Lue keskustelun säännöt.
Noihin lapsen yksinjättämiskeskusteluihin viitaten; olin 4 ta5-vuotias
23.02.2007 |
kun aamulla kerran herätessäni äitiä ja pikkuveljeä ei ollut missään. Olin ihan paniikissa ja aivan varma, että äiti oli kadonnut iäksi ja olin jäänyt yksin taloon. Muistan kun itkin, vaeltelin ympäri isoa taloa ja nuuhkin äitin puseroa. Järki ei riittänyt ajattelemaan, että äiti palaa takaisin, kun vaatteetkin oli jättänyt kotiin... kun äiti viimein palasi kaupasta, hän selitti syyksi seiihen että oli jättänyt minut yksin sen, että en ollut millään herännyt. Eli syy oli minun, ei hänen.
Vielä tänään, yli 30-vuotiaana tuo muisto pysyy mielessäni ja pystyn tuntemaan sen käsittämättömän hädän ja hylkäämisen tunteen. Tuo muisto on yksi avain oman depressioni ja ihmissuhdeongelmieni ymmärtämiseen. Kun joskus pääsisi siitä yli.
Kommentit (6)
töihin... isän ajaessa kotia kohti veljeni käveli yöpuvussa vastaan keskellä autotietä. Oli ensimmäinen ja viimeinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menee perusluottamus. Mieheni on ollut öisin yksin kotona, kun yh-isänsä toöissä joskus. Oli silloin 5v.
Naapuri nelivuotiaana kaikki arkipäivät yksin.
Vielä kamalamopaa kumminkin, jos joku salaa lähtee.
yöllä siis. muistan kuinka halusimme tunnelmaa ja laitoimme kynttilät kirjahyllyyn palamaan, se olikin kaunista... onneksi äiti ja isä tulivat silloin kotiin ja kerkesivät sammuttaa kynttilät, kirja hylly oli jo alkanut mustua. muistan myös miten isoveljeni pesi vaatteitani kun olin kastellut sängyn, isoveljeni on kertonut miten suuri vastuu hänellä oli minusta, vaikka hän olikin vasta kuusi vuotias. surettaa usein pienten puolesta, niinkuin se kolmilapsinen seurue joka kiersi kapakoita etsien äitiä ja isää... ;(
Hämeenlinassa oli n vuosi sitten n. 10 v tyttö joka kiersi kapakoita 1v. sisarensa kanssa etsimässä vanhempiaan. Poliisi soitettiin paikalle, mutta tyttö oli jo kadonnut :(
Meillä arjessa jatkuvasti läsnä olleet isovanhemmat kuolivat lyhyen ajan sisällä. Se muutti koko perhe-elämän ja lapset jätettiin oman onnensa nojaan. Kukaan ei puhunut asiasta, missä mummo on jne. Opin että elämässä on selvittävä yksin ja nykyään poden kroonista masennusta.
joka jätti pojan yksin lähteäkseen töihin, tiesi toki että mies tulee 20 min päästä kotiin. Poika oli kiltti, joten hän siis luotti siihen ettei mitään tapahdu ja lähti. 20 min myöhemmin isä tuli kotiin, tulipalo oli syttynyt ja poika menehtyi savukaasuihin :(