Karkkilan surmat ja lasten asille ryhtyminen
Muistatte varmaan, että joitakin päiviä sitten tapahtui kaamea tragedia, jossa onneton äiti riisti hengen kahdelta lapseltaan ja itseltään. Lukuisia ketjuja oli aiheesta sinä päivänä ja lähipäivinä täälläkin. Ketjuissa rankattiin sosiaaliviranomaisten toiminta ala-arvoiseksi ja huudettiin päät punaisiana, että jotain tarttis tehdä. Ja sitten oli se yksi ketju, jossa joku ilmoitti lähtevänsä ajamaan lasten asiaa vaikka nimellään ja kuvallaan ja hän sai paaaaljon mammoja ilmoittautumaan mukaan toimijoiksi. Joku peräti ilmoitti nostavansa säännöllisesti sitä ketjua ylös, jottei asia unohdu.
Ajattelin silloin, että seuraan, kuinka monta päivää ketju pysyy ylhäällä ja miten asia etenee. Arvaukseni silloin oli, että kahden päivän päästä ketju on pudonnut ulottumattomiin ja näistä puuhakkaista äideistä ei enää kuulu mitään. Ja näin kävi. Muutaman kerran sitä ketjua nosteltiin ja ap:tä huhuiltiin, mutta vastausta ei saatu.
Miksi yleensä ryhdytte vauhkoamaan, jos aikomuksena ei ole oikeasti mitään tehdä? Alkukiihtymyksen laannuttua asia vaietaan kuoliaaksi ja ketju katoaa. Olen huomannut tämän saman ilmiön tällä palstalla ennenkin. Tuntuu, että sillä koetetaan vain kiillottaa sitä omaa olematonta kruunua, mutta ei muuta.
Itse en viitsisi huudella tekeväni jotain, jos oikeasti en mitään tee. Ja yleensä jos teenkin, niin enpä sitä mainosta kovalla älämölyllä silloinkaan.
Onko joku muu huomannut tämän saman ilmiön täällä?
Kommentit (11)
Itsekin ketjuun kirjoittelin epäkohtia, joihin mielestäni pitäisi puuttua, mutta en oikein tiedä, miten asiaa voisi viedä eteenpäin?!
Ikävä, että ap on jäänyt siihen luuloon...
Sinänsä ihmettelen, että mitä kukaan ulkopaikkakuntalainen voi ylipäänsä asialle tehdäkään. Karkkilalaisetkin korkeintaan valita kunnanvaltuuston edustajia, jotka vaikuttavat lastensuojelun resursseihin.
Nehän niitä epäkohtia korjaavat pitkällä tähtäimellä. Olen huomannut, että Sari Essayah on hyvä kontakti.
Että jos joku haluaa nostaa sen ketjun vielä ja viedä eteenpäin.
Muutenkaan ei huostaanoton kriteerejä voi lainsäädännöllä säätää kovin yksityiskohtaisesti, se on aina soveltamiskysymys, jonka ratkaisee viranomainen.
Resursseja voi jakaa lisää sosiaalitoimeen, mutta senkin päätöksen tekee kunta, ei valtio.
Kannattais hiukan perehtyä päätöksentekojärjestelmään ja siihen, mille mikäkin hallinnonala kuuluu.
Käytännössä se johtaa tilanteeseen, että lastensuojelun suhteen Suomi eriarvoistuu. Jollain pienellä Ristijärven kunnalla ei tule olemaan ikikuuna päivänä varaa sijoittaa lapsia, vaikka vanhemmat ilmiselvästi uhkaisivat jopa lasten henkeä.
rahaa jaettaisiin huostaanottojen perusteella eli juuri niihin riittäisi rahaa, mutta ennaltaehkäisevään työhön ei.
Vierailija:
Käytännössä se johtaa tilanteeseen, että lastensuojelun suhteen Suomi eriarvoistuu. Jollain pienellä Ristijärven kunnalla ei tule olemaan ikikuuna päivänä varaa sijoittaa lapsia, vaikka vanhemmat ilmiselvästi uhkaisivat jopa lasten henkeä.
Uskon että hänellä on joulun alla muuta ajateltavaa mutta luotan että palaa tänne kun kerkiää.
mutta sitten kevyemmät toimet, esim. turvakoteihin sijoitettujen kuntalaisten laskut jäisivät harkinnanvaraisiksi.
Mutta olen huomannut saman ilmiön elävässä elämässä. Kauheasti ollaan vaahtoamassa ja ottamassa osaa epäkohtien korjaamiseen, mutta sitten kun tarvitsisi oikeasti tehdä jotakin, työnnetään pää pensaaseen siinä toivossa, että joku muu tekisi jotakin. :-(