" yksinhuoltajuus" +vastasyntynyt+koirien ulkoilutus..

Mutta ainakin itse pärjäsin ihan hyvin kahden koiran ja pienen vauvan kanssa. Ihan yksinhuoltaja en sentään ollut mutta koska meillä oli talonrakennusprojekti päällä jossa mies vietti tuolloin kaiken vapaa-aikansa (ja päivät oli tietysti töissä) niin melkein kuitenkin.



Tuo on kyllä ihan totta että ekaan kahteen viikkoon ei suositella kait pakkasilla lasta viemään ulos mutta jos nyt tuollainen vuodenaika siihen kahteen ensimmäiseen viikkoon osuu niin joku pitäisi saada varmaan sen verran pariksi viikoksi auttelemaan jos ei kerran isä ole tuolloin käytettävissä. Meidän tyttö syntyi marraskuussa ja muistaakseni kyllä kärrylenkit aloitin ennenkuin kaksi viikkoa oli neidillä ikää. Kerrostalossa asuessa kun niitä koiria on kuitenkin pakko käyttää lenkillä monta kertaa päivässä...



Toinen juttu on että kannattaa koirat totuttaa vaunujen vieressä kulkemiseen jo ennenkuin vauva tulee. Meillä vanhempi koira hokasi heti idean ja kulki alusta asti kauniisti mutta nuoremman kanssa tuo tuotti pientä tuskaa kun on melkoinen kuumakalle. Mutta harjoittelemalla oppi kyllä ja ainakin sitten kun jäi pari kertaa pyörien alle liikaa säheltäessään...



Mutta onnea vaan vauvan yritykseen!

elikäs tulen aluksi olemaan viikot yksin vauvan ja kahden koiran kanssa ja jatkossa pidempiä perioideja yksin ja sitten taas yhdessä.



Meillä suunnitelma on niin, että lapsen synnyttyä jos mies lähtee heti toiselle paikkakunnalle, saa ottaa koirat sinne mukaan ensimmäiseksi kahdeksi viikoksi (ellen sitten itse mene mukana). Tämän jälkeen pitäisi alkaa selviämään lenkeistä yksin ja haastavimpana koen ehkä juuri kerrostalossa sen portaiden kulkemisen. Vähän olen suunnitellut, että vauva saa kulkea portaat kantoliinassa, muuten en oikein tiedä miten kädet riittäisivät.



Kokemuksia ja hyviä neuvoja portaissa kulkemiseen?

Eli asuttiin kerrostalos kun esikoinen synty ja meil kaks koiraa. En ole yksinhuoltaja, mut mies välil työn takii useita viikkojakin poissa. Eli ekan viikon muistaakseni oli kotona, mutta sitten joutui lähtee töihin. Koirat menivät anoppilaan vähäksi aikaa ennenkuin vauvalla oli se kaks viikkoo täynnä (oli marraskuun loppu silloin) sitten tein niin et kun vauva nukahti aamupäiväunille tai muuten hetkeks niin jätin sen sydän kylmillään hetkeks yksin sänkyynsä ja käytin koirat nopeasti pissalla. Sitten myöh.päivällä kun poika nukkui pidemmätunet lähdettiin vaunujen kanssa lenkille. Toinen koira vapaana rapuissa toinen hihnassa ja vauva pehmeässä vaunujen kantokassissa. Sitten käytin viel illalla vauvan ollessa nukkumassa koirat mahd myöhään pissalla. Joistakin voi tuntua kauhealta jättää vauva yksin, mutta en ollut pois ku maks 5min. ja nyt tokan kanssa kun asutaan omakotitalossa niin vauva nukkui kesällä välillä sisällä ja itse olin ulkona, silloin kyllä itkuhäl.

Ei muuta kuin onnea yritykselle!!!



T: mantuska ja poika 3v. ja tyttö ½v.

mutta työpäivän aikana silti mun pitää ulkoiluttaa koira.

Lapsi vaan kantoliinaan ja menoksi, helppoa ja nopeaa :)

Nyt tyttö 1v7k ja edelleen heitän selkään liinakyytiin tai sitten rattaisiin.

Nuo ekat kaksi viikkoa tosiaan voi tuottaa ongelmaa, mutta riippuu sitten mikä vuodenaika on kun vauvanne syntyy..

Nazuli ja tyttö 1v7kk, rv10+4

Meillä poika on nyt kolme kuukautta. Olen silloin tällöin yksin koiran ja pojan kanssa miehen ollessa reissussa. Aamupissityksen koen kaikkein hankalimmaksi. Koiralla olisi aamusta kova hätä ja ei jaksaisi odottaa ennen kuin poika käy aamupäiväunille. Enkä tykkäisi pakata poikaa vaunuihin, jos ei ole käymässä unille. Olenkin sitten laittanut pojan kantoliinaan ja käyttänyt koiran nopeasti pissalla. Päivälenkki sujuu helposti, koska sen voi aina ajoittaa pojan nukkuma-aikaan. Tuolloin kävellään pitkiä lenkkejä. Iltapissityksellä olen minäkin käynyt pojan nukkuessa (max 5 min). Tuolloin nukkuu nukahdettuaan sikeästi eikä heräile. Aamulla en uskalla näin tehdä, kun ei tiedä milloin muksu herää. Mutta voin kyllä sanoa, että hyvin rankkaa tulee olemaan jos meinaat selvitä ekat viikot yksin koirien ja vauvan kanssa. Itse en olisi selvinnyt! Koirillakin on sopeutumista vauvaan, sinulla uuteen tilanteeseen opettelu. Ja synnytyksen jälkeen ei ole kaikkein pirteimmillään. :)



Meillä koira opetettiin kävelemään vaunujen kanssa vasta lapsen syntymän jälkeen ja onnistui helposti. Saa kulkea vain vaunujen vasemmalla puolella hihnassa ollessaan, jottei kaataisi vaunuja niiden editse hyppiessään tai olisi koko ajan solmussa hihnan kanssa. Tosin koiralle on jo aiemmin opetettu, että potkupyörän eteen ei hypitä ja sen rinnalla juostaan vasemmalla puolella.

Muistan kun ensimmäistä odottaessani murehdin ja pohdiskelin paljon asioita mitkä nyt tuppaavat lähinnä hymyilyttämään.

Asun nyt 2 vuotiaan ja 9 kuisten poikieni ja kahden suuri kokoisen koiran kanssa kerrostalossa. Mieheni tekee pitkiä työputkia. En menetä hermojani ajattelemalla, että tämä on nyt minun työni ja mihinkäänhän ei ole kiire. Perheessämme noudatetaan säännöllistä uni ruokailu rytmiä, mutta molemmat lapset ovat alusta asto osanneet nukkua unensa rattaissa, autossa, pitkäsäliinassa, ergossa ja tietenkin sängyssä. Esikoiseni syntyi marraskuussa. Koirille ostettiin tuolloin vedonestopannat, jotka ovat olleet mahtavat. Vaikka kissa juoksisi rattaiden edestä liukkaalla kelillä, matka jatkuu normaalisti. Koirat 3 ja 6 vuotiaat oppivat niitä käyttämään tosi nopeasti. Kantoliina on toinen mitä ilman en olisi selvinnyt. Sen avullahan jatkat lenkkeilyä niinkuin nytkin.

Ensimmäisestä kahdesta viikosta en osaa sanoa mitään. Kuten joku edelläkin kirjoitti, on alussa kaikinpuolista tutustumista ja kuulostaisi tosi suruliselta jos isä jäisi tästä vaiheesta paitsi muutenkaan.

Onnea raskautumiseen

Mamma ja 2 poikaa ja 2 koiraa

en ole uskaltanut jättää vauvaa yksin kotiin, ja iltalenkillekin olen laittanut pienen vaunuihin, pitkään kuitenkin menee ennenkuin vauvalla on niin säännöllinen yörytmi että tästä häiriintyisi, usein oli iltalenkki joskus 8 jälkeen ja kunnon lenkin kun teki niin aamulla ei ollut niin kiire.

Tuli vain mieleen, että eikös se isukki saa isyysloman vaikka eri paikkakunnalla asuukin??? Eli voisi olla ne pari eka viikkoa apunasi ja ulkoiluttaa koirat?

Meillä koira oppi kyllä hyvin kulkemaan vaunujen vierellä mutta totesin että fleksin käyttä helpotti elämää. Ei sillä että koira olisi voinut olla kaukana musta mutta jotta remmi pysyi " tiukalla" koko ajan eikä rullaantunut vaunujen akselin ympärille. Toki siis onnistuu nahkaremmilläkin mutta musta fleksi helpotti.

Isä on ulkomaalainen opiskelija, eli kustantaa työllä täysin omat elinmenonsa, joten kahden viikon paussi ei oikein sovi kuvioihin..

Eikä sitä itsekkään voi hänen vakituiseen kotiin lähteä siksi kahdeksi viikoksi, kun asuupi kimppakämpässä....



Koirien ulkoilutus sun muut ovat täysin minun juttuni, mies kun ei saa kuin sattumalta koiran alas sängyltäkään...

Koirat(3) ovat myös sen " merkkisiä" ja kokoisia, ettei niitä voi antaa kokolailla kokemattoman ulkoilutettavaksi edes yksitellen.

Koirien kanssa yhteiseloa siis vuosia ennen miehen saapumista, joten ei ole ollut millään muotoa mukana koko touhussa..



Olen kuitenkin loppujen lopuksi niin onnellisessa asemassa, että uskoisin edes jonkiin laista apua saavani sille ensimmäiselle kahdelle viikolle, asuu kuitenkin äiti ja jo isäksi tullut velipoikakin suhteellisen lähellä. Ja veljeltä löytyy sitä auktoriteettia koiriin nähdenkin, joten eiköhän kaikki jotenkin lutviudu:)



Kiitos kaikille neuvoista ja onnetoivotuksista, aidosti lämmittää sydäntä:))



JuneGrace

Moi! Mulla kokemusta kahdesta tosi vaativasta vauvasta, joista ei olisi tullut kummankaan kanssa koiralenkit kuuloon (keliin katsomatta) pitkään aikaan vaunuissa, rattaissa, kantoliinassa, tai missään.. ja ekan kanssa en olisi ollut edes itse moisessa kunnossa : ). Pihakanienkin hoitoon kakkosen kanssa jouduin naapurin ihanaa mummua pyytämään apuun, on se vaan ihana, kun löytyy avuliaita ihmisiä.. Kun ei meilläkään syystä jos toisesta miehestä ollut moisiin (ja moniin muihinkaan hommiin).



Musta on hyvä, että olet ajoissa liikkeellä. Saatat löytää hyvällä lykyllä ihan siitä naapuristakin jonkun innokkaan henkilön, joka " treenin" jälkeen pärjää kolmenkin karvakorvan kanssa hyvin (ellei jo peräti heti pärjää). Ja sitten on tällainenkin vaihtoehto olemassa, josta mulla on pelkkää positiivista sanottavaa itse toimiessani ko. hommissa, kuten myös sivusta seuranneena ja palvelun ostajana:



http://www.4h.fi/



Tuolta 4h:.n sivuilta kaivelet paikallistoimistosi ja kysyt heiltä koulutettua dogsitteriä.



Ja onhan niitä esim. eläinhoitajiksi opiskelevia tai aikovia, joilla voi olla pienestä muksusta asti kokemusta jos minkäsorttisista ötököistä ja ns. ongelmatapauksistakin ja koirienhoitoapua voi saada pilkkahintaan, tai joku ihan ilokseenkin niitä hoitelee. (Minäkin voisin, jos samalla paikkakunnalla olisin ja tämän hetkinen elämäntilanne olisi hieman vähemmän hektinen : )).



Rohkeasti uusiin ihmisiin tutustumaan ja apua kysymään : ). Ei sitten tarvitse noita stressata raskauden edetessä eikä synnytyksen jälkeenkään. Ja onhan niitä (kalliita) koirahoitoloitakin!



Pst. Mulla kokemusta myös siitä, kun sukulaiset alkavat kyllästyä ramppaamaan elukoita hoitamassa, kuten myös siitä, kun itsellä alkaa tulla " riippakivi olo.."



Kaikkea hyvää!



T. Tiina

Meillä mies on ollut vain työmatkoilla silloin tällöin, ekat viikot talvisaikaan käytettiin vuorotellen koiria ulkona. Mutta työmatkojen aikana pakkasin vauvan mukaan jo heti aamusta, päivälenkki oli helppo ja iltalenkki ennen kuin vauva meni nukkumaan. Ongelmia on tullut lähinnä:

- jos aamulla vauva nukkuu pitkään, ei raatsisi herättää koiraa viemään, koira ei jaksa odottaa pitkään

- jos kauhea ilma, esim. kova pakkanen, on kurja lähteä monta kertaa päivässä ulos

- jos vauva on kipeä tai itse on kipeä

- sitten käytännön haastetta, jos vauva alkaa itkeä ulkona niin sukkuloida koiran / koirien kanssa ja nostaa vauvaa rattaista syliin. Kantoliina tai -reppu on siksi aika hyvä.



Tsemppiä! Suosittelen ainakin varalle jotain dogsitteriä : )