Lue keskustelun säännöt.
Pienena palelin aina paivakodin pakkoulkoiluissa. Traumatisoiduin niin, etta en nokkaani pahemmin kayta pakkasilmoilla ulkona.
22.12.2005 |
Inhoan naamalleni tulevaa kylmyyttä, vaikka olisin vuorannut itseni topalla ja untuvalla.
Olin silloin nynny, en valittanut.
Pankaa lapsillenne tarpeeksi päälle, ettei käy kuin mulle. Varpaatkin oli aina ihan umpijäätyneet...
Kommentit (6)
Seisoin vain talvella paikallani ja odotin koska pääsen sisään puuhastelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tullut mieleen liikkua? Leikkiä? Se olisi mahdollissesti ehkä jopa hivenen lämmittänyt.
nehän tunnetusti kosteudenpidon lisäksi ovat muutenkin ihmeitä tekevät, lapset eivät koskaan palele ne päällä.
Inhosin lunta. Inhoan edelleen.
Lisäksi kaikkia mahdollisia talviurheilumuotoja.
Oma lapseni on kyllä koko ajan ulkona ja pitää talvesta.Mä olen koko ajan kysymässä, että onko kylmä, pannaanko vaatetta lisää.
Jotkut lapset vain ovat sellaisia, että luulevat, ettei heillä ole vaikutusvaltaa aikuisiin. Ainakin minä olin ensimmäiset vuoteni, ennen kuin opin lukemaan ja etsimään tietoa.
eivätkä ole edes huomanneet, että sulla on kylmä. Huh! Mutta minä olen sellainen, että ottaisin pelon/inhon haasteena ja opettelisin pitämään ulkoilmasta.
Oliko huonot vanhemmat muutenkin?