G: Olitko onnellinen vai onneton

Korvatulehduskierre, ero, miehen velat, ihmissuhderikot, kaikki. Ensimmäinen vuosi oli kamalaa.

Lapsi sairasteli paljon, nukkui puolen tunnin pätkissä jne.



Mutta kumma kyllä, kun katson videoita siltä ajalta, tulee kuitenkin enemmän hyviä muistoja mieleen. Eli, jos nyt pitäisi vastata, vastaisin onnellinen mutta todellisuudessa olin kyllä enemmän onneton...

Ehkä sitä onnellsita aikaa sit kesti pitempään joten: onnellinen.

Onnellinen olin. Vauva oli toivottu, nukkui ja söi hyvin, parisuhde kunnossa.

Lapsi oli iloinen eikä itkenyt turhasta. Minua ei masentanut vaikka väsytti unenpuute kyllä. Oli ihanaa kun sai hoidella vauvaa kotona.

talous oli tiukilla, yliopisto-opiskelut kesken, mies ei osallistunut lapsenhoitoon ollenkaan, minkäänlaista tukiverkostoa ei ollut, lapsi oli koliikkivauva ja heräsi koko ensimmäisen vuoden ajan 3-10 kertaa yössä.

mutta onnellinen. Oli hirveän rankkaa, mutta alusta saakka rakastin lasta niin paljon, että perusvire oli onnellinen.

onneksi minulla oli sentää vanhempani ja mies tukena :)

vauvan isä lopetti pitkän parisuhteen raskausaikana. Vauva syntyi keskosena eikä ollut täysin terve. Raskasta aikaa oli.

Olimme toivoneet lasta jo pitkään.