Mua rupes masentamaan ihan älyttömästi..
Minua on jo vuosia vaivannut toistuva masennus. Viime syksynä jouduin sen vuoksi sairaalaan, jossa olin 3,5kk ja sain reilun puolen vuoden sairasloman. Nyt olen kuitenkin kotona ja tosi hyvässä kunnossa, elän ihan normaalia elämää, toki lääkityksen kanssa.
Olen aina halunnut rippikoululeirille isoseksi, mutta aiemmin ei ole ollut tilaisuutta. Nyt pari viikkoa sitten soitin erään järjestön järjestämän leirin isännälle ja hän lupasi ottaa isoseksi sekä minut että mieheni. Tänä aamuna hän kuitenkin laittoi tekstiviestin, jossa purki sopimuksen. Sain oikein lypsää häneltä syyn tähän: hän oli kuullut jostain sairaudestani, eikä sen vuoksi suostu ottamaan minua eikä miestäni (joka on terve) henkilökunnaksi leirille.
Tuntuu niin hirveän pahalta! Ihmisten tietämättömyys on niin suurta... Näinkö olen loppuelämäni tuomittu elämään sairauden leima otsassani, ja minua saa kohdella miten tahansa...? :(
Ei ihme, että masentaa...
Yritä ajatella, että se on sen tyypin vahinko, jolla on noita typeriä ennakkoluuloja, ei sinun vikasi, kiva kun olet päässyt paranemaan masennuksesta!