niin, vaan heille annetaan kaikki se aika ja rakkaus mitä ikinä vaan ehditään. Ja anteeksi vaan, mutta ei ole meidän syy jos olet toisessa huoneessa 7 lapsen kanssa etkä kuule tai huomaa miten joku itkee viereisessä huoneessa. Me emme mahda mitään sille että henkilökuntaa ei ole tämän enempää. Arvatkaa haluaisimmeko me vielä teitä enemmän, että hoitohenkilökuntaa olisi ainakin tuplasti??



Mitähän ap teet työksesi jos kerta työn puolesta saat tietää mitä me lapsista puhumme? Taidat itse olla melkoinen juoruakka kun kuuntelet korva höröllä muiden keskusteluja ja sitten tulet niitä tänne levittämään... Menepä johonkin muuhun työpaikkaan ,niin kuulet aivan samanlaista puhetta asiakkaista!

itse olen joskus istunut kapakassa iltaa itselleni tuntemattomien sairaanhoitajien kanssa, he käyttivät vanhuksista nimeä " ruho" ja nauroivat räkäisesti jollekin kuolleeksi luullulle mummulle. Hän oli ollut hankala potilas, jonka kuolemaa olivat odotelleet. Tuntui aika pahalle, kun oma isoäiti oli silloin sairaalassa. Silloin mietin, miltähän minun työpaikan jutut kuulostavat ulkopuolisen korvissa, oli silloin päiväkodissa töissä. Tosin, emme jauhaneet työasioita kapakoissa ulkopuolisten kuullen...

Tunteet on joskus tuuletettava! Päivästä toiseen kun vietetään suurin osa lapsen valveillaolo ajasta lasta hoitaen ja kasvattaen, joskus on pakko päästää höyryt pihalle. Ja se ei todellakaan ole joka päiväistä,vaan ainakin omien kokemuksien mukaan sitä sattuu silloin tällöin!

En väitä etteikö joissakin paikoissa järjestelmällisesti haukuttaisiin lasta tai perheitä, mutta itse en siihen ole törmännyt enkä onneksi vielä syyllistynyt. Ehkä en ole vielä liian leipääntynyt työhöni, niinkuin jotkut vanhemmat hoitajat ehkä ovat.



T: Ilolla ja hyvällä mielellä vielä ainakin työskentelevä lastenhoitaja

kun voi jakaa mielipiteensä kasvatusasioista kollegojensa kanssa. ap vois mennä vaikka peilin eteen ja kurkistaa sinne ja kattoo mitä näkyy ihan vaikka tarkemmin. se on hyvä, että kasvatus- ja opetusalan ammattilaiset OSAAVAT keskustella asiansa " kahvipöytäjuoruiluissa" ja vaihtaa mielipiteitään, eipähän sitten tarvi esim. julkisissa liikennevälinessä toitottaa ääneen salassapitovelvollisuuden alaisia asioita, kuten itse olen joskus joutunut kuulemaan ulkopuolisena henkilönä. se se vasta törkeetä onkin, vaikkakin olisivat keskustelijat keskenään kollegoita, eivätkä periaatteessa puhu tuntemattommille, mutta kun ei voinut olla kuulematta....törkeetä.

noihinkin tehtäviin olisi valikoitunut vähän toisenlaista sakkia. Itsekin aikoinaan harkitsin lastentarhanopen ammattia, mutta palkkaus oli ehdoton este.

Sitä me naiset tehdään joka paikassa. Se on sitä köyhänmiehen työnohjausta. Mielummin mä vien lapseni kunnalliseen päiväkotiin, jossa on monta hoitajaa kun perhepäivähoitajalle, joka yksin aikuisena on kotona lasten kanssa. Päiväkodissa on monta silmäparia,jos lapsiin kohdistuvia ylilyönteä tapahtuu, on varmempaa että joku näkee ja puuttuu tilanteeseen!

Joku kirjoittaja väitti, että on parempi tuulettaa työpaikalla kuin kotona. Olen eri mieltä. Työpaikalla jutut voivat kantautua asiakkaiden korviin, esim. sairaalassa potilaana on tullut kuultua yhtä ja toista. Jos hoitsut hillitsisivät itsensä kotiin asti, niin jutut ei leviäisi.

Korkea palkka sen sijaan houkuttaisi alalle " palkkapappeja" eli sellaisia, joilla ei ole oikeasti kutsumusta alalle. Nykyisellään pitää ainakin jossakin määrin tykätä muksuista, että alkaa niin raskaalle ja huonosti palkatulle alalle.



No, toki soisin päiväkotien väelle palkankorotuksen. Mutta että ei se korkea palkka mikään tae ole, kyllä esim. lääkärit voivat puhua hyvinkin ronskeja potilaistaan.



Se on, kuten tässä keskustelussa on jo monta kertaa todettukin psykologista itsehoitoa.



Sitä paitsi, mitä kamalaa on siinä, jos hoitajat keskenään moittivat jonkun lapsen vaatetusta tai puutteellista hygieniaa? Ei se minusta julmaa ole, mutta toki soisin, että tuollainen palaute annettaisiin myös vanhemmille!



Poikani 3v. alkaa kesäkuumilla lemuta parissa tunnissa pesun jälkeen hieltä. Minusta se haju on suloinen ja hänelle luonteenomainen, sellainen paahtoleipämäinen tuoksu. Mutta poika keksi jossakin vaiheessa sanoa, että " minä haisen lialta" , minkä hän takuulla oli kuullut jostakin=tarhasta. Ainoa, joka minua siinä kynsi oli, etteivät hoitajat olleet kommentoineen MINULLE samaa, koska silloin olisin voinut kertoa, että kyse ei ole huonosta hygieniasta (poika pestään 2-3 krt viikossa kylvyssä, alapesu päivittäin, vaatteet vaihdetaan aamuin illoin).

Ainakin pojasta pitää hyvän huolen, sen huomaa jo siitä miten poika tykkää hoitajista.

En ymmärrä säännöstä. Ketä se haittaa, jos työntekijä potilaiden ja hoidokkien nimiä mainitsematta ja sen kummemmin henkilöä yksilöimättä purkaa mieltään puolisolle?



Eikö kielto tarkoita oikeastaan sitä, että potilastietoja ei saa antaa eteenpäin väärinkäyttöä varten?