Pitäisikö normaalin naisen raskautua ekasta kierrosta,

ja seksiä harrastettu juuri oikeaan aikaan.

Eikö voisi vaan nauttia rakastelusta ilman ehkäisyä? Meillä esikoisen tekeminen kesti miltei kaksi vuotta, kertaakaan en testannut ovista.

ihmettelin itsekin, mikä kauhea masennuskohtaus ja paniikki tuosta iski, kun kuukautuset kaikesta yrittämisestä huolimatta alkoivatkin.

Toki koetan nyt rentoutua, haluaisin vain vahvistusta sille, että tämä on normaalia.



Onko joku aloittanut heti ovistesteillä ja muilla ja tullut sitten tokasta tai kolmannesta kerrasta raskaaksi?

Se on aika monesta jutusta kiinni että raskaus lähtee etenemää. Meillä kesti esikoisen " tekeminen" 1½v. Ja toisen 1v8kk. Kummassakaan ei mitään vikaa ja itse esikoisen syntyessä 21v. ja tämän toisen 24v. KOndomi on ainut ehkäisy mitä olen koskaan käyttänyt, eli ei mitään hormooneja käytössä ollut.

Raskaustestipakettejakin ostin vain yhden ja tosiaan kolme jälkeläistä olen saanut.

Kannattaisko harkita psykologille menoa?

lapsia ennestään). Puolentoista vuoden yrityksen jälkeen kuitenkin tärppäsi. Toista kun alkoivat suunnitella ajatteli sisko että ehkäisy vaan heti pois kun tärppääminen kestää niin kauan ja tärppäsikin sitten heti eka yrittämällä ja lapsille 1v. ikäeroa.



Itselläni tärpännyt 2-3kierron aikana edelliset lapset ja nyt sitten kun kerran oltiin ns. varmoina päivinä ilman ehkäisyä eikä tarkoitulsena ollut enää lapsi tehdä niin tietysti tulin raskaaksi heti.



Eli mitä vaan voi tapahtua ja kannattaa vaan rauhassa antaa vauvalle mahdollisuus tulla.

Paras vaan luottaa siihen, että kaikella on aikansa ja tarkoituksensa vaikka kuinka kärsimättömältä kuumeissaan tuntuu.

Ainoa, mitä voitte tehdä on pitää mieli iloisena ja nauttia toisistanne näin omalta osalta antaen lapselle luvan tulla.

Normaalisti voi mennä vuosikin, ettei tule raskaaksi eikä silti ole kyse lapsettomuudesta. Kyse on lähinnä siitä, että ihminen joka on tottunut uskomaan siihen että elämä ja lasten saaminen on projekti, jolla on tietty aikataulu, ei kestä sitä tosiasiaa, että elämää ei oikeasti voi hallita eikä asioita aikatauluttaa.

Pettymyksen sietokyvyssäsi on vain vähän parantamisen varaa.

menkkojen ekoina päivinä masentuneessa mielentilassa, nyt vaan sille on selvä syy, ennen ei :)



Mitenköhän tuota pettymysten sietämistä voi harjoitella? Eilen puhuttiin miehen kanssa, että nyt vaan relataan ja annetaan lapsen tulla jos on tullakseen, mutta tänään sitten löydän itseni täällä nettipalstoilta miettimästä, mitä tehtiin väärin, miksi ei onnistunut jne. Ja alan jo suunnitella tätä kiertoa: milloin seksiä, miehellekin vitamiinipillerit käyttöön jne.

seksiä harrastettu oikeaan aikaan), on kyse siitä, että joko miehen, naisen tai molempien hedelmällisyys on laskenut :( Olen pahoillani, mutta tilanne ei ole toivoton, joitoja on monenlaisia ja 70 % lapsettomista saa joskus kuitenkin biologisen lapsen.

olen luonteeltani kärsimätön ja haluaisin asioiden tapahtuvan juuri sillä hetkellä, kun saan jonkun ajatuksen päähäni, en malttaisi millään odottaa. Elämä on sittemmin opettanut, että asioilla on taipumus järjestyä parhain päin - Elämän itsensä parhaaksi katsomana ajankohtana. Ja että omilla ajatuksilla on oikeasti kauhean suuri voima ja vaikutus siihen, millaiseksi elämä muodostuu. Eli sanonta " be careful what you wish for " pitää paikkansa.

Itse ajattelin aikanaan ihan ohimennen joskus esikoisen vauva-aikana, että olisi kätevää kun toinen lapsi syntyisi sitten kun esikoinen menee kouluun, niin voisin olla kotona iltapäivisin. Enkä ajatellut asiaa sen koommin.

Aloimme yrittää toista lasta sitten jo esikoisen vauva-aikana, vaan eipä se tärpännyt, hakeuduimme tutkimuksiin ja kaiken kaikkiaan erinäisten mutkien ja kuoppien jälkeen pääsimme sitten maaliin; sinä samana syksynä kun esikoinen aloitti koulunsa...

kun en käyttänyt ovistikkuja meni raskautumiseen melkein vuosi. Toista yrittäessämme tikutin ja ensin tärppäs heti ekasta kierrosta (tuli keskenmeno rv10), sitten tikutin uudelleen niin tärppäs toisesta kierrosta.



Vaikka ois ajakohta, hedelmällisyys yms kohdallaan on " normaalilla" pariskunnalla 20% mahdollisuus onnistua per kierto. Tästä voi siis päätellä et puolen vuoden sisällä hyvinkin voi tärpätä! n. 70% naisista raskautuu ekan yritys vuoden aikana! Kärsivällisyyttä!

Miksi sitten jotkut kuolee syöpään tms.?



Mutta asiaan: ei kai tässä nyt muuta voi kuin odotella rauhassa. Ei kai sitä hoitoihinkaan voi yhden yrityskierron jälkeen lähteä.

MUTTA " raskaus" menee kesken jo ennen kun näkyy testeissä. Tämän laskin joskus tilastojen perusteella, joiden mukaan siis on 20% mahdollisuus raskautua (testeissä näkyvästi) jokaisesta normaalista kierrosta, ja yleisesti myös arvioidaan, että 50-75% raskauksista menee kesken ennen kuin raskautta havaitaankaan (kiinnittyminen ei onnistu syystä tai toisesta, yleisin olisi ehkä rakennevika koska miehen siittiöissä on huomattava osa epäkelpoja). Eli jopa 80% naisista voisi " tulla raskaaksi" jokaisessa kierrossa vaikka vain 20% näkee sen testissä, ja siitä noin 10% menee kesken.



Ja sitten tuosta jäljellejäävästä 20 prosentista joka ei raskaudu, on jo osa niitä joilla on ongelmaa raskaaksitulemisen kanssa. Mutta siis periaatteessa voi olla niin, että raskautuminen on helppoa. Silti yhtä lailla onnesta riippuu että jatkuuko raskaus.



En ole alan asiantuntija mutta paljon joskus vauvakuumeisena aiheesta lueskellut, ja toi selittäisi sen miksi rsakautuminen on niin harvinaista kuitenkin, siis onnistunut raskautuminen. Evoluution kannaltahan se ei ole mitenkään edullista että on vaikea tulla raskaaksi.

Näin ei todellakaan ole. Hedelmöittyminen ja kohtuun kiinnittyminen ovat pienistä asioista kiinni. Meillä yritystä takana 10 kk ja molemmat on tutkittu (sperma, munajohtimet) ja mitään vikaa ei pitäisi olla. Kuukautiset säännölliset, ovulaatio tapahtuu jne.



Vuotta ei todellakaan kannata odotella. Munajohtimien aukiolotutkimus esim. kannattaa tehdä jos asia huolestuttaa.



Ja ovulaatiotikkuja kannattaa todellakin käyttää jos siltä tuntuu. Mä en ymmärrä miten jotkut urpot täällä kuuluttaa että ei saa heti testata ja niin edelleen. Tottakai naisen on hyvä tuntea oma elimistönsä. Ja totta kai on hyvä seurata että tuleeko se hormonipiikki ja milloin tulee. Itse tikutin 4 kk ja sen myötä opin tuntemaan elimistöni, nyt en tikuta ovista joka kuukausi.



Ja ap, mä ymmärrän todella hyvin tuo masennustunteen kun kuukautiset tulee. Itse olen pari päivää ihan toimintakyvytön. Sitä vaan alkaa tuntea itsensä niin vialliseksi kun lasta ei kuulu.



Voima ap ja toivotaan plussia meille molemmille!

Sun iässäsi hedelmällisyys on jo laskenut, joten ei kannata ihmettä odottaa:) Toisaalta jos olet just 30, niin hedelmällisyyttä keskimäärin vielä ihan ok jäljellä, eli todennäköisesti saat vielä lapsia:)

Ei hedelmällisyys vielä 30v niin paljon ole laskenut, etteikö raskaus alkaisi itsestään jos mitään syytä siihen ei ole - ja lapsettomuudesta voi kärsiä yhtä hyvin jo 18 vuotiaana! Suurin osa kuitenkin tulee raskaaksi vuoden sisällä...

voihan miehessäs olla joku vika, miks se olis susta kiinni?