Lue keskustelun säännöt.
Teille pääsykokeisiin lukijat (alempi ketju) pari kysymystä...
04.01.2006 |
Ihan mielenkiinnosta kyselen teiltä, kun moni tuntuu olevan perheellinen, että minkä ikäisiä olette ja mihin tutkintoon tähtäätte?
Kuinka te jo lapsellisina (harva kai enää 19-vuotias) uskalatte aloittaa esim. korkeakouluopinnot? Eikö tunnu, että on tosi vanha työelämään kun opinnot ohi? Entä miten rahoitatte opintonne? -Opintotuki kun ei paljon perheen kassaa lihota...
Ihan siksi vaan kyselen, kun itse olen opiskellut tässä lapsen kanssa jonkin aikaa ja vielä pari vuotta jäljellä maisterin papereihin (aloitin opinnot samana vuonna kun tulin raskaaksi) ja tämä tuntuu niiiin pirun raskaalta! Samaan aikaan kun muut ystävät tienaavat (olen kohta kolmekymppinen) minä takkuan opintojen ja lastenhoidon ja surkean osa-aikatyön välillä ja tili aina miinuksella (opintolaina kyllä kasvaa). Joka toinen päivä tekee mieli heittää hanskat naulaan ja muutenkin tunnen itseni ihan ikälopuksi koulunpenkille. Olisi kiva kuulla, jos en ole ainoa, joka opiskelee myöhemmällä iällä ja jonka elämä ei ole mennyt ohjekirjan (opinnot->työelämään->naimisiin->lapsi) mukaisesti...
Kommentit (5)
Minä kanssa olen yh ja asun Helsingissä. Asumme lapsen kanssa kahdestaan aika pienessä kaksiossa ja silti jää asumistuen jälkeen yli 200 euroa vuokraa maksettavaksi (opintotuki menee siihen). Siten käteen jää minimi elatusmaksu ja lapsilisä (=255 euroa yhteensä). Sillä ei kyllä ihan makseta laskuja ja elätetä kahta ihmistä. Laina on ollut pakko ottaa ja nyt käyn myös töissä.
Rohkea veto sinulta lähteä akateemiselle tielle. Tsemppiä! Ja kyllähän tämä onnistuu kun jaksaa olla sitkeä. Minulla on vaan aina väsymysasteesta kiinni se, miten positiivinen jaksan olla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on 25v., pohjana vain yo-tutkinto.
En halua tehdä lopunikääni hanttihommia, joista en pidä ja joissa en viihdy. Haluan unelma-ammattiini. Kituuttamista pienillä rahoilla on ollut koko ikä lapsuudesta saakka, joten mitään uutta sen suhteen opiskeluaika ei tuo.
Ja olen myös pk-seudulta.
ja kummi, jotka ovat esim. venyvien koulupäivien ja työvuorojen ainoa lapsenvahtivaihtoehto. Vaikeaa se olisi mumminkin lähteä toiselta puolelta kaupunkia harvase ilta hakemaan lasta tarhasta tunnin tai parin hoidontarpeen takia, ja toisaalta jos luento loppuu kuudelta ja tarha menee kiinni viideltä, jonkun se lapsi on haettava...En kuitenkaan ymmärrä, mitä kautta Helsingistä saa KOLMION viidellä sadalla?! Ainakin yksityisillä markkinoilla näyttävät kaksiotkin maksavan yli sen! (Näin äkkiseltään kun katsoin etuovi-palvelusta halvin kaksio Helsingissä on 510e)...Ja kaupungin asuntojonossa olin aikoinaan yli kaksi vuotta, eikä mitään tarjottu.
-ap
Opiskelija-asunnot varmaan edullisia kanssa, mutta tämä on pysyvä. Ei siellä asuntojonossa lapsen kanssa kovin kauan tarvi olla, etenkin jos vaan sanoo, että ei oo varaa maksaa vuokraa ja kohta pakko jättää maksamatta -> häätö uhka tulevaisuudessa tms.
Meillä tukiverkot on Tikkurilassa ja Ruskeasuolla, ollaan ikään kuin puolivälissä molempiin suuntiin. Ja lasten tarha onkin sitten Pasilassa. :D
2
ja 2 lapsen yh. Vuodet menneet lastenhoidossa ja ammattitutkinnon suoritin tossa kanssa. Akateemiseksi mielin kuitenkin. Opiskelu onnistui niin hyvin lasten ollessa pienempiäkin niin miksei nyt sitten? Olen laskenut, että lainaa ei mun tarvi ottaa. Asumistuki kattaa koko vuokran, sitten saan opintotuen, elatusmaksut, lapsilisät ja päivähoito on maksutonta. Käteen jää ihan ok summa.