Mitä tästä opimme... Älä mene sukuun, jossa olet vähempi arvoinen

Kiva kokea aina olevansa vähempi arvoinen miehen " oman" perheen (vanhempien, veli) silmissä. He ovat kaikki korkeissa viroissa tai toimissa olevia, korkeakoulututkinnon suorittaneita ja hyvin tienaavia.



Itse olen hoitoalalla. Alaa arvostan suuresti, mutta työ ja ansiot eivät ole itselleni elämän tärkein sisältö! Arvostan suuresti myös niitä aloja, jossa työ on ruumillista, käden jäljen jättävää tai inhimillisyyttä koskevaa. Heille taas työllä ei ole väliä, kunhan rahaa tulee - ja paljon.



Kymmenen vuoden aikana appivanhemmillani ei edelleenkään ole selvää mikä hoitaja olen nimikkeeltäni. Esimerkiksi miehen veljen vaimon kanssa valmistuimme yhtä aikaa, hän yliopistosta ja minä amk:sta. Hänelle he antoivat rahalahjan, minua ei edes onniteltu...



Eipä sillä, muuten olen lempiminiä; hoidan lapset ja kodin sekä pidän appivanhempiin yhteyttä, toisin kuin toinen miniä...



Paha mieli vaan silti tulee usein yhteisten tapaamisten jälkeen, niistä kaikista pienistä tokaisuista.