Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko sukulaisesi synnyttämän vauvan itsellesi jos äiti ei pysty huolehtimaan itse vauvasta?
05.01.2006 |
Itse olen nyt tässä tilanteessa,että mieheni kanssa harkitsemme siskoni vauvan ottoa omaksemme.
Siskoni on vasta raskaana,muttei kykene hoitamaan eikä halua lasta itselleenkään. Joka tapauksessa olisi kyseessä adoptio toiseen perheeseen jos ei meille.
Meillä on kaksi lasta 1v9kk vanhat kaksoset ja tähän vauvan syntymään on enään 3kk aikaa. Mieheni on ihan valmis ottamaan vauvan meille.
Tuntuu että se olisi meidän vastuu ottaa vauva,mutta kuitenkin epäilyttää miten tämä kaikki sitten kääntyy joskus.
En nyt oikein tiedä mitä ajoin takaa tällä kirjoituksellani,mutta kertokaa edes mitä mieltä olette tälläisestä ja mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (15)
Mitään pakkoa, ei kyllä ole sukulaisensa lasta ottaa. Millaisissa väleissä olet sisaresi kanssa, miksi hän ei halua pitää lastaan? Tietyllä tavalla adoptio vieraaseen perheeseen voisi olla helpompaa kaikille teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisia harvoin otetaan sijaisperheeksi, adoptioasioista en tiedä.
Siis viranomaiset voi löytää jostain " paremman" perheen lapsen kannalta...
tosin en luultavasti adoptoisi, vaan ottaisin kasvatettavaksi. Tietääkseni siskosi voi vapaaehtoisesti sijoittaa lapsensa teille kasvatettavaksi, jolloin te olisitte huoltajia, mutta siskosi olisi edelleen virallisesti äiti, mikä voisi olla hyvä ratkaisu, ajatellen tulevaisuutta. Adoptio paljon hankalampi prosessi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin jos meillä olisi vastaava tapaus, niin en usko että mieheni siihen suostuisi. Minä puolestani voisin ottaa vaikka kaikki maailman lapset hoitooni.
Lapsi tarvii äidin, joka haluaa olla juuri sen lapsen äiti!Mielestäni sinun pitää olla lapsen äiti, jos lapsi muuttaa teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tämä kasvatettavaksi sijoittaminen on ihan virallinen tapa, ei mikään " oma" sopimus joka ei päde missään. Omasta suvusta löytyy tapaus jossa eräs henkilö antoi lapsensa toiselle sukulaiselle kasvatettavaksi, ja siis nimenomaan itse halusi antaa lapsen tähän perheeseen. He ovat nyt kasvatteneet lasta kuin omaansa jo kymmenisen vuotta, ainut poikkeus omaan lapseen on, että lapsi vierailee välillä biologisten vanhempiensa luona, jotka siis ovat edelleen viralliset vanhemmat.
T:kait 7
Eikä tarvitsisi olla edes sukulaislapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LÄhes kaikki adoptoidut lapset kuitenkin miettivät paljon sitä biologista äitiään ja syitä miksi ovat tulleet pois annetuiksi.
Mutta kannattaa varautua myös ongelmiin jos vauvan otatte. Teidän kannattaa ilman muuta adoptoida lapsi virallisesti, tai jos olette vain sijaisperheen asemassa, niin tehdä todella tarkat rajat siihen, mitä oikeuksia lapsen oikealla äidillä on.
Luin jostain lehdestä siitä, miksi suomessa ei suosita sijaisperheisksi sukulaisia, ja syy oli lähinnä se, että siinä joutuvat sukulaiset vaikeaan tilanteeseen, jos esim. siskosi tuleekin kännipäissään iltamyöhäisellä teille vaatimaan saada nähdä lastaan... Juuri tuollaisiin tilanteisiin täytyy ainakin varautua, koska vaikka siskollasi ei nyt ole kapasiteettia hoitaa vauvaansa, niin muutaman vuoden päästä tilanne voi olla eri. Tai tilanne voi olla erilainen hänen mielestään, vaikka se oikeasti ei olisikaan. SIis hän saattaa alkaa haluta lasta itselleen, kun huomaa miten ihana tästä on teillä kasvanut, vaikka itsellään ei olisi minkäänlaisia kykyjä hoitaa lasta.
Sukulaisten luokse sijoittaminen on kuitenkin todettu siinä mielessä lapsen kannalta paremmaksi vaihtoehdoksi, että sukulaiset sitoutuvat lapseen paremmin kuin tuntemattomat. Siis jos lapselle tulee ongelmia tulevaisuudessa, niin sukulaiset jaksavat ja välittävätä pidempään kuin ei-sukulaiset, jotka helpommin lähettävät lapsen " kiertoon" , eli lakkaavat toimimasta tämän sijaisperheenä.
On mahdollista, olemme jo jonkin verran saaneet siitä selvyyttäkin.
Siskoni on 20 vuotias narkomaani ja sekakäyttäjä joka ei ole päässyt eikä le ollut haluakaan irti aineista. Eikä hän tätä lasta edes halua. Kertoi meillekin raskaudestaan vasta kuukausi sitten,taisi itsekkin vasta silloin huomata sen. Isästäkään ei ole mitään tietoa.
Läheisissä väleissä emme enään ole,siskoni on hylännyt meidät kaikki aineiden tultua kunnolla kuvioon 4 vuotta sitten. 4-5krt vuodessa käy syömässä ja moikkaamassa,muuten emme kuule emmekä tiedä hänestä mitään.
jotenkin tuntuu että olen vastuullinen ottamaan tämän mahd.vammaisen lapsen,joka on jo kokenut niin kovia olemassaolonsa aikana. Siskoni sitä alunperin pyysi,heti kun oli vauvasta kertonut
Varmasti rakastaisin lasta kuin omaani,mutta silti epäilyttää tulevaisuus,että vaikka siskollani ei olisikaan mitäänmahd. vauvaan adoption myötä,voi olla asia aika vaikea kuitenkin meille kaikille.
Asumme vielä samalla paikkakunnallakin,tosin tuntuu että siskoni reissaa missä milloinkin..
On tosi vaikea asia:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihminen voi kasvaa, kehittyä ja muuttua. Ap:n siskon tilanne ei tule aina pysymään samana, ja kenties hän joku päivä haluaa olla täysipainoisempi vanhempi, ja vaikka ei ikinä siihen pystyisikään ja ap olisi lapselle kuin äiti, niin silti parempi jos välit pysyvät hyvinä ja lapsella on oma biologinen äitinsä. Ja vaikka ap ei adoptoisi hän voi silti olla lapselle kuin äiti.
Vierailija:
Lapsi tarvii äidin, joka haluaa olla juuri sen lapsen äiti!Mielestäni sinun pitää olla lapsen äiti, jos lapsi muuttaa teille.
Olette kyllä ihan mahdottoman hyväsydämisiä ihmisiä, jos lapsen otatte luoksenne.
Ja riippuen siitä mitä kaikkea siskosi käyttää, on mahdollista, ettei lapsi ole vammautunut (ainakaan pahasti), koska ainakin huumeet aiheuttavat lapsille vähemmän vahinkoa kuin alkoholi.
Mutta kaikenhan näkee vasta sitten kun lapsi on syntynyt, eikä välttämättä vielä silloinkaan.
Mutta onnea teille joka tapauksessa, ja toivottavasti siskosikin saa joskus elämänsä takaisin hallintaansa. Ja erityinen toivonkipinä sille pienelle vauvalle, joka syyttämänä on joutunut moiseen tilanteeseen.
T: Ex- narkomaanin, (10 vuotta käytti aineita, nyt 5 vuotta täysin kuivilla), erinomaisen isän ja akateemiseksi opiskelevan miehen puoliso
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on tosiaan iso asia, siskosi pyyntöihin sinun ei pidä vastata ennen kuin olette istuneet asiantuntijoiden kanssa samassa pöydässä. Sinulla ei ole mitään velvoitteita, ei edes syytä huonoon omatuntoon siskon lapsesta tai hänen kasvatuksestaan. Siskosi varmasti ajattelee, että sinä olisit hyvä kasvattaja lapselle, kun olet hänen siskonsa niin hylkääminen ei olisi niin " suuri" juttu.
Kuitenkin lapsen sijoittaminen kokonaan ulkopuoliseen adoptioon on ihan mahdollinen ratkaisu. Halukkaita adoptiovanhempia riittää, äidillä on kahden kuukauden harkinta-aika asiaan. Jos äiti ei halua olla tekemisissä lapsen kanssa, miksi lapsi pitäisi sijoittaa omalle siskolle?
Syntyvällä lapsella voi olla vaikeita terveydellisiä ongelmia, oletko valmis huolehtimaan vauvasta koko hänen elämänsä ajan?
En tiedä tulevaisuudesta, mutta jos oikeasti adoptoitte lapsen, ei äitinsä voi häntä ottaa myöhemmin itselleen.
Sitäkään en tiedä, voiko " tuosta noin vaan" adoptoida. Jos alkaa sijaisperheeksi lapselle, minusta lapsen äidin elämässä täytyy tapahtua melkoisia muutoksia, että hän saisi lapsen itselleen. Ottakaa tarkasti selvää, mutta näillä lähtökohdilla ottaisin vauvan omakseni, jos se vaan on kaikin puolin mahdollista.